Teksti ja kuvat: Aaro Taina

Mikä Pariisissa viehättää? Pariisissa asuva politiikan ja viestinnän maisteriopiskelija Aaro Taina haastatteli Pariisiin päätyneitä suomalaisopiskelijoita ja selvitti, onko alkukevät Pariisissa vastannut odotuksia. 

Ranska on ollut viime vuosina Helsingin yliopiston suosituin vaihtokohde. Erityisen paljon helsinkiläisiä opiskelijoita vetää puoleensa Pariisi. “Tänä keväänä Pariisissa on iha hullu valtsikaskene!”, sutkauttaa eräs opiskelija. 

Olen yksi yliopistomme neljästätoista Pariisiin Sciences Po’hon lähteneestä vaihtarista. Haastattelin Pariisiin lähteneitä suomalaisia ja pohdin, mikä Pariisissa houkuttaa? Miten Pariisin kohdalla odotukset ja todellisuus kohtaavat? Entä miksi Helsingin yliopistolla on nykyään enemmän paikkoja Ranskan kovamaineisimmassa huippuyliopistossa?

Miksi kaikki haluavat Pariisiin?

Kun haastattelin opiskelukavereitani, kävi hyvin pian selväksi, että Pariisiin tullaan mielikuvien perässä. “Halusin juoda viiniä kaupungin hulinassa”, kertoo eräs opiskelukaverini. Toista veti puoleensa pariisilaiset leipomot. 

“Ylipäänsä ehkä kiinnosti se, että kokisi millaista se ‘oikeasti’ olisi asua upeassa Pariisissa – tuntuu ihan eri tavalla kansainväliseltä ja on hirveästi mahdollisuuksia tehdä vaikka ja mitä – aina löytyy jotain uutta ja jännää.”

Jos jossain Pariisi on onnistunut, niin mielikuvamarkkinoinnissa. Meille on myyty ajatus, että kaupungissa on jotain erityistä taikaa. Kahvilat eivät ole kahviloita vaan ne ovat pariisilaisia kahviloita: esimerkiksi Sartren ja Camus’n entisiä kantapaikkoja. “Edith Piaf tapaili laulunsa ensisäkeitä tässä puistossa. Simone De Beauvoir asui tässä talossa.”

Pariisiin on ladattu niin paljon merkityksiä, että se on enemmän kuin osiensa summa. Siinä missä Coca Cola ei ole vain kolanmakuista sokerilitkua, Pariisi ei ole vain kaupunki. Se tihkuu romatiikkaa, vapautta, taidetta, kulttuuria, tyylikkyyttä ja sivistystä. 

—

Mielikuva Pariisista ei ole syntynyt sattumalta, vaan sen takana on johdonmukaista politiikkaa. Jo vuosisatojen ajan Pariisi on kilpaillut lähialueen kaupunkeja – erityisesti Lontoota – vastaan siitä, mikä kaupunki on edistyksellisin, houkuttelevin ja tarjoaa eniten mahdollisuuksia. 

Kun Lontoossa pidettiin maailmannäyttely vuonna 1851 ja 1862, Pariisi vastasi järjestämällä omansa vuosina 1855 ja 1867. 150 vuotta myöhemmin kilpailu jatkuu edelleen. Pariisi oli verisesti loukkaantunut, kun se hävisi kalkkiviivoilla Lontoolle kisan vuoden 2012 olympialaisista. Pian on taas revanssin paikka: seuraavat kesäolympialaiset pidetään Pariisissa vuonna 2024. 

