Teksti ja kuvat: Olivia Havinen

TERVEISIÄ Ranskasta, jossa olen vaihdossa Sciences Po Grenoblessa! Vaihdosta ja Grenoblesta riittäisi vaikka mitä kerrottavaa, mutta mainitaan, että tämä kohde sopii erityisesti luontoa, talviurheilua ja vaellusta rakastavalle ihmiselle. Tässä tekstissä esittelen huomioita Ranskasta, politiikan opiskelijan näkökulmasta.

MUSEOT JA TAIDE

Ovat ihan omaa luokkaansa. Kansalliset museot ovat ilmaisia alle 26-vuotiaille ja alueelliset museot kaikille. Täällä onkin tullut käytyä museoissa ihan eri tavalla kuin Suomessa. Ja museot ovat poikkeuksetta vau-elämyksiä. Grenoblenkin “pienessä” kaupunginmuseossa vastaan tuli salikaupalla renessanssin aikaisia patsaita ja maalauksia kultakehyksineen.

Museoihin ja taiteeseen panostetaan ihan eri tavalla kuin Suomessa. Yliopistokampuksellakin on taidetta joka kulmassa. Ranskassa on pakollista käyttää 1% julkisten rakennusten rakennusbudjetista taiteeseen. Tämä “prosenttiperiaate” on käytössä muuallakin, esimerkiksi Suomessa, mutta Ranskaan saapuessa sitä painotettiin meille vaihto-oppilaille orientaatioluennolla ihan erikseen. Eli siitä ollaan myös ylpeitä.

SEKULAARISUUS –
LAÏCITÉ

Ranskassa tasavalta on uskonto ja sanat liberté, égalité, fraternité löytyykin monen julkisen rakennuksen seinästä. Valtionuskontoa ei ole, kirkko ja valtio on erotettu toisistaan, mutta uskonnottomuus menee sitäkin pidemmälle: uskonnon ei tulisi näkyä julkisessa tilassa, vaan se on karkotettu yksityisyyden alueelle.

Tämä on ilmeisesti peruja Ranskan vallankumouksesta, jossa kuninkaan ja yläluokan lisäksi protestoitiiin myös pappisluokkaa ja katolisen kirkon asemaa vastaan. Pappisluokan ei esimerkiksi tarvinnut maksaa veroja samalla tavalla kuin alaluokan. Joten kun kuningaskunta ja säätyjärjestelmä kaatuivat ja Ranskasta tuli tasavalta, kirkon omaisuus otettiin valtion haltuun ja uskonto siirtyi taka-alalle.

(Ja tällee suomalaisena tuli tajuttua, että en tiennyt Ranskan vallankumouksesta juuri mitään muihin eurooppalaisiin verrattuna. Tiesittekö esim, että vallankumouksia oli useampi? Osasin kyllä Venäjän keisarit ja Venäjän vallankumouksen syyt ja seuraukset, mutta hyvä jos tiesin, kuka oli Napoleon Bonaparte. En tiiä, ehkä tää on vaan minä.)

Katolilaisia on edelleen noin 40% väestöstä ja katolisia yksityiskouluja löytyy, mutta uskonnon tulisi siis pysyä yksityisen alueella. Tähän liittyy muun muassa laki, joka kieltää uskonnollisten symbolien tai asusteiden pitämisen kouluissa. Laki on ehkä tuttu “hijabikieltona”, siis sen mukaan muslimit eivät saa pukea hijabia, juutalaiset kippaa tai kristityt pitää liian isoa ristikorua kaulassa. Korkeakoulutasolla laki ei enää päde.

Vaikka laki on periaatteessa sama kaikille, sen vaikutukset osuvat ennen kaikkea vähemmistöihin, kristinuskoon kun ei näkyvät asusteet kuulu ja ristikin on helppo piilottaa paidan alle. Laki otettiin käyttöön jo vuonna 2004 ja heti seuraavan vuoden aikana 15% uskonnollisia asusteita käyttäneistä tytöistä lopetti koulun kesken (Cherifi, 2005).

Samaa periaatetta on laajennettu myös koulujen ulkopuolelle: julkisilla paikoilla naaman peittäminen kiellettiin 2011 sekä julkisilla rannoilla burkinit vuonna 2016. Myös Pariisin olympialaisissa vuonna 2024 kilpailevilta ranskalaisilta naisilta hijabin käyttö oli kielletty. Lakeja on myös kritisoitu ihmisoikeusjärjestöjen, kuten Amnesty Internationalin, taholta juurikin siitä, että ne epätasaisesti kohdistuvat musliminaisiin ja -tyttöihin.

PROTESTIT, MIELENOSOITUKSET, LAKOT

Tammikuussa maanviljelijät protestoivat EU-Mercosur-sopimusta vastaan tukkimalla liikenteen 300 traktorilla Pariisin keskustassa. He myös muun muassa kaatoivat lantaa useiden hallintorakennusten pihoille eri puolilla Ranskaa joulukuun ja tammikuun aikana.

Maaliskuussa luentojani peruttiin, kun opiskelijat estivät Science Po -rakennukseen pääsyn kolmena päivänä. He vaativat ongelmallisia lausuntoja esittäneen professorin erottamista sekä siivoushenkilökunnan olosuhteiden ja palkan parantamista.

Vaihtareiden kanssa pohdimme, että harvan kotimaassa kampusrakennuksen siivoushenkilöstön työolosuhteet herättäisivät opiskelijoissa samankaltaista solidaarisuutta. Kaikkien yliopistoissa ei oltu todistettu minkäänlaisia opiskelijoiden mielenilmauksia.

Suomessa luotamme järjestelmään ja sen toimivuuteen. Ammattijärjestöt valvovat työntekijöiden oikeuksia, se ei ole opiskelijoiden tehtävä. Ongelmallisen professorinkin tapauksessa voisin kuvitella, että asiaa vietäisiin eteenpäin virallisia kanavia pitkin.

Tämä kertoo hyvää yhteiskunnastamme, mutta vaarana on myös, että passivoidumme liikaa ja luotamme sokeasti järjestelmään. Mielenosoittajia ja protesteja, kuten Elokapinan kansalaistottelemattomuutta meillä jopa paheksutaan.

Ranskassa demokratia ja oikeudet on saavutettu taistelemalla, usean vallankumouksen kautta. Aiempien sukupolvien uhrauksilla saavutettuja oikeuksia myös puolustetaan hanakasti. Protestointi kuuluu olennaisesti ranskalaiseen demokratiaan. Käytäntönä on muun muassa, että kampukselle poliiseja ei kutsuta – se vain johtaisi tilanteen eskaloitumiseen, minulle kuvailtiin.

Neuvotteluissa opiskelijoiden ja koulun johtoryhmän välillä saavutettiin toistaiseksi yhteisymmärrys, kun koulun johto lupasi edistää siivoushenkilöstön aseman parantamista. Asiattomasta opettajasta aloitettiin selvitys ja hänet väliaikaisesti pidätettiin virastaan selvityksen ajaksi. Kolmannen päivän iltapäivällä roskikset ja kyltit vieritettiin pois rakennuksen ovilta ja luennot jatkuivat normaalisti. •