Teksti: Ilona Rantala

Kuva: Hilkka-Helinä Jokinen

Istun iltaa veljeni luona. Seurassamme on veljeni ystäviä. Perinteenä on, että illanistujaisissa yleisen seurustelun lisäksi kuuntelemme yhdessä musiikkia katsoen samalla musiikkivideoita. Kappale päättyy, ja seuraavaksi televisioruudulle ilmestyy persoonallisen näköinen mieshahmo keikalla baarissa. Miehellä on huivi kiedottuna päänsä ympärille. Hän alkaa laulaa kantaaottavia lauluja ja soittaa yksin kitaraansa pienen yleisön kuunnellessa. Musiikki yllättää minut. Kiinnostun. Haluan kuulla ja tietää enemmän. Kuka tämä artisti on?

***

Kari Peitsamo on syntynyt 1957 Nokialla, Tampereen lähistöllä. Peitsamon ollessa nuori elämä oli raskasta. Äidin kuolema jätti arvet tai jopa avohaavat elämään. Peitsamon taakkana on, että hän ei ole vieläkään käsitellyt äidin menettämistä – tai näin ainakin kerrotaan kirjassa Rokkari & Saarnamies. Musiikki auttoi jaksamaan elämässä, joten Peitsamo alkoi rakentaa uraansa muusikkona. Ensimmäinen levy julkaistiin vain puoli vuotta äidin kuolemasta. 

Poliittisesti tai ainakin yhteiskunnallisesti aktiivinen artisti ottaa vahvasti kantaa kapitalismin voimaan ja pääoman kasautumiseen. Peitsamo identifioi itsensä arvokonservatiiviksi kommunistiksi. Yhdistelmä vaikuttaa suomalaista puoluekenttää ajatellen melko marginaaliselta. Peitsamo toteaa, ettei häntä kiinnosta esimerkiksi ilmastoasiat eikä seksuaalivähemmistöjen oikeudet, joten hänen voi olla vaikeaa löytää paikkaansa perinteisessä suomalaisessa puoluekartassa vasemmalta sijaitsevista puolueista. Peitsamo julistaakin, ettei ole poliittisesti “vasemmalla” vaan on vain kommunisti. Peitsamolle tärkeää on omien sanojensa mukaan työväenluokan diktatuuri, duunarien valta. Kapitalismia vastaan tulee siis taistella, koska pääoman kasautuminen on huonosta. 

“Peitsamon voidaan sanoa olevan yhteiskunnalliselta ajattelultaan marginaalien marginaalia, poliittinen toisinajattelija.”

Kari Peitsamon “poliittinen” ura on mielenkiintoinen, koska hänet liitetään Suomen kommunistisen puolueen keulakuvaksi (tai ainakin 2000-luvun alussa liitettiin), vaikka hän ei ole ikinä kuulunut SKP:hen virallisesti. Peitsamo on kuitenkin ollut ehdokkaana kunnallisvaaleissa, eduskuntavaaleissa sekä europarlamenttivaaleissa 2000-luvun alkupuolella, mutta vaalilauluista ja julkisuudesta huolimatta hän ei tullut valituksi. Peitsamo on kannattanut suurella tahdonvoimalla poliitikkoja yli puoluerajojen, mikä tekee Peitsamon poliittisesta urasta ja aktiivisuudesta hämmentävää. 

Peitsamon fanijoukko sisältää kaikenlaisia ihmisiä, koska hänen mielipiteensä ovat vahvoja ylittäen samalla puoluerajoja. Peitsamon voidaan sanoa olevan yhteiskunnalliselta ajattelultaan marginaalien marginaalia, poliittinen toisinajattelija. Peitsamo tahtoo ihmisenä, vaikuttajana ja taiteilijana aktivoida ja provosoida ihmisiä. Tehtävänään hänellä on asettaa ja näyttää suuntaviivoja kaikille kansalaisille. 

Teologian ylioppilas

Kari Peitsamo on rokkari, yhteiskunnallinen toimija sekä teologian ylioppilas. Peitsamo kertoo kristillisestä vakaumuksestaan avoimesti. Teologian opinnot hän aloitti vuonna 2013 Helsingin yliopistossa haaveenaan papin työ, mutta opinnot jäivät kesken. Eräitä syitä tälle olivat eläkkeelle siirtyminen ja kriittisyys papiksi työllistymisestä. 

