Teksti: Silja Veijonen

Odottava tunnelma oli suorastaan käsin kosketeltavissa, kun orientaatioviikon ensimmäisenä iltana me uudet fuksit ja vaihtarit kokoonnuimme tuutorien johdolla kaikenkirjavat virvokkeet käsissämme koleaan Ruttopuistoon – ensimmäinen fuksitapahtuma täynnä vieraita ihmisiä ja kaikkea uutta ja jännittävää. Kaikilla oli varmasti omat ennakko-odotuksensa opintojen aloittamisesta, mutta lukuisista valtsikasta etukäteen kuulemistani tarinoista huolimatta en usko olleeni ainoa yllätyksiä aina sitsilauluista akateemiseen varttiin kohdannut opiskelija.

Eräs allekirjoittanutta yllättäneistä asioista oli se, että fuksitapahtumat olivat yhteisiä vaihto-opiskelijoiden kanssa ja siten enimmäkseen kaksikielisiä. Ensisilmäyksellä ratkaisu vaikutti erikoiselta ja mietin, mitä yhteistä Helsinkiin lukukautta viettämään päätyneillä vaihto-opiskelijoilla tai jo muita opintoja suorittaneilla fukseilla voi olla meidän upouusien opiskelijoiden kanssa. Vaihtareilla näytti olevan omat juttunsa siinä missä fukseilla omansa. Esimerkiksi  jatkoilla fuksit vaikuttivat hakeutuvan muiden fuksien seuraan tutustumaan toisiinsa, kun taas vaihtarit juhlivat kuuleman mukaan keskenään pilkkuun saakka. Esiin nousi myös kulttuuri- ja kielimuureja: milloin sopivaa englanninkielistä käännöstä teekkarille ei löytynyt, milloin taas Paavo Väyrysen presidenttiehdokkuuksiin liittyvän ironian selittäminen osoittautui mahdottomaksi Suomen politiikan kontekstia tuntemattomalle.

Yhteisissä tapahtumissa on kuitenkin ehdottomasti puolensa. Uutena opiskelijana ainakin itse otan mielelläni vastaan kaikki mahdollisuudet tutustua uusiin ihmisiin – ja mitä enemmän ihmisiä paikalla, sitä parempi; suurempi joukko takaa railakkaamman menon. Yhteiset tapahtumat toivat mukanaan myös monimuotoisuutta ja uusia näkökulmia niin meille fukseille kuin varmasti vaihtareillekin. Koska voin kuitenkin tarkastella aihetta vain omasta kanditutkintoa aloittelevan fuksin näkökulmastani, etsin käsiini vaihto-opiskelijan jakamaan oman kokemuksensa uutena opiskelijana tätä juttua varten. 

Keskustelin Erasmus-vaihdossa olevan vaihto-opiskelijan kanssa hänen omasta kokemuksestaan vaihto-opiskelun aloittamisesta polvissa. Hänen kokemuksensa vaikutti olevan pääosin positiivinen, sillä hänen mukaansa vaihto-opiskelijat huomioitiin hyvin tapahtumissa. Kun vaihtarit olivat paikalla, sekä tuutorit että muut opiskelijat kommunikoivat ja muistivat selittää asioita tarpeeksi hyvin myös englanniksi. Hän kehui erityisesti sitä, että he olivat useimmissa menoissa ja tapahtumissa sekaisin suomalaisten opiskelijoiden kanssa, mikä hänen mukaansa auttoi merkittävästi suomalaiseen opiskelijakulttuuriin tutustumisessa.

Mitä ihmisiin tutustumiseen tulee, kyseinen vaihtari arvosti mahdollisuutta tutustua paikallisiin opiskelijoihin ja mainitsi saaneensa muiden vaihto-opiskelijoiden ohella tuttuja paikallisten fuksien joukosta. Hän kuitenkin mainitsi vaihtareilla olevan paljon omia Erasmus-tapahtumia ja jakoi kanssani kokemuksen siitä, että vaihto-opiskelijat päätyivät viettämään enenevissä määrin aikaa oman porukkansa kesken, aivan kuten fuksit vaikuttavat syksyn edetessä selvästi hakeutuvan enemmän oman viiteryhmänsä seuraan. Olimme molemmat myös kiinnittäneet huomiota hyviin puoliin ja yhteishenkeen sekä yhteisiin tapahtumiin liittyviin mahdollisuuksiin. 

Yhteiset tapahtumat ovat siis tarjonneet laajat mahdollisuudet tutustua ihmisiin ja monenlaiseen opiskeluun liittyvään oheistoimintaan. Kuitenkin se, miten näitä meille avautuneita mahdollisuuksia käyttää, on jokaisen omissa käsissä. Tapahtumat on tehty tuomaan ihmisiä yhteen, ja tarjolla olevat tapahtumat ja erilaiset harrastusmahdollisuudet ovat pääsääntöisesti kaikille avoimia. Jos siis fuksien joukkoon määritellään taustoista riippumatta niin kandi- ja maisterifuksit kuin vaihtaritkin, olemme kaikki samassa veneessä loputtomilta tuntuvien mahdollisuuksien edessä sen suhteen, miten haluamme oman opiskeluaikamme täällä käyttää. Samaan aikaan olemme kuitenkin uuden äärellä, ja näiden yhdistelmä onkin mielestäni se määrittävä seikka, joka tekee fuksisyksystä erityisen. Omalla kohdallani aion jatkaa uusien yllätysten ja omien juttujen etsimistä ja haluan ehdottomasti kannustaa muita samaan.