Pariisi on kilpaillut karvaasti myös New Yorkin kanssa. Pariisi oli maailman keskeisin taidekaupunki erityisesti viime vuosisadan alussa. Maailmansotien jälkeen Pariisi menetti asemansa taiteen ykköskaupunkina hetkellisesti New Yorkille, väittää Serge Guibaut kirjassaan “How New York stole the idea of modern art”. 60- ja 70-lukujen vaihteessa Ranskaa johtanut presidentti Georges Pompidou halusi palauttaa kruunun Atlantin tälle puolelle. Hän ymmärsi, että Ranska tarvitsee uuden lippulaivan. Näin sai alkunsa megaprojekti, ajan henkeä heijasteleva taidekompleksi, joka tunnetaan nykyään Pompidou-keskuksena.

—

Yksi keskeisistä ranskalaisen pehmeän vallan keinoista on elokuvataide. Elokuvalla on taidemuotona vahvat perinteet ja se saa valtiolta mittavia tukia. Ranskan elokuvamarkkinat ovat maailman kuudenneksi suurimmat ja maassa tehdään vuosittain yli 300 elokuvaa. Missään muualla ei käydä elokuvissa yhtä paljon kuin Ranskassa. 

Isovanhempiemme sukupolvi tuli Pariisiin uuden aallon elokuvien huumaamana, nyt tänne tullaan larppaamaan Emily in Paris -sarjaa. Olen itsekin opiskellut kieltä katsomalla ranskankielistä viihdettä. Erityisesti Netflixin Pariisiin sijoittuvat draamasarjat ovat silmiinpistävän mainosmaisia. Tapahtumapaikat ovat aina sattumalta Seinen varrella, Eiffel-tornin juurella tai Louvren lasikolmiolla. Ne huutavat: tule Pariisiin!

Amerikkalaisen elokuvataiteen läpi olen oppinut näkemään: New York on törkykallis kaupunki ja epätasa-arvoinen yhteiskunta on romahduspisteessä. Ei vetoa minuun! Ranskalainen pehmeä valta sen sijaan on ottanut minut syleilyynsä. En osaa vastustaa sitä, vaikka minulle esitettäisiin selkeät tilastot Pariisin ilmeisistä ongelmista.

—

Vaihtokohdetta ei valita pelkästään tunnepohjaisesti. Moni suomalaisista kertoo tulleensa Pariisiin siinä toivossa, että oppisi vihdoin puhumaan ranskaa. Moni tuntuu käyneen ranskan tunneilla vanhempien painostamana vuosikausia ja nyt aikuisuuden kynnyksellä ajatus tämän kaiken hukkaan valumisesta ahdistaa. “Kävin yläasteella ja lukiossa ihan tolkuttoman määrän ranskan kursseja, minkä takia halusin lähteä Ranskaan vaihtoon varmistamaan, etteivät kieliopinnot mene täysin hukkaan.”, kertoo eräs yksi opiskelijoista. 

Lisäksi Pariisista sattuu vielä löytymään yksi alamme arvostetuimmista yliopistoista, joka keikkuu vuodesta toiseen yliopistovertailujen kärkisijoilla. Etenkin ranskankielisessä maailmassa Sciences Po on eräänlainen statussymboli, sulka hattuun. 

Sciences Po on yksi harvoja yliopistoja Ranskassa, jossa voi opiskella englanniksi. Rankingeissa saa nimittäin lisäpisteitä englanninkielisestä opetuksesta. Käytännössä se voi johtaa kiusallisiin tilanteisiin: ranskankielinen asiantuntija luennoi heikohkolla englannilla, vaikka opiskelijat ymmärtäisivät ranskaa. Eräs luennoitsija avasi meille kriittiseen sävyyn sitä, miten kiristyvä kilpailu huippuyliopistojen välillä näkyy hänen työssään: “Haluaisin opettaa ranskaksi, mutta yliopisto on pakottanut minut pitämään kurssin englanniksi, jotta saisimme lisäpisteitä rankingissa.”

Millainen kaupunki Pariisi on oikeasti?