“Valta kuuluu työtä tekeville duunareille.”

Peitsamo vetoaa taiteessaan ja kannanotoissaan kristinuskoon sekä kommunismiin. Kommunismi ja kristinusko nojaavat molemmat Peitsamon näkemyksen mukaan työnteon ihannointiin sekä ihmiselämän kurjuuteen. Valta kuuluu työtä tekeville duunareille.

Peitsamon tapa katsoa maailmaa on kahden ajatuksen sävyttämä. Teologiselta suuntaukseltaan Peitsamo on toisinajattelija, koska hän ei usko Jeesukseen historiallisena henkilönä vaan transsendenttinä Kristuksena, “myyttinä”. Toinen Peitsamon vahva teologinen dogmi on, että ihmisellä ei ole päätä. Päätön ihminen -teologia on saanut teologian tutkijoiden huomion erikoisuudellaan. 

Kirkkopolitiikassa Kari Peitsamo on vaikuttanut Helsingin seurakuntayhtymän sisällä. Hänet valittiin seurakuntavaaleissa 2014 edustajaksi. Peitsamo vaikutti kauden 2014–2018 Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvostossa sekä Helsingin yhteisessä kirkkovaltuustossa. 

Esikuvia ympäri maailmaa

Peitsamo ihannoi vahvoja johtajia, joihin suhtaudutaan yleensä kriittisesti suomalaisessa yhteiskunnassa. 

Peitsamon mielestä Kim Jong-unin hallitsema Pohjois-Korea on kommunismin ihannetta kaikessa kurissaan ja kontrollissaan. Peitsamo kertoo ihailevansa myös Pohjois-Korean aiempia johtajia Kim Jong-unin lisäksi.

Peitsamo on sosiaalisessa mediassa julistanut Donald Trumpin maailman ensimmäiseksi Rock ’n’ roll presidentiksi. Julkisena Donald Trump “fanina” Peitsamo joutuu perustelemaan kantaansa, sillä Donald Trump ja kommunismi eivät kulje käsi kädessä, jos pikaisesti asiaa pohtii. Peitsamon perustelu Trumpin kannattamiselle on loppujen lopuksi yksinkertainen. Donald Trump on työväen puolella, amerikkalaisten duunarien puolella.

Suomalaisista poliitikoista Peitsamo pitää “kunnon” poliitikkona Paavo Väyrystä ja on muutamissa vaaleissa seissyt julkisesti Keskusta-ehdokkaan takana. 

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho saa Peitsamon tuen. SKP:lle äänen antaminen menee Peitsamon mielestä hukkaan puolueen marginaalisuuden ja vähäisen parlamentaarisen aseman takia, joten Peitsamo on todennut äänestävänsä perussuomalaisten puoluetta. 

Inhon täyteinen katse sekä ivalliset kannanotot niin puheen kuin taiteen muodossa osuvat porvareihin. Puolueista Peitsamo ei siedä kokoomusta. Tämä käy ilmi hänen musiikkituotannossaan sekä julkisissa kannanotoissaan. Sauli Niinistö on Peitsamon silmissä vastenmielinen muun muassa Nato-kysymysten ja -ajatusten takia. Peitsamolle on ehdotonta, että Natoon ei liitytä eikä sitä mielistellä. 

Yli 26 000 twiittiä 

Peitsamo jakaa vahvoja näkemyksiään ja ajatuksiaan sosiaalisen median Twitter-alustalla. Twitter-käyttäytyminen ja ulosanti on lähinnä kristinuskon pohtimista sekä yhteiskunnallista sisältöä. Esikuvia ja ihannepoliitikkoja kehutaan ja tuetaan. Kristinuskosta, omasta uskostaan, Peitsamo twiittaa avoimesti. Peitsamo pohtii paljon teologiaansa päättömästä ihmisestä sekä ylösnousseesta Kristuksen ruumiista poliittisten sisältöjen ohella.

“Tärkeintä on saada ääni kuuluviin.”

Peitsamon tapa käyttäytyä sosiaalisessa mediassa on omaa laatuaan. Hän on aito ja avoin. Twiittejä julkaistaan peräjälkeen ajatusvirran muodossa – ilman itsesensuuria. Twiittausten määrä, yli 26 000, kertoo jopa elämäntavasta, että kaikki, ainakin melkein kaikki, ajatukset jaetaan. Kovin laajasti seurattu vaikuttaja Peitsamo ei ole Twitterissä, mutta on sitäkin aktiivisempi. 

