Teksti ja kuvat: Aino Häkkinen

Nyt juuri sinulla on mahdollisuus saada häivähdys siitä, millainen politiikan ja viestinnän opiskelijan, “polvilaisen”, kokemus LUTin “teekkarisitseillä” – eli tekniikan ylioppilaiden sitseillä – on tai voi olla, sillä sinut on kutsuttu mukaan. Lue ja nauti elämyksestä!

Sain kutsun LUT-yliopistossa – eli Lappeenrannan-Lahden teknillisessä yliopistossa – Lappeenrannan kampuksella järjestettäville kaverisitseille. Olin etukäteen kuullut paljon LUTin opiskelijaelämästä. Huhut kertovat, että Lappeenrannassa opiskelijoilla on “kova meno”. Ehkä nämä sitsit voivat antaa jotakin suuntaa siitä, pitääkö tieto paikkansa. Koska sitseille on tullut viime hetken peruutus, sinulla on nyt mahdollisuus päästä mukaan. Sitsit alkavat kuitenkin aivan pian, joten oletko valmis lähtemään heti? Lähdemme yhdessä näille eräille sitseille ottamaan selvää, mitä lappeenrantalainen teekkarien sitsikulttuuri pitää sisällään.

Meitä neuvottiin olemaan paikalla kello 17.30, mutta koska pöytäosuuden on kerrottu alkavan kello 18, saavumme yliopiston vieressä sijaitsevalle sitsipaikalle polvilaisittain vasta viisitoista minuuttia ennen pöytäosuuden alkua. Saavumme sitsipaikan ovelle, jolloin kotoisa tunne valtaa meidät. Edessä on nimittäin jyrkät kellaritasoon vievät portaat, jotka muistuttavat kummallisen paljon Kuppalan portaita. Oven takaa paljastuukin juhlatila, joka on kuin sitsikäyttöön suunniteltu versio Kuppalasta. Paikka on hämärä ja tunnelmallinen kuten Kuppala, mutta samaan aikaan avarampi ja siistimpi. Tila on kuin Kuppalan ja Alina-salin lapsi.

Haemme tiskiltä kolme tölkkijuomaa kummallekin. Saamme valita, otammeko kaljaa, siideriä vai virvoitusjuomaa. Sen jälkeen etsimme omat paikkamme ja toteamme molemmat, että paikalle saapuminen aikaisemmin olisi voinut olla hyvä idea. Tunnelma on nimittäin erittäin tiivis – kirjaimellisesti. Löydämme omat paikkamme keskimmäisen pitkän pöydän puolivälistä, ja tilaa pöytien välissä on niin vähän, että pääsemme vain juuri ja juuri ahtautumaan muiden ohi paikkojemme luo. Pöytä on paketoitu tiiviisti mustiin jätesäkkeihin – mikä illan myötä osoittautuu hyväksi ratkaisuksi. Pöydällä on vaaleansinisiä muovisia vesikannuja ja mukeja, joiden vieressä on shottilasit. Jokaisen paikalla on myös keltainen haalarimerkki, jossa on teekkari-
lakillinen hylje ja sen lakiton hyljekaveri.

Otamme muista mallia ja tuttuun tapaan jäämme seisomaan pöydän ääreen. Päällä meillä on yhteensopivat naamiaisasut, koska pukukoodina on meille tutun “cocktailin” sijaan “double trouble”. Olimme onneksi saaneet ennakkoon sisäpiirin tietoa, että LUTissa tapahtumien pukukoodit otetaan tosissaan, eikä paikalle kannata ilmaantua ilman kunnollista asua tai jotain nokkelaa viime hetken ratkaisua. Väite osoittautuu oikeaksi, sillä kaikki ovat pukeutuneet joksikin, ja toinen toistaan luovemmat pukukoodin tulkinnat hämmästyttävät meitä. Samoihin sitseihin tiensä ovat löytäneet muun muassa Nalle Puh ja Nasu, Salama McQueen ja Martti, “red flag”, “beige flag” ja “green flag”, sekä pistorasia ja haarukka.

Sitsien etenemisestä huolehtii kaksi “toast masteria”, jotka istuvat erillisessä pöydässä tilan reunalla. Heidän tehtävänään on huolehtia, että sitsit etenevät aikataulun ja ohjelman mukaisesti. Lisäksi he huolehtivat muun muassa siitä, että sitsaajat kunnioittavat muiden puheenvuoroja. Koska toast mastereilla on mikrofoni, heidän ohjeensa eivät mene keltään ohi. Meille ohjeistetaan, että “toast mastereilla on aina viimeinen sana, ja heitä tulee totella”. Kaikki myös tekevät näin – tosin myöhemmin illalla “Koskenkorvasta” lauletaan monta lisäkappaletta vielä senkin jälkeen, kun toast masterit ovat jo huutaneet “skål” laulun päättymisen merkiksi.

