Teksti: Leo Valkama

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallitus on esittänyt, että vuoden 2022 budjetissa järjestölehtituista leikattaisiin 50 %, eli 10 000 euroa. Tämä on ollut aktiivisille järjestölehtitoimijoille todella ikävä uutinen. Lehtitukien leikkaaminen tarkoittaisi, että lehtien mahdollisuudet julkaista printtilehtiä vaikeutuisivat merkittävästi – tukien leikkaaminen saattaisi myös johtaa osan lehdistä siirtymiseen kokonaan verkkoon tai lehtien lakkauttamiseen. Esitystä on vaikea ymmärtää, sillä lehdillä on pitkät historiat ja ne ovat tärkeä osa opiskelijaelämää. Aiemmat lehtitukea puolustavat kirjoitukset muun muassa Tutkaimessa, Poleemissa sekä Helsingin Sanomissa ovat käsitelleet lehtien historiallista merkitystä sekä niiden merkitystä työelämän kannalta. Haluaisin tässä tekstissä nostaa esiin ennen kaikkea omat kokemukseni Policyyn kirjoittamisesta ja korostaa, kuinka tärkeitä opiskelijalehdet ovat.

Opiskelijalehdet antavat foorumin kirjalliseen itsensä ilmaisuun. Policy sekä muut opiskelijalehdet ovat paikkoja, joissa jokainen halukas opiskelija voi julkisesti tuoda esiin ajatuksiaan tärkeinään pitämistään kysymyksistä. Policysta yksin löytyy monenlaisia tekstejä, joissa opiskelijat ovat käsitelleet hyvin erilaisia aiheita, puhumattakaan muista opiskelijalehdistä. Lehtien kautta voimme vapaasti käsitellä juuri itsellemme merkittäviä ilmiöitä ja jakaa niitä muiden kanssa. Fyysisessä lehdessä tärkeää on juuri se, että se on yhteinen asia, jonka voi jakaa muiden kanssa. Printtilehti on esine, joka voi olla näytillä kotona tai jota voi esitellä ystäville ja perheelle. Itse teen hyvin vähän esimerkiksi askartelua tai taidetta, mutta Policy-lehdet ovat jotain mitä voin omistaa ja josta voin olla ylpeä, sillä olin itse tekemässä sitä. 

Lehdissä keskeistä on lehden ympärille rakentunut yhteisö, jota kirjoittaminen ja muiden kirjoitusten lukeminen luo. Lehti on keskustelun aloittaja ja antaa mahdollisuuden lukea muiden ajatuksia hiotussa muodossa. Tämä myös luo vahvemman yhteyden kirjoittajien välille. Opiskelijalehti on yhteinen intohimomme ja se tuo meidät lähemmäksi yhteen aivan kuten monenlainen muu HYY:n alla oleva järjestötoiminta. Tämän takia onkin erityisen vaikea ymmärtää, miksi järjestölehtien yhteisöt olisivat vähemmän arvokkaita kuin muut opiskelijayhteisöt, kuten ainejärjestöt sekä harrastejärjestöt, jotka tulevaisuudessakin saavat tukea HYY:ltä. 

Policyyn kirjoittaminen on kehittänyt taitojani kirjoittajana merkittävästi. Koska opinnot keskittyvät ennen kaikkea akateemiseen kirjoittamiseen, jää muunlainen kirjoittaminen usein vähäiseksi. Policyssa olen voinut kehittää taitojani kirjoittaa myös toisenlaisia tekstejä. Olen päässyt kirjoittamaan muun muassa monimutkaisia ilmiöitä selittäviä tekstejä, kulttuuriarvosteluja sekä analyysejä pop-kulttuurista. Lehdissä on mahdollisuus saada palautetta, mikä on keskeistä kirjoittamistaidon kehittymisen kannalta. Koulutusohjelmassamme kursseilta saa vain harvoin palautetta, mutta Policyn editoreilta sitä saa aina. Kirjoittamistaidon parantuminen ei ole tärkeää vain työelämää varten, vaan koen sen tärkeäksi myös itseni kehittämisen kannalta.

“Lehdillä on aivan keskeinen osa kriittisen tiedon tuottajana ja kriittisen ajattelun kehittäjänä.”

Viimeisenä haluaisin korostaa, että opiskelijalehdet ovat tärkeitä vapaan journalismin keitaita. Lehdissä opiskelijat voivat vapaasti ottaa kantaa ja kritisoida asioita yliopistolla, ylioppilaskunnassa, Suomessa tai maailmalla. Se on foorumi, jossa rajoitukset ovat vähäiset ja opiskelijat voivat vapaasti tuottaa kriittistä journalismia ilman suurempaa pelkoa esimerkiksi sponsorien tai mainostajien mielipiteestä. Lehtien ei tarvitse seurata kaupallista logiikkaa, joka mahdollistaa erilaisten aiheiden käsittelyn verrattuna moniin muihin lehtiin. Lehdillä on aivan keskeinen osa kriittisen tiedon tuottajana ja kriittisen ajattelun kehittäjänä.

Toivon, että opiskelijat ja HYY:n päättäjät miettivät hartaasti lehtitukien leikkaamista. Tukien leikkaaminen olisi suuri inhimillinen menetys lehtien kirjoittajille ja lukijoille.