Teksti: Antti Ruoppi • Kuvat: Wikimedia Commons

Vuoden 1975 heinä-elokuun taitteessa koko maailman huomio kiinnittyi helteiseen Helsinkiin, jossa järjestettiin ETYK:n huippukokous, kolmivaiheinen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin huipentuma. Kokousta edelsivät aikaisemmin järjestetyt Helsingin ulkoministerikokous ja Genevessä pidetyt päätöslauselman muodostamiseen tähdänneet neuvottelut. Konferenssin pohjimmaisena tavoitteena oli liennyttää idän ja lännen välisiä tuohon aikaan tulikuumia suhteita.

Elokuvatuotantoyhtiö Polygrafin tuottama uutuusdokumentti The Helsinki Effect paneutuu ETYK:n vaiheisiin ja etenkin Helsingissä järjestettyyn huippukokoukseen. Tapahtumapaikaksi Helsinki valikoitui Suomen omasta aloitteesta maan erityisaseman takia: tuohon aikaan Suomi oli puolueeton valtio, joka Neuvostoliiton vaikutuspiiriin kuuluneista valtioista ei kuitenkaan kuulunut varsinaisten satelliittivaltioiden joukkoon.

Dokumentti rakentuu 12 ”luvusta”, joista kukin keskittyy löyhästi jonkin tietyn osa-alueen ympärille. Vaikka yhteensä useita vuosia kestänyt kolmivaiheinen konferenssi kokopitkän elokuvan aiheena vaikuttaa kuivalta ja dokumentti ensimetreillä aihetta pohjustettaessa hieman takkuilee, vauhtiin päästyään se etenee verrattain reippaasti. Dokumentti myös säilyy ymmärrettävänä, vaikka se etenee paikoin epäkronologisessa järjestyksessä – tämä on osin juuri selkeän kappalejaon ansiota.

The Helsinki Effectin kantavana teemana toimivat konferenssin keskeisimpien osallistujien elokuvan kertojana toimivan ohjaaja Arthur Franckin kanssa käymät sananvaihdot, jotka perustuvat kirjureiden eri asiayhteyksissä litteroimiin keskusteluihin. Litteroinnit puolestaan ovat syötetty tekoälylle, joka lukee ne kunkin osallistujan omalla, tekoälyllä generoidulla äänellä. Se onnistuu siinä jopa yllättävän hyvin – Neuvostoliiton Leonid Brežnev on ainoa, jonka tekoälyääni kuulostaa robotilta.

Tekoälyn käyttö dokumenttielokuvassa herättää monenlaisia ajatuksia. Toisaalta katsoja pääsee näkemään suljettujen ovien taakse ja kuulee sellaisetkin keskustelut, joita ei aikanaan nauhoitettu. Dokumentissa kuullaan esimerkiksi, miten Yhdysvaltojen ulkoministeri Henry Kissinger kuvailee suljettujen ovien takana konferenssia ”kuolettavan tylsäksi” ja Suomea mallikappaleeksi siitä,
minkälainen Neuvostoliiton vaikutuspiiriin ajautuneesta maasta tulee. Toisaalta osallistujien puheenvuoroja on leikattu ja yhdistelty niin, että ne ovat saatu ujutettua osaksi dokumenttia eteenpäin vieviä keskusteluita.

”Neuvostoliiton Leonid Brežnev on ainoa, jonka tekoälyääni kuulostaa robotilta.”

Vakavan aiheen huomioon ottaen dokumentissa on jopa yllättävän paljon huu-
moria: Urho Kekkosta tituleerataan ”el hefeksi”, laajamittaisesta korruptiosta tunnetun Romanian presidentti Nicolae Ceauceșcun kerrotaan varastaneen ”muutakin kuin aikaa” (toim. huom. Ceauceșcu piti konferenssiin osallistuneista valtiopäämiehistä pisimmän puheen) ja Brežnev esiintyy useaan otteeseen uimahousuissa.

Kaikkein kauneimmin huumorin kukka kuitenkin kukkii arkistokatkelmassa, jossa toimittaja kiertämää kysymässä aikalaisilta ”mikä on kylmä sota?” Toimittajan haastatellessa erästä vanhempaa pariskuntaa vastauksena kuuluu vain lakoninen toteamus: ”avioliitto”.

Etyk:n perintö näkyy tänä päivänä keskeisimmin Euroopan karttaa tarkasteltaessa. Konferenssin on esitetty kiihdyttäneen suurvaltojen välistä liennytystä entisestään ja myötävaikuttaneen perhosvaikutuksen tavoin Neuvostoliiton ja kommunismin romahtamiseen Itä-Euroopassa. Helsingin huippukokouksessa saavutettiin myös merkittävä konkreettinen virstanpylväs, kun Itä- ja Länsi-Saksa saatiin istuutumaan ensimmäistä kertaa saman neuvottelupöydän ääreen. Vuonna 1994 konferenssin seuraajaksi perustettiin ETYJ, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö.

Elokuvan viimeiset hetket keskittyvät varsinaisen aiheen sijaan nykyhetkeen. Tänä päivänä ilmassa leijuu kysymysmerkki siitä, tulisiko Venäjän kanssa muodostaa keskusteluyhteys. Viime vuosien muutokset turvallisuusympäristössä herättävät kysymyksiä: miten nykyiset ongelmat saataisiin ratkaistua? Olisiko ETYK 2.0. oikea ratkaisu, vai olisiko se tänä päivänä lainkaan mahdollinen? Sanoisin, että dokumentti on katsomisen arvoinen, sillä se opettaa jotain hyvinkin arvokasta viime vuosikymmenten poliittisesta historiasta – ja kenties avaa silmiä kohti tulevaisuutta.

The Helsinki Effect, ohjaus Arthur Franck, kesto 1 h 28 min