Onneksi olemme syöneet etukäteen, sillä kuten tiedämme, sitseille ei yleensä kannata mennä nälkäisenä. Tämä korostuu etenkin nyt: saamme tietää, että ruokaa on tarjolla vasta myöhemmin. Sitsien aikana pidetään ensin lyhyt vessatauko, sitten ruokatauko ja loppupuolella on luvassa jälkiruokatauko. Ruokailu ja varsinainen sitsaaminen tapahtuvat siis toisistaan erillisinä. Vessataukoja voidaan pitää myös tarpeen mukaan, jos ehdotus saa riittävästi kannatusta.

Sitseillä käytettävät astiat ovat muovisia, joten astioiden kilistämisen sijaan puheen voi pitää haluamallaan hetkellä nousemalla seisomaan ja huutamalla: “Kilin-kolin-kilin-kolin!” Puheen päätteeksi toivotaan laulua joko kaikille jaetusta “laululäsystä” eli vihkosta, johon on koottu keskeisiä ja yleensä laulettuja sitsilauluja, tai laulukirjasta, jota kutsutaan värinsä mukaan nimellä “punamusta”. Laulamisen jälkeen kippistellään ensin oikealle viistoon, sitten vasemmalle viistoon ja lopuksi keskelle. Keskeiset ohjeet on annettu, ja sitsit voivat alkaa.

Kolme Magic Mikea istuu vieressämme, ja he pitävät meille seuraa sitsien ajan viihtymisestämme huolehtien. Heistä yksi opiskelee toista vuotta LUTissa ja toimii tuutorina, kaksi muuta opiskelevat muualla. Sitsien alkupuolella laulamme tuttuun tapaan “Helan går”, mutta sitä ennen laulamme pari meille uutta sitsilaulua, jotka kuuluvat paikallisen sitsikulttuurin perinteisiin. Sitsit etenevät mukavasti, ja luovat asut nostattavat tunnelmaa. Muun muassa tonttu, kasvi, Nokkaeläin Perry ja oikea kives pitävät vuorollaan puheet, ja puheiden väliin jää sopivasti aikaa muiden kanssa juttelemiselle. Myös täällä kysymysten esittäminen puheen pitäjälle on hyväksyttävää: “Kuka sä oot?” Toast masterit pitävät kuitenkin tiukasti huolen siitä, että puheet pysyvät tarpeeksi tiiviinä. Etenkin tontun jaaritellessa liikaa toisessa puheenvuorossaan toast masterit huutavat: “Asiaan!”

Olo on kuin fuksivuoden sitseillä: moni melodia on meille ennestään tuttu ja sanojen lukeminen tietysti onnistuu, mutta uusissa sitsilauluissa väliin tulevat rallatukset, huudahdukset ja sanojen painotukset menevät meiltä ohi. Sitsilauluissa nousevat esille muun muassa teekkarilaisuus, Etelä-Karjalalle ja Lappeenrannalle ominaiset piirteet, opiskeltavaan alaan liittyvät asiat ja Bar G. Meille tutut sitsilaulut sisältävät puolestaan joitakin eri sanavalintoja, osa säkeistöistä on eri järjestyksessä, ja joillakin lauluilla on eri merkityksiä kuin mihin polvilaisina olemme tottuneet: esimerkiksi “Henkilökuntaa” onkin laulu muiden joukossa, kun taas “Jallutähden alla” on varattu sitsien viimeiselle pöytäosuudelle. Tunnelma on kuitenkin rento, ja muita seuraamalla suoriudumme sitseistä hyvin.

Ensimmäisen tauon ja puheita seuraavien useiden sitsilaulujen jälkeen olemme viimein siirtymässä pöytäosuudesta erilliselle ruokatauolle, joka kestää 45 minuuttia. Tauon aikana saamme pöytä kerrallaan hakea haluamamme määrän riisiä ja kasviswokkia, jotka on asetettu esille salin reunalle. Sitä ennen pidetään ohjelmanumero, jonka avulla ruoanhakujärjestys määräytyy.

Pelaamme rikkinäistä puhelinta pöydittäin. Jokaiselle pöydälle annetaan oma lause, joka on tarkoitus kierrättää pöydän ympäri: jokainen vuorollaan välittää eteenpäin vieressä istuvalle sen, mitä hän on kuullut edellisen vierustoverin sanovan. Tehtävä pisteytetään onnistumisen ja nopeuden mukaan. Jotta tehtävä ei olisi liian helppo, lauseet käännetään viime hetkellä suomesta englanniksi Chat-GPT:n kautta. Meidän pöytämme lauseen lopullinen muoto on suunnilleen “part gas, bomb ass”. Vastaus menee kaikkien yllätykseksi väärin, mutta hyvän yrityksen ansiosta saamme kuitenkin luvan hakea ruokaa heti ensimmäisen pöydän jälkeen.