Twitter on vaikuttamisen kanava. Peitsamo jakaa omia mielipiteitään ja pyrkii näyttämään suuntaa. Vaikka Peitsamo ei ole perinteisessä edustuksellisessa demokratiassa päässyt luomaan poliittista uraa edustajana, hän kokee onnistuneensa kuitenkin vaikuttamaan. Tärkeintä on saada ääni kuuluviin. Peitsamo on onnistunut siinä. Vaikuttamisen kanava ei vain ole ollut edustuksellinen demokratia eikä sosiaalinen media. Hänen poliittisesti kantaaottavaa ja yhteiskuntakritiikillä väritettyä musiikkiaan ollaan kuunneltu ja tullaan varmasti kuuntelemaan vielä tulevaisuudessa. 

Teokset

Kari Peitsamo on Suomen musiikin historian mittakaavassa merkittävä artisti. Hän on eniten levyttänyt muusikko koko maassa kautta aikain. Peitsamon albumien määrä on hämärän peitossa, sillä eri lähteistä löytyy eri tietoa. Peitsamo ei ole itsekään täysin varma levyjensä määrästä. Levyjä on joka tapauksessa paljon. Vuodesta 1977 lähtien noin 70 albumia julkaissut artisti on kertonut lopettavansa muutamaan kertaan, mutta musiikinteko ja keikkailu silti jatkuvat elämäntavan ja tottumusten takia. 

Lyriikoiden vahvojen poliittisten mielipiteiden takia Peitsamon musiikki on vavisuttanut kuulijoita viimeisten vuosikymmenten aikana. Peitsamo pyrkii provosoimaan musiikillaan, taiteellaan ja ajatuksillaan. Sanoituksista on koostettu myös erilaisia kokoelmakirjoja. 

Erityistä musiikillisesta urasta tekee se, että lyriikoita on neljällä eri kielellä, saksaksi, suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Musiikin tarkoitus ei ole tuottaa oikeaoppista kaunista kieltä vaan välittää viesti ja ajatus. Musiikillisesti ajatus viestin levittämisestä on selkeä: välisoittoja tai loppusoittoja harvemmin kappaleissa kuulee, koska ensisijassa kappaleille tärkeintä on sanat. Kun sanottava loppuu, kappalekin loppuu. 

Teokset ovat muuttuneet uran myötä suorasanaisemmiksi. Suoraan poliittisia teoksia Peitsamo ei ole tehnyt aina. Viime vuosikymmenten aikana kannanottaminen ja kritiikin esittäminen ovat olleet myös taiteessa enemmän läsnä. Peitsamo kuitenkin näkee politiikkansa ja taiteensa irrallisina toisistaan, vaikka yhteiskunnallista ja poliittista sanomaa on kappaleissa melko paljon. Sanoisin, että monet kappaleet Peitsamon tuotannosta edustavat camppiä ironiansa ja kummallisuutensa vuoksi. 

Jutun lopuksi pohdin muutamia Peitsamon kappaleita. Painopiste listalla on uudemmassa tuotannossa, mutta valitsin muutaman kappaleen edustamaan vanhempaakin tuotantoa. Suosittelen tutustumaan artistiin. Osaa levyistä ja kappaleista on vaikeaa löytää (löytyy vain levyiltä, ei internetistä), mutta suurin osa listatuista kappaleista löytyy joko Spotifysta tai Youtubesta. 

Perseitä, perseitä, perseitä, 1979

Perseitä, perseitä, perseitä on Peitsamon vanhempaa tuotantoa. Musiikillisesti kappaleessa ei ole mitään yllättävää, vaan on Peitsamolle tyypillistä rock-henkistä kitara ja mies -musiikkia. Kappale on yhteiskuntakritiikkiä. Kritiikki kohdistuu joka puolella yhteiskuntaa tapahtuvaan kehon objektivointiin. Vuoden 2017 levytyksessä Peitsamo nostaa osuvasti iltapäivälehtien Kim Kardashian -täyteiset etusivut. 

