Malmö – Ruotsin Bagdad ?

Teksti: Siiri Luukkanen

Kuva: Eino Taina

Viime vuosien uutisointi ja julkinen keskustelu Malmöstä on ollut vilkasta, eikä
lainkaan imartelevaa. Media vilisee otsikoita räjähdyksistä, ampumisista ja
jengiväkivallasta. Eri poliitikot ja julkisuuden henkilöt ovat tarttuneet aiheeseen
hanakasti, ja erityisesti maahanmuuttokriittiset tahot ovat saaneet vettä myllyynsä.

 

 

Mikäli mediasta saatavaa mielikuvaa on uskominen, retkelle Rosengårdiin tai Lindängeniin saa varustautua luotiliivein ja kypärin. Vaikka median esiin nostamat väkivallanteot ovat eittämättä tosia, alueella tapahtunut pitkän linjan positiivinen kehitys on jäänyt piiloon. Luonnollisesti ”no-go-zoneilla” mässäilyllä ja klikkiotsikkojen viljelemisellä saadaan enemmän mainostuloja kuin uutisoimalla paikallisjärjestöjen ja poliisin hedelmällisestä yhteistyöstä syrjäytymisen ehkäisyssä.

 

einon malmö2

 

Nykyajan valtavassa informaatiotulvassa on tyypillistä vain vilkaista otsikoita lukematta niiden alta löytyviä artikkeleita. Näin jää huomaamatta esimerkiksi monet asiaa tuntevien kannanotot siitä, ettei Malmössä ole todellista jengiongelmaa. Sen sijaan todellista on aiheen ympärille kehittynyt pelon ilmapiiri – tilastoista näkyy, että Malmön asukkaiden turvallisuuden tunne on huomattavasti heikentynyt viime vuosina.

 

 

Suomalaista nuorta saattaa pelottaa lähteä Malmöhön opiskelemaan, ja sinne lähtevä saa varmuudella huolestuneita kommentteja. Mielikuvista ”Malmön sisällissodasta” ja lentelevistä kranaateista hyötyvätkin lähinnä maahanmuuttoa vastustavat tahot niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Aiheeseen paneutumalla voimme onneksi rauhoittaa mielemme ja päästää irti ylidramaattisista mielikuvista.

 

Onhan toki luonnollista, että maahanmuuton nopea kasvu ei ole tapahtunut ilman ongelmia. Pelkästään vuonna 2015 Ruotsi vastaanotti 160 000 turvapaikanhakijaa, eli noin viisinkertaisesti verrattuna Suomeen. Suhteellisesti suuri osa näistä ja myöhemmin Ruotsiin saapuneista turvapaikanhakijoista ovat päätyneet Malmön alueelle. Malmön asukkaista noin kolmannes onkin maahanmuuttajia.

 

 

Kaupungin sisällä taas maahanmuuttajaväestö on jakautunut varsin epätasaisesti. Esimerkiksi Rosengårdin kaupunginosassa lähes kaikki asukkaat ovat maahanmuuttajataustaisia. Siellä myös saadaan enemmän sosiaalitukia kuin muualla Malmössä. Rosengårdissa ja muilla niin kutsutuilla ongelma-alueilla on myös enemmän rikollisuutta kuin muissa kaupunginosissa. Huumekauppa, väkivalta ja ampuma-aserikokset ovat ikävä kyllä monen asukkaan todellisuutta.

 

 

Karu fakta on se, että Tukholman jälkeen Malmössä on eniten rikollisuutta Ruotsissa. Tilastoihin kurkistamalla löytyy kuitenkin rauhoittavaa tietoa – vuonna 2018 Malmössä oli vähemmän ilmoitettuja rikoksia kuin yli viiteentoista vuoteen! Itseasiassa vuosituhannen alusta lähtien iso trendi Malmön rikostilastoissa on ollut laskeva.

 

 

Myös ryöstöjen, murhan yritysten ja ampumisten määrä laski edeltävien vuosien luvuista vuoteen 2018. Tämä valoisa kehitys on siis tapahtunut, vaikka Malmön
asukasmäärä on noussut roimasti näiden vuosien aikana. Kehitys on myös tapahtunut suuren yleisön katseilta piilossa. Tästä ovat pitäneet huolen aiheen negatiivissävytteinen pyöritys mediassa ja ihmisen luontainen taipumus dramaattisuuteen.

 

 

Lisäksi on hyvä pitää mielessä, että ikävät ampumavälikohtaukset ovat lähes aina asianosaisten keskinäisiä välien selvittelyjä. Traaginen kohtaus voi saada alkunsa arkipäiväisestä riidasta, eikä ulkopuolisille koidu useinkaan vaaraa. Ruotsalainen rikollisuuden tutkija Daniel Vesterhav toteaakin, että jengisodasta puhuminen tässä yhteydessä on harhaanjohtavaa.

 

 

Toki Malmössä on huomattavia ongelmia, joista suuri osa juontuu alueellisesta segregaatiosta. Alueet jakautuvat selvästi asukkaiden sosioekonomisen aseman mukaan. Maahanmuuttajilla on kantaväestöä huonompi asema asuntomarkkinoilla, joten usein heidän ainoa vaihtoehtonsa on asettua halpoihin vuokralähiöihin. On itsestään selvää, että tämä vaikeuttaa kotoutumista ja kunnollista sopeutumista ruotsalaiseen yhteiskuntaan.

 

 

Netta Salonen tarjoaa vaivaan lääkkeeksi yhteistyötä aluetieteen pro gradu -tutkielmassaan. Jos valtio, kunnat ja kolmas sektori toimisivat yhdessä paremmin, tulevaisuudessa segregaatiokehitys voisi kääntyä paremmaksi. Lisäksi tärkeää on segregaation vastaisen työn pitkäjänteisyys. Lyhyet tukihankkeet ovat osoittautuneet riittämättömiksi.

 

 

Paikallisjärjestöillä on myös roolinsa rikollisuuden torjumisessa. Esimerkiksi jalkapalloseurat tarjoavat nuorille kehittävää puuhaa ja auttavat sosiaalisessa verkostoitumisessa. Tämä pienentää riskiä lähteä rikolliseen toimintaan mukaan nuorilla, joilla on heikko sosioekonominen asema.

 

 

Rosengårdin ylpeys, alueen oma kasvatti, Zlatan Ibrahimović onkin rakennuttanut alueen lapsille jalkapallokentän. Tämänkaltaisilla ruohonjuuritason kehityshankkeilla voi olla suuri merkitys pitkässä juoksussa. Toivoa sopii, että niin yksityinen kuin julkinenkin puoli innostuisi rahoittamaan kehittävää toimintaa Malmön lähiöissä.

 

 

Jos siis mielit lähteä tutustumaan Zlatanin kotiseutuun paikan päälle, ole huoleti. Et tarvitse mukaan muuta kuin kuvausvälineet, luotiliivin voit jättää naulakkoon. Faktoihin tukeutumalla kun voimme hyvin mielin todeta, ettei Malmön turvallisuustilanne sittenkään ole katastrofaalisessa syöksykierteessä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s