JAN IHATSU/ EEVI NÄSÄNEN.

Aku Louhimiehen uusi Tuntematon sotilas on herättänyt paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Jan ”Positiivinen-Paavo” Ihatsu ja Eevi ”Negatiivinen-Nelli” Näsänen kävivät katsomassa elokuvan hyvin erilaisten lasien läpi.

Jan: Suomalaisen sotilaan rehellinen kuvaus, sänki kasvaa ja kirosanat lentää. Äijät!

Eevi: Kuinka monta kertaa täytyy vielä nähdä sama ”rehellinen kuvaus”? Onko Linnan näkemys sodasta ainoa ja oikea?

J: Upseeriston inspiroiva isänmaallisuus, jolla välillä nahjusmaisestikin käyttäytyvä miehistö saatiin piiskattua sankaritekoihin. Ei askeltakaan taaksepäin!

E: Juuri näin! Onko uljaampaa isänmaallisuuden ilmentymää kuin veripäissään karjuva ja vailla empatiaa lajitovereita lahtaava Rokka! Anteeksi, sanoinko isänmaallisuuden. Tarkoitin psykopatian.

J: Historiallinen tarkkuus, mm. Suomen ja Saksan yhteistyö on selkeästi läsnä aina Mannerheimintien hakaristilippuja myöten.

E: Historiallinen tarkkuus on vähän niin ja näin silloin kun rintamalla vaikuttaa olevan vain yksi lotta.

J: Koko Suomi edustettuna aina Stadin kundeista Savon sankareihin, kaunista murretta ja slangia viljellään alati.

E: Tarkoitat varmaan, että koko Suomen miehet edustettuina. Elokuvaa tarjoaa meille juuri sitä, mistä kulttuurikentällä todella on pula: valkoisten miesten historiankuvausta.

J: Suomalainen luonto esiintyy elokuvassa kauneimmillaan, sotakuvauksen keskellä on aikaa ottaa lähikuvaa mm. perhosentoukista, pupuista ja perhosista. Sykähdyttävää ja rauhoittavaa yhtä aikaa.

E: Kyllä se on sillä tavalla, että kun pitkään nälässä ollut ihminen tapaa metsässä villijäniksen (ja onnistuu houkuttelemaan vielä syliinkin), sitä ei jäädä silittelemään, vaan se syödään. Just saying.

J: Uudet sutkaukset, joita voi taas saunailloissa viljellä vanhojen klassikkojen,
kuten ”mää ole ahvena” rinnalla.

E: Jos joku alkaa saunassa siteerata Tuntematonta, se on aikamoinen vastoinkäyminen. Silloin saa panna vastaan. Vastahan me edellisistä päästiin. Varjele noita suomalaisia katsojia, jotta eivät toista kertaa löisi päätään saunalauteen mäntyyn.

J: Kotirintaman järkkymätön usko isänmaan asiaan ja sykähdyttävä sinnikkyys
valaa toivoa epätoivoisessakin tilanteessa.

E: Oli kieltämättä koskettavaa nähdä kotirintamaa välillä tekemässä tärkeitä töitä ja ylläpitämässä yhteiskuntaa. Tai siis pääasiassa kirmaamassa hidastettuna auringonlaskussa viljapellolla ja kiehnäämässä lakanoissa.

J: Lippujonossa Finnkinon henkilökunnalla oli asianmukaiset univormut päällä.

E: En kommentoi.

J: Hillitty Finlandia lopputeksteissä.

E: Miten voitaisiinkaan oikein teroittaa, että tässä elokuvassa on kyse Suomesta ja suomalaisuudesta, kun kuitenkin yleisöstä löytyy joku porilainen, joka ei tajua? Ah, no niinpä tietenkin, laitetaan Finlandia lopputeksteihin! Tietävätpähän milloin tiristää sinivalkoinen kyynel.

J: Kulttuuripassilla ei tarvinnut itse maksaa Finnkinon riistohintoja, elokuvan pitäisi tosin muutenkin olla ilmainen kaikille Tuntematon sotilas-kahvipaketin ostajille.

E: Elokuvaa lainatakseni: jeesusperkele, maksoin lipuista melkein kaksikymmentä euroa ja poppareista vielä kympin päälle.

Toim.huom.! Huolimatta jutun ääripääasetelmasta voimme paljastaa, että valtiotieteiden ylioppilas Ihatsu löytää elokuvasta myös kritisoitavaa, ja että valtiotieteiden ylioppilas Näsänen aika ajoin nautti ja peräti koskettui, ja on viettänyt viimeviikot googlettamalla intensiivisesti Jussi Vatasta.