Lisää oikeuksia hiirille, 1992

Lisää oikeuksia hiirille on puolustusoodi eläinten oikeuksille. Peitsamo sanoittaa ja perustelee eläinten oikeuksien tarvetta mielikuvituksellisesti. Hiiret tarvitsevat ihmisen heitä puolustamaan, koska ne eivät itse pysty käyttämään omaa ääntään. 

Liityn SKP:hen, 2001

Kappale on nimensä mukaisesti kommunistista puoluetta “mainostava”. Kappale puskee kapitalismia ja pörssitaloutta pois yhteiskunnan ihanteista. Kommunistisen puolueen sanotaan olevan askel kohti työväenluokan unelmaa. Kappaleessa on myös Peitsamolle tyypillistä itseironiaa, koska puolueeseen liittyminen on liittymistä “joukkoon julmaan”. 

Taistelu on alkanut, 2002

Taistelu on alkanut on on ylistys perinteiselle kommunistiselle yhteiskunnalle, leipätyön yhteiskunnalle. Peitsamo niputtaa itsensä Marxin ja Lennonin taivaallisen unelman yhtyeeseen. Kappale on letkeä kannustuslaulu. Unelmien sanotaan olevan kuolleita, mutta kommunistisen puolueen uutta nousua lupaillaan toiveikkaasti. 

On uuden vasemmiston aika, 2003

On uuden vasemmiston aika on kommunismia ylistävä Nato-kriittinen laulu. Kappale on rohkaiseva sekä suunnannäyttäjä enteillen jo vaaleja. Uuden vasemmiston nähdään olevan vastaus yhteiskunnan ongelmiin. Resurssien ohjaaminen työllisyyteen on Peitsamon näkemys paremmasta. Kappaleessa ilmaistaan pasifistinen ja kommunistinen lupaus. Kappale pyrkii aktivoimaan äänestäjiä uurnille, jotta tulevaisuus uuden vasemmiston ajasta toteutuisi. 

Andreas Baader song, 2004

Andreas Baader oli terroristijohtaja Länsi-Saksassa toisen maailmansodan jälkeen. Sanoituksissa Peitsamo puolustaa Baaderia vallankumouksen toteuttajana. Baader nähdään kappaleessa rohkeana systeemiä vastaan sotivana henkilönä. Peitsamo toteaa kommunismin olevan vahva aate, eikä aatteen tukahduttaminen onnistu yksittäisten ihmisten telkeämisellä tai hiljentämisellä.  

Tiedonantaja valssi, 2004

Tiedonantaja on SKP:n lehti, joka on tunnettu marxilaisen kommunismin äänitorvena. Peitsamon kappale Tiedonantaja valssi on kritiikki valtamedialle. Valtamedia osoitetaan epäluotettavaksi, kun taas Tiedonantaja on Peitsamon mielestä luotettavin. Tiedonantaja valssi on kehotus lehden lukemiseen, vaikka sitä ei (ainakaan tietääkseni) ole sanoitettu mainoslauluksi vaan Peitsamon oman mielipiteen ilmaisemiseksi. 

Kommunisti oon, 2004

Kappale on lyriikoiltaan vahva ja suorasanainen. Kommunismia aatteena ei pueta sanaleikkeihin Peitsamolle tyypilliseen tapaan, vaan sisältö ilmaistaan puhtaasti. Suuremmille mysteereille ei jätetä tilaa. Kommunisti oon kappaleessa kerrotaan suoraa Peitsamon ihailevan Kim Il-Sungia, sosialistisen Pohjois-Korean entistä johtajaa sekä Stalinia, sosialistisen Neuvostoliiton entistä johtajaa. Peitsamo nostaa kappaleessa esiin lisäksi Fidel Castron, Kuuban kommunistisen puolueen keulakuvan. Kommunisti oon kertoo kommunismin aatteen vahvuudesta ja kommunistin identiteetistä. Mielenkiintoisen kappaleesta tekee kristinuskon tuominen poliittiseen kappaleeseen. Peitsamo värittää sanoillaan taitavasti pelastavan Jeesuksen osaksi kappaletta. 

