Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on kattavuudestaan huolimatta sekava ja kallis. Sosiaaliturva ei vastaa nyky-yhteiskunnan tarpeisiin, joten sen uudistaminen on edessä vääjäämättä, vaikka tämänhetkisellä politiikan agendalla sosiaaliturva loistaa poissaolollaan.

Teksti: Jyri Huttunen

Suomessa käytiin huhtikuussa velkavaalit. Eduskuntavaalien keskeisin teema oli julkisen talouden kestävyys, joka jätti kaikki muut vaaliteemat varjoonsa hallitus- ja pääministerispekulaatioita lukuun ottamatta. Varjoon jäi myös yksi teema, joka olennaisella tavalla vaikuttaa myös julkisen talouden tasapainoon. Sosiaaliturvan uudistamisesta ei puhuttu vaalikeskusteluissa juurikaan. Vaalien jälkeen sosiaaliturvan uudistaminen ei ole noussut hallitustunnusteluissa esille.

Suomalaisen sosiaaliturvasta vastaa pääasiassa Kansaneläkelaitos eli Kela. Kela on vastuussa kymmenien etuuksien ja tukien käsittelystä ja maksamisesta. Vuonna 2022 Kela maksoi etuuksia yhteensä yli 15 miljardia euroa. Kyseessä on siis merkittävä kuluerä valtion budjetissa. Sosiaaliturva on myös universaali. Yli 80 prosenttia suomalaisista saa jotain sosiaalietuutta. 

THL laskee sosiaaliturvan menot EU:n sosiaaliturvan tilastointijärjestelmän mukaisesti. THL:n laskelmien mukaan sosiaaliturva maksaa vuodessa yli 75 miljardia euroa, kun mukaan lasketaan myös julkinen terveydenhuolto, eläkkeet, hallinto ja muut etuudet, joita Kela ei maksa. Opiskelijoiden tukia ei lasketa mukaan THL:n tilastoihin. Näin ollen sosiaaliturva on merkittävä menoerä valtion budjetissa.   

Tällä hetkellä suomalainen sosiaaliturva koostuu kymmenistä etuuksista, tuista ja maksuista, joiden myöntämisen ehdot ovat tiukat ja monimutkaiset. Jokaisen etuuden ehdot poikkeavat toisistaan. Lukuisat eri tuet muodostavat viidakon, jossa suunnistaminen on vaikeaa. Järjestelmästä entistä monimutkaisemman tekee se, että etuuksia jakavat Kelan lisäksi muutkin tahot. 

Toinen merkittävä sosiaaliturvajärjestelmän ongelmakohta ovat kannustinloukut. Etuuksien tiukat ehdot ja useat samaan aikaan nostettavat etuudet saattavat johtaa tilanteeseen, jossa työn vastaanottaminen ei kannata. Jos tuet lakkaavat lisätuloista, käteen saattaa jäädä aiempaa vähemmän rahaa, jolloin työn vastaanottaminen ei luonnollisesti kannata. 

Tällä hetkellä sosiaaliturva ei huomioi riittävällä tasolla yksilöllisiä elämäntilanteita. Modernissa työelämässä on kuitenkin osa-aika- ja pätkätöitä, alustayrityksiä ja freelancereita. Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmän lähtöajatus kuitenkin on, että ollaan joko töissä tai sosiaaliturvan varassa. Yksittäisten ihmisten tilanteet ja todellisuudet vaihtelevat äkisti. Osa-aikainen työnteko tarkoittaa tuensaajan näkökulmasta lisäselvityksiä, byrokratiaa ja stressaavaa päätösten odottelua. Jäykkä sosiaaliturva ei jousta todellisuuden mukaan. 

Vakavin suomalaisen sosiaaliturvan puute on sen riittämättömyys. Suomi on sitoutunut Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien sopimukseen, jonka tarkoituksena on taata kansalaisille riittävät sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet. Euroopan sosiaalisten oikeuksien sopimusta valvova Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on huomauttanut Suomea useasti perusturvan liian alhaisesta tasosta. 

On selvää, että sotu-uudistuksella on kiire. on myös selvää, että sosiaaliturva vaatii järjestelmätason kokonaisvaltaisen remontin. Yksittäiset fiksaukset eivät riitä. Silti politiikan päiväjärjestyksessä uudistus on vielä näkynyt vähän. Sosiaaliturvan uudistus on massiivinen rakennemuutos, jota tuskin saadaan valmiiksi yhdessä vaalikaudessa. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta tehtiin yli 20 vuotta. 

Toistaiseksi sotu-uudistus ei ole vielä juurikaan edennyt. Valtioneuvoston asettama parlamentaarinen komitea on valmistellut uudistusta vuodesta 2020 lähtien. Sosiaaliturvakomitean vuonna 2023 julkaistussa välimietinnössä lähinnä kartoitetaan eri ongelmakohtia, joita nykyiseen sosiaaliturvaan liittyy. Komitean esityksenä on yksinkertaistaa etuusjärjestelmää. Sosiaaliturvakomitean on tarkoitus jatkaa työtään uudella kokoonpanolla tällä vaalikaudella.

Sotu-uudistusta hankaloittaa se, että selkeä visio uudistuksesta on vain vihreillä ja vasemmistoliitolla, jotka kannattavat vastikkeetonta perustuloa. Lisäksi SDP on kehittänyt omaa yleisturva-malliaan. Muiden puolueiden näkemykset sosiaaliturvan tulevaisuudesta ovat huomattavasti epämääräisempiä. 

Sosiaaliturvan uudistaminen on kuitenkin elintärkeää Suomen tulevaisuuden kannalta. Kattava universaali sosiaaliturva on yksi pohjoismaisen hyvinvointivaltion kulmakivistä, joten sen rapautuminen uhkaa koko yhteiskuntajärjestelmäämme. Suomi vanhenee ja kamppailee jo nyt kestävyysvajeesta. Tarvitaan mahdollisimman pian mahdollisimman kannustava sosiaaliturva, joka kannustaisi aina työntekoon. Voisi siis toivoa, että kaikki puolueet tekisivät töitä paremman, oikeudenmukaisemman ja joustavamman sosiaaliturvajärjestelmän eteen.