”Laulu raikaa, ja etenkin sillä hetkellä tunnelma

on erittäin miellyttävä ja hauska”

Kun ruokatauko päättyy, astiat palautetaan ja sitsaaminen jatkuu. Koska ruokailu tapahtuu pöytäosuuksista erillisenä, puheenvuorojen aikana salissa on huomattavasti hiljaisempaa. Petri Nygårdilla on syntymäpäivä, joten toinen Petri Nygård yhdessä muun neljän Nygårdin kanssa pitää hänelle puheen, jonka päätteeksi laulamme kaikki yhdessä syntymäpäivää viettävän Nygårdin kunniaksi hänen oman kappaleensa “Selvä päivä”. Laulu raikaa, ja etenkin sillä hetkellä tunnelma on erittäin miellyttävä ja hauska. Tontulla on paljon asiaa, sillä Nygårdin jälkeen hän aloittaa jälleen uuden puheen. Opimme, että ennen laulua omasta juomasta kuuluu ottaa pitkä huikka – jota seuraa vielä pidempi huikka – jos puheen pitäjä näin vaatii.

Jälkiruokatauon vähitellen lähestyessä on jälleen uuden ohjelmanumeron vuoro. Jokaisesta neljästä pöydästä valitaan yksi edustamaan omaa pöytää. Yksi heistä on pukeutunut osuvasti kansanedustaja Keskisarjaksi. Ohjelmanumeroon valitut pöytien edustajat asetetaan riviin, ja ohjelmanumeron vetäjät kertovat, että valittujen edustajien tulee kerätä pisteitä omalle pöydälleen vastaamalla Frendit-tv-sarjaan liittyviin kysymyksiin. Selviää, että kukaan valituista ei tiedä kyseisestä sarjasta mitään, mutta ruokailujärjestys saadaan lopulta selville.

Meidän pöytämme saa hakea jälkiruokaa – eli hedelmäsalaattia – kolmantena, ja jälkiruokatauko kestää puoli tuntia. Tauon aikana pöydässämme istuvat Kim Possible ja Ron Stoppable sekä kaksi muuta sitsaajaa toisesta pöydästä lähtevät esittelemään meille viereisessä rakennuksessa sijaitsevaa kuuluisaa Bar G:tä, joka on noussut esille useissa sitsilauluissa illan aikana. Silloin saamme myös selville, mitä “haukilauta” tarkoittaa. Paikallinen elämys nautitaan kuuden hengen voimin siten, osallistujat juovat tasaisin välein lautaan kiinnitetyistä laseista jokainen oman shottinsa samanaikaisesti. Jos siis Lappeenrannassa opiskelija kysyy, “Mennäänkö ottamaan yhet hauet?”, kyseessä ei ole se kala.

Kun jälkiruokatauko on ohi ja olemme palanneet pöytiin, revimme pöytäliinana toimivasta jätesäkistä irti maalarinteipit, joihin on kirjoitettu meidän nimemme ja vaihdamme ne polvilaisittain keskenämme, vaikka se ei olekaan täällä tapana. Saamme myös selville, että täällä ei ole tapana kierrättää laulukirjoja pöydittäin. Magic Miket kuitenkin innostuvat ajatuksesta ja he kirjoittavat meille terveiset laulukirjoihimme. Samalla tonttu aloittaa ehkä neljännen tai jopa viidennen puheensa.

Sitsit lähestyvät loppuaan joskus puoli kahdentoista aikoihin. Laulamme peräkkäin vielä kaksi laulua, jotka lauletaan aina viimeisenä. Ensimmäinen on omistettu ikuisen teekkarin muistolle ja toinen puolestaan kunnioittaa karjalaisia sukujuuria. Tässä toisessa kappaleessa nousevat ensin ylös Karjalassa syntyneet, sen jälkeen karjalaisia sukujuuria omaavat tai muuten karjalaiseksi itsensä kokevat ja lopuksi kaikki. Laulun päätyttyä varsinaiset sitsit ovat ohi, mutta osallistumme kaikki yhdessä siivoamaan: “Laittakaa tölkit tänne päätyyn ja roskat toiseen päätyyn niin saadaan jatkot aloitettua.” Sitsitila muuntautuu lyhyessä ajassa tunnelmalliseksi jatkopaikaksi, jossa on beer pong -pöytiä ja värikkäiden valojen valaisema suuri tanssilattia.

Nämä yksittäiset sitsit eivät lopulta paljasta meille LUTin opiskelijaelämää koskevien huhujen paikkansapitävyyttä, eivätkä toisaalta myöskään katkaise siipiä näiltä huhuilta. Tunnelma on illan aikana yleisesti hyvin samanlainen kuin polvilaisilla sitseillä: ihmiset vaikuttavat viihtyvän ja sitsikulttuurin eroista huolimatta sitseiltä löytyy paljon myös polvilaiselle tuttuja asioita. Isoimpana erona lopulta onkin ehkä, että “Valkoisen cis-heteromiehen oodin” sijaan päähän jää soimaan sitseillä laulettu “Sinä laukesit”.•

Juttu on kirjoitettu huumorilla pilke silmäkulmassa ilman kummankaan sitsikulttuurin väheksymistä. Yksityiskohtien paikkansapitävyyden arviointi jää lukijan omalle vastuulle.