Pesunkestävä kommunisti, 2004 

Pesunkestävä kommunisti sisältää voimakkaan kommunistisen sanoman. Kappaleessa kerrotaan, että sisällissotaan perehtyminen ja sortamisen tarkastelu yhteiskunnassa olivat laukaisijoita Peitsamon kommunistisen identiteetin syntymiseen. Che Guevara ylistetään kappaleessa pesunkestäväksi kommunistiksi. Peitsamon sanoman ydin kuullaan kappaleen lopussa, jossa hän laulaa: “Siis kaikki kansat, kuunnelkaa / Solidaarisuus ei oo utopiaa”. 

Political boogie, 2006 

Political boogie on Peitsamon englanninkielistä tuotantoa. Musiikillisesti kappale on tyypillistä Peitsamon tyyliä. Kappale haluaa nostaa yhteishenkeä “brothers and sisters” ajattelullaan tähdäten ihmisoikeuksien puolustamiseen kollektiivisesti. Peitsamon nokkela sanoitus “olen Robin Hood” on intertekstuaalinen viittaus vanhaan legendaan, jossa kyseinen lainsuojaton varastaa rikkailta köyhille – yhteiseksi hyväksi. Poliittisesti kappale on kommunistisesta vallankumouksesta unelmointia. 

Karin virallinen vaalibiisi, 2006

Karin virallinen vaalibiisi on nimensä mukaisesti Peitsamon oman eduskuntavaalikampanjan tuote. Kappale viittaa sanoituksessaan Kokoomukseen. Peitsamo laulaa, että porvarit tulee tenätä. Niinistöstä Peitsamo käyttää kappaleessaan nimeä Pahvi-Sauli. Kappaleen tavoitteena on puhutella kansalaisia – medbörjare – äänestämään Peitsamo eduskuntaan. Peitsamo julistaa, että kansalaisten kyykytyksen tulee loppua. 

Nostakaamme punalippu salkoon, 2008

Nostakaamme punalippu salkoon on Takaisin Itä-Saksaan -levyltä. Kappaleen syvin teesi on ihmisen parhaaksi toimiminen pasifismin ja työnteon kautta. Kapitalismia vastaan sotivat sanat syyttävät kapitalismia aatteena ja käytännön tasolla ihmiskunnan ja ympäristön tuhovoimaksi. Kapitalismin sanotaan olevan ihmiskunnan vitsaus. Ihmisten ilo vähenee kapitalismin lisääntyessä. Tuplaviittauksen Peitsamo jakaa lyriikassaan rasismista ja rotuopista. Rasismin ja rotuopin kerrotaan olevan turhaa, koska kaikki ihmiset päätyvät kerran samaan uuteen maahan. Uusi maa viittaa raamatullisesti Taivaaseen, sekä poliittisesti se viittaa maailmaan, jossa toteutuu kommunistinen unelma. 

The Businessman, 2009

Kappale on Peitsamon englanninkielistä tuotantoa. Lyriikat ovat oivaltavaa ja ironista kertomusta bisnes-ihmisen elämästä. Kappale on kritiikkiä kiirettä ihannoivaa yhteiskuntaa kohtaan. The Businessman on kappaleessa kaikessa onnistuva ja kaikkeen osallistuva liikemies, nikkari, muusikko ja “seksisymboli”. Ajatuksena kappaleessa on yötä-päivää jatkuvan kapitalismitodellisuuden stereotypiointi. 

Sauli Niinistö Voodoo Doll, 2016

Sauli Niinistö Voodoo Doll on ivallinen kappale presidentti Sauli Niinistöstä. Kappale perustuu ajatukseen, ettei Niinistö auta ihmisiä. Peitsamo kappaleessaan kertoo lähettävänsä Sauli Niinistö Voodoo Doll:in takaisin, mistä on tullutkin. Tämä voi viitata ajatukseen, että Peitsamo haluaa Niinistön lopettavan. Peitsamo ei ole koskaan pitänyt Niinistöstä poliitikkona, koska Niinistö on taustaltaan kokoomuslainen. 

Poliitikko, 2020

Poliitikko kertoo ytimekkyydessään politiikan hengestä ja kuplautumisesta. Eri tavoin ajattelevat ihmiset työntävät toisiaan pois päin, koska he eivät pidä toistensa tavasta ajatella politiikkaa. Musiikillisesti Poliitikko eroaa Peitsamolle tyypillisestä musiikista, koska levyllä Jatsin uusin olemus, voidaan kuulla jazzahtavaa rytmiikkaa bändin kera.