Sörkän oraakkelin pakina: Toimittajien lajit

Tämän katsauksen tavoitteena on tuoda suoruutta ja siisteyttä nykyään niin mutkikkaaksi ja sotkuisaksi käyneen journalistiikan alan rakenteeseen. Toivon mukaan nuori toimittajanalku voi tästä vaatimattomasta tutkielmasta myös jotakin oppia ja urapolkuaan sen avulla tuumia. 

Kuten hyvin tiedämme, toimittajia on useita lajeja. Koska tila ei tässä nyt salli perusteellista syventymistä kaikkiin sivu- ja alalajeihin, keskitymme vain päälajeihin. 

Ne ovat: päätoimittaja, tyhjäntoimittaja, kustannustoimittaja, kulttuuritoimittaja, kolumnisti ja tavallista älykkäämpi kolumnisti. 

I

Päätoimittaja toimittaa päitä vadille. Hän on touhukas myös silloin, kun päitä alkaa putoilla tai silloin, kun pääministeriä on suojeltava. 

II

Kustannustoimittaja toimittaa kirjailijan tuotoksen painoon, jonka jälkeen hän toimittaa kirjailijan hoidettavaksi kirjan rahalliset, henkiset, fyysiset, terveydelliset ja mielenterveydelliset kustannukset. 

Kulttuuritoimittajan toimet menevät kustannustoimittajan toimien kanssa osittain päällekkäin.

Hänen tehtävänään on pitää hauskaa kirjailijan kustannuksella. Kyseisen hauskanpidon voitot käärii kirjailijan terapeutti. 

III

Tyhjäntoimittaja on tehnyt sanonnasta ”tyhjän saa pyytämättäkin” elämänsä ohjenuoran. Siksi tapaamme tyhjäntoimittajan aina pirteänä työssä, toimittamassa tyhjiä lupauksia niille, jotka eivät lupauksia ole pyytäneet. Työpaikka: mainostoimisto. 

IV

Kolum-nisti, kuten sanan ensimmäinen osa kertoo, kirjoittaa palstalle niin kuin raskas leikkuupuimuri ajaa palstaa: uneen turruttavan tasalaatuisesti puksuttaen (huom. hieman vajaamielinen virne kasvoilla kuuluu asiaan).

Joskus kolum-nisti, kuten sanan toinen osa kertoo, haluaa kuitenkin lamauttaa tai kiihdyttää lukijoidensa nervosysteemejä. Tällöin hän – päinvastoin kuin tavallinen nisti, joka piikittää itseään – piikittelee lukijoita. Erityisen kannattavaa kolumnistille on piikitellä jotakin seuraavista ryhmistä: maahanmuuttajat ja maailmanmuuttajat; balkanintummat ja muutenkin tummat; trans-etuliitettä käyttävät ihmiset, kuten transhumanistit; opiskelijat ja syöttöporsaat. 

Jos kolum-nisti onnistuu silpomaan sanansäilällään kyllin monia, jotka mainituilla tavoilla identifioituvat, olivat he sitten ihmisiä taikka porsaita, varmasti Twitterissä järjestetään triumfi. 

V

Viimeisimpänä mutta kaikista suurimpana toimittajista sisään astuu – nyt tosissaan sopisi virittää torvet soimaan ja heitellä laakerinlehtiä! – tavallista älykkäämpi kolumnisti (TÄKy). Niin kuin kaikkien suuruuksien, hänenkin ristinsä on raskas kannettavaksi. Hän on nimittäin älyvelvoitettu siinä missä tavalliset kolumnistit ovat älyvapaita. 

Älyvelvollinen TÄKy suorittaa älypalvelusta valistamalla lukijoita älyn alalla. Hänen jalo tavoitteensa on kouluttaa kansa, joka käyttää järkeä vailla johdatusta. TÄKy johtaakin kansaa aina vain harhaan.

Hänen metodinsa on dialektiikka eli asioiden päälaelleen kääntäminen. Myös filosofit ovat kiepsauttaneet monia totuuksia toisinpäin. Totuudet ovat edelleen samat, mutta nyt niiden päät ovat pyörällä. Kuulustelussa ne antavat enää epätosia vastauksia. 

Esimerkki dialektiikasta: Ensin tavalliset kolumnistit ovat aapiskukko rinnalla ja suvivirsikyynel silmäkulmassa harmitelleet nuorten kirjaharrastuksen kuihtumista. TÄKy tietää hetkensä tulleen. Seuraavassa kolumnissaan hän kehottaa noudattamaan ylevää ohjetta lukea ”mitä koskaan ei ole kirjoitettu”. 

Niinpä pitäisi lukea esimerkiksi sisälmyksiä, eikä lääketieteellisiä kirjoja sisälmyksistä, vaan ihka oikeita sisälmyksiä. Tällä tavoin opittaisiin historiallista empatiaa. ”Voi haruspeksejä, noita Rooman surullisia ennustajapappeja! Miten paljon onkaan kivempi tämä IPadin käyttöliittymä verrattuna lampaan maksaan.” (ps. TÄKy ilmoittaa itse lukevansa ihan vain Platonia – häveliäs kun on.) 

Sisälmyksiä lukiessa saattaa vetelä nuori myös sisuuntua. 

Harvassa ovat tavallista älykkäämmät kolumnistit. Kansainvälisesti heistä tunnetaan mm. itäeurooppalainen Salavoi Šizži. Kotosuomessakin on ollut pyrkimyksiä. Parhaiten on onnistunut filosofi Tuomo Naavantönö. Titteliä ovat tavoitelleet myös fyysikot, kuten Kuri Englantilainenkuisti. Onnistumatta.

Opetus

Tällä katsauksella olen halunnut opettaa lukijalle – ehkä tulevalle kolumnistille! – että kirjoittaessa parasta on pyrkiä dialektiseen metodiin. Näin voi nimittäin saavuttaa älykön maineen, mistä seuraa loogisesti, että muut saavuttavat taula-aivon maineen. 

Kuten suuri suomalainen sananlasku asian pistämättömästi pistää: Oppi kaataa muut ojaan ja parempi tieto tyhmät tieltä työntää. Jätkä sen kun porskuttaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s