Ensimmäisen kuukauden aikana on hahmottunut, että Pariisi on pinta-alaltaan hyvin pieni kaupunki. Kehärinkulan sisälle jäävä Pariisin kaupunkialue on vain noin sata neliökilometriä – noin puolet Helsingin pinta-alasta tai alle kymmenes Rooman pinta-alasta. Pienelle maapläntille on ahtautunut yli kaksi miljoonaa ihmistä, mikä tekee alueesta Euroopan tiheimmin asutetun suurkaupungin.

Kaupunkirakenteen tiheys tarkoittaa, että jopa ydinkeskustasta kaukana olevat korttelit pursuavat palveluita ja kuhinaa. Väenpaljous tuo miellyttävän anonymiteetin tunteen. Keskieurooppalaisen bistrotunnelman ja kaduille vyöryvien terassien perässä ei tarvitse lähteä omaa korttelia kauemmas. 

Eräs opiskelija kertoi yllättyneensä siitä, kuinka monivaiheista arkisten ostosten teko on. Tavallinen ostosreissu vaatii Pariisissa monta piipahdusta useaan pikkuputiikkiin. Pariisilaiselämä on kenties romanttista, mutta ei aina pragmaattista tai sujuvaa.

“Kaikkialla tapahtuu kokoajan, aina on ihmisiä ja ohjelmaa. Menoa ja meininkiä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Loputon kulttuuritarjonta.”, kuvailevat suomalaisopiskelijat. 

—

Tiheässä kaupungissa arjen rakentaminen kävelyn, pyöräilyn ja metrojen varaan ei ole vain helppoa – se on oletus. Nykyisen pormestari Anne Hidalgon johdolla Pariisi aikoo kieltää yksityisautojen läpikulkuliikenteen Pariisin ydinkeskustassa.

Korona-aikana moni pariisilainen vaihtoi metrosta polkupyörään. Pyörätiet täyttyivät ja niitä täytyi nopeasti rakentaa kilometreittäin lisää. Joitakin teitä suljettiin autoilulta. Valtiolta sai tukea esimerkiksi pyörähuoltoon, eikä buumi näytä päättyneen.  

Pyöräily Pariisissa on kätevää – välillä jopa pakollista.  Ensimmäisen neljän viikon aikana olen saanut todistaa monta metrot seisauttanutta lakkoa, joten olen usein päätynyt käyttämään pyörää metron sijaan. “Lakot vaikuttavat jokaisen arkeen, metrot eivät kulje ja katuja on suljettuina mielenosoittajien vuoksi.”, kertoo eräs lakkojen laajuudesta ja yleisyydestä yllättynyt opiskelija.

Paikallinen kaupunkipyörätilaus maksaa nuorille vain 2,30 euroa kuukaudessa ja toimii moitteettomasti. Pysäkkejä on tiheästi ja pienellä lisämaksulla saa käyttää myös sähköpyöriä. Navigointia helpottaa ohjauslaudassa oleva pieni läpinäkyvä tasku, johon saa sujautuettua puhelimen. Kaupunkia ei tarvitse etukäteen tuntea – Google Maps päälle ja menoksi!

—

Tiivis kaupunkirakenne tarkoittaa Pariisin tapauksessa, että viheralueet ovat vähissä. Keskuspuiston kaltaisia vehreitä ulkoilualueita ei ole lainkaan, ja pienempiäkin puistotilkkuja on hyvin niukasti. Itse olen onnekas, sillä yksiöni vieressä on yksi kaupungin suurimmista “viheralueista” eli Père Lachaisen hautausmaa. 

Myös ilmansaasteissa Pariisi päihittää monet suurkaupungit. Jopa Lontoon, Berliinin, New Yorkin kaltaisissa metropoleissa asukkaat hengittävät puhtaampaa ilmaa kuin täällä. Ilmansaaste saa auringonlaskut näyttämään kauniin utuisilta, eikä tupakoinnista tarvitse tuntea omantunnontuskia – karsinogeenejä tulee hengitettyä muutenkin. 

