Teksti ja taulukko: Elli Reinikainen

Uudistamme jatkuvasti toimintaamme, asiakas sydämessä, mutkaton, edistyksellinen, katso eteenpäin. Suomalaisyritysten arvot vaikuttavat kunniakkailta ja korkealentoisilta. Uskallan silti väittää, että tosiasiassa yksikään edellä mainituista “arvoista” ei ole etiikan näkökulmasta arvo.

ARVOT ovat tavoitteita, ihanteita ja moraalikoodeja, jotka ohjaavat yksilön tai yhteisön valintoja ja toimintaa. Filosofian arvoteoriat pyrkivät vastaamaan kysymyksiin arvojen luonteesta ja perustasta sekä siitä, kuka tai mikä määrittää oikeat arvot. Ilkka Niiniluoto (1994) toteaa, että arvoteorioiden piirissä ei ole saavutettu yksimielisyyttä kahden ja puolen vuosituhannen aikana, eikä sitä ole näköpiirissä. Arvojen tarkastelu on kuitenkin tärkeää, koska ne määrittävät kaikkea toimintaamme. Tässä tekstissä viittaan arvolla ensisijaisesti itseisarvoon – asiaan, joka on jonkun mielestä itsessään ja sellaisenaan arvokas.

LÄHDIN selvittämään, millaisia arvoja suomalaisyrityksillä nykyään on. Tätä varten olen kerännyt 25 satunnaisesti valitun suomalaisyrityksen tai -organisaation julkiselta verkkosivulta organisaation kertomat arvot tilastoon. Arvoja tarkastellessa huomataan kaksi yleistä kompastuskiveä.

Moni yritys kertoo arvonsa helposti käsitettävänä toimintaohjeena henkilöstölleen. Näin me toimimme! Saavumme ensimmäiseen arvojen kompastuskiveen. Tieteen termipankin mukaan arvot esiintyvät yhteiskunnassa usein normeina ja toimintaa sekä valintoja ohjaavina kieltoina, käskyinä, lakeina ja ohjeina, mutta nämä itsessään eivät ole arvoja.

ARVO on laajempi entiteetti, joka määrittää normeja ja toimintaa. Esimerkiksi vastuullisuus (OP, Valio, St1) on arvo, mutta kannamme vastuuta ihmisistä ja ympäristöstä (S-ryhmä) on toimintatapa, jota ohjaa vastuullisuuden arvo. Pilkunviilausta, kenties. Toimintaohje ei kuitenkaan ole arvo.

Paikoitellen arvojen lista vaikuttaa kilpailulta siitä, kuka keksii luovimman tavan ilmaista sama arvo. Samalla arvo luiskahtaakin helposti toimintaohjeen puolelle. Esimerkiksi ajatus yhteisöllisyydestä tai yhteistyöstä on onnistuttu kertomaan ainakin kahdellatoista eri tavalla: yhdessä, teemme yhdessä, tuloksia yhdessä, tee yhdessä, yhdessä menestyminen, voitamme yhdessä, saamme aikaan – yhdessä, vahvemmat yhdessä, yhteisöllisyys, yhteistyö, menestymme tiiminä ja collaboration (kyllä, Nordean suomenkielisellä verkkosivulla!). Näistä vain yhteisöllisyys on arvo, muut ovat toimintatapoja tai -ohjeita.

Huvittavaa kyllä, esimerkiksi arvostus (Lidl, Posti) ei ole arvo vaan toiminta tai suhtautumistapa, jossa toimija pitää jotain arvokkaana.

YRITYSTEN arvovalintojen toinen kompastuskivi on, että osa ilmoitetuista arvoista on tosiasiassa ominaisuuksia. Etiikassa ihmisen luonteenpiirteitä ja asenteita, jotka turvaavat itseisarvojen toteutumista, kuvataan termillä hyve. Esimerkiksi rohkea, mutkaton ja nopea (DNA) sekä luotettava (Posti) ovat kuin suoraan ystäväkirjasta – millainen minä olen? Näiden ominaisuuksien voi nähdä tukevan esimerkiksi tehokkuuden ja luottamuksen arvoja, mutta ne eivät ole itsessään arvoja.

Näin saamme tarkasteluun kolme kategoriaa: toimintatapa, hyve ja arvo. Organisaatioiden ilmoittamista arvoista noin 56% on itse asiassa toimintatapoja, 15% hyveitä ja vain 27% arvoja. Kategoriassa “muut” ovat vahvemmat yhdessä (Finnair) sekä asiakas (KONE), jotka ovat pikemminkin toteamuksia kuin arvoja. Luvut kertovat karua kieltä siitä, miten hakoteillä organisaatioidemme arvot saattavat olla.

TARKASTELLAAN, millaisia arvoja nämä 27 prosenttia oikeastaan ovat. Erik Ahlman (1939) luokittelee arvot yhdeksään tyyppiin, joihin Niiniluoto (1994) lisää vielä kaksi tyyppiä. Vitaalisia, esteettisiä, uskonnollisia ja ekologisia arvoja aineistosta ei löydy

TÄMÄN luokittelun perusteella 25 organisaatiosta vain kahdella kaikki ilmoitetut arvot täyttävät arvon määritelmän. Onnittelut Helsingin yliopisto (totuus, vapaus, sivistys ja yhteisöllisyys) sekä St1 (vastuullisuus, yhdenvertaiset mahdollisuudet, läpinäkyvyys, reiluus), olette ymmärtäneet arvon määritelmän! Seuraavaksi voisi sitten toimia arvojensa mukaisesti. •

LÄHTEET:
Ilkka Niiniluoto. (1994). Muuttuvat arvot ja etiikka. Teoksessa Järki, arvot ja välineet – Kulttuurifilosofisia esseitä. Otava.
Tieteen termipankki. Filosofia: arvo. Poimittu 8.4.2026.