—

Harmaita hiuksia suomalaisopiskelijoille on aiheuttanut asunnon löytäminen. Eräs opiskelijoista kertoo korkean hintatason yllättäneen, vaikka tiedossa oli, että elämä Pariisissa voi olla kallista. Asuminen on suolaisen hintaista jopa Helsinkiin verrattuna. Esimerkiksi huone kimppakämpässä voi maksaa yli tuhat euroa. Vuokranantajat käyttäytyvät ailahtelevasti eikä asuntojen kunnosta voi olla varma. 

”Musta tuntuu, että täällä kaikissa asunnoissa on enemmän tai vähemmän hometta. Siihen suhtaudutaan eri tavalla. Home on ranskassa pikemminkin visuaalinen haitta, joka voidaan ohittaa laittamalla päälle vähän maalia.”, kertoo eräs Pariisissa pidemmän aikaa asunut opiskelija. 

—

Pariisiin asettuneet suomalaiset vakuuttavat kuitenkin olevansa tyytyväisiä, eikä valtavia yllätyksiä tai pettymyksiä ole tullut eteen. Yleinen stereotypia ylimielisistä pariisilaisista on jo kumottu. “Positiivisena yllätyksenä ehkä se kuinka super vieraanvaraisia ja auttavaisia paikalliset oikeesti on tosi monissa tilanteissa!”, kertoo Ruotsissa aiemmin opiskellut Mona. 

“Elämä Pariisissa on iltapainotteista, hektistä, haisevaa, hengästyttävää, pakahduttavaa ja vapauttavaa, kallista, raivostuttavaa, yliarvostettua ja ihanaakin”, kiteyttää Pariisissa jo viime syksystä asti viihtynyt Ainomaija.  

Helsinki ja Pariisi: yksipuolista rakkautta?

Onko Suomen ja Ranskan tai Helsingin ja Pariisin suhde yksipuolista kiintymystä? Tuleeko rakkaudentunnustuksiin lainkaan vastakaikua? Yllättävää kyllä, Suomi tuntuu kiehtovan Pariisissa entistä enemmän. 

Metrotunnelissa mainostetaan Esa-Pekka Salosta ja Metsurin tarinaa -elokuvaa. Asuinalueeni tyylikkäässä keikkapaikassa tiedotetaan näyttävästi Turmion kätilöiden keikasta. Kapakkakeskusteluissa moni ottaa puheeksi Suomen nuoren ja tanssivan pääministerin. Pariisilaiset firmat ovat innostuneet pohjoismaisesta “humaanista” organisaatiokulttuurista. Institut Finlandais’n karjalanpiirakoita ja muita suomalaisia herkkuja tarjoileva kahvila on usein täynnä ranskalaisia. 

Aiemmin Helsingin yliopistosta oli Pariisin Sciences Po’hon pääsi vaihtoon vain pari onnekasta opiskelijaa lukukaudessa. Hiljattain määrä nousi muutamasta peräti neljääntoista. Syy lienee se, että entistä suurempi määrä ranskalaisia haluaa tulla Suomeen vaihtoon. Puhdasta ilmaa ja viheralueita Suomesta ainakin löytyy. 

Vuonna 2019 tapasin Pariisista Helsinkiin tulleen opiskelijan. Hän kertoi, että kaupunki valikoitui lomakkeeseen kolmosvaihtoehdoksi, sillä Helsinki vaikutti “halvalta Norjalta”. “En päässyt Bergeniin, joten täällä ollaan”. Korona-aikana Suomi oli houkutteleva vaihtokohde eurooppalaisittain lievien liikkumisrajoitusten takia, mutta entä koronan jälkeen? Viime viikolla törmäsin baarissa toiseen pohjoismaista kiinnostuneen ranskalaisopiskelijaan. Hän kertoi intoa puhkuen, että oli juuri saanut iloista sähköpostia: « J’ai été accepté dans mon premier choix, Helsinki! »