Vaalit liikkeessä

Teksti: Eetu Kukila

Kuvat: Wikimedia Commons

Vaalit ovat kansalaisen parasta aikaa. Silloin politiikan suurimmat viihdekäyttäjät, VOOlaiset, tapaavat seurata suurella innolla viimeisimpien kannatuskyselyiden tuloksia ja päivitellä yliopiston käytävillä vaaliväittelyiden hurjimpia ulostuloja. Eduskuntavaalit ovat vihdoin täällä. On siis aika tarkastella tämänkertaisen taiston tulokkaita.

Kevään vaaleissa suurten puolueiden vaaliasetelmaa sekoittaa kaksi viime vuonna perustettua liikettä: Liike Nyt ja Seitsemän tähden liike. Jokaisen valtio-oppineen yöpöydän laatikosta löytyvässä ja Suomen poliittista kenttää historiallisesti käsittelevässä Rauli Mickelssonin teoksessa Suomen puolueet – Vapauden ajasta maailmantuskaan tarkastellaan liikkeiden ja perinteisten puolueiden välistä asetelmaa. Liikkeet eroavat puolueista pääsääntöisesti siten, että ne ovat tilapäisiä, järjestelmän ulkopuolella syntyneitä ja keskittyvät tiettyyn sektorikysymykseen. Historiallisen tradition lisäksi puolueet vastaavasti ovat vahvan hierarkkisia ja valtiolliseen järjestelmään integroituneita.

Suomen poliittiseen areenaan ponnahtaneet liikkeet ovat retoriikassaan vastustaneet jähmeää puoluekoneistoa ja luvanneet palauttavansa demokratian takaisin entiseen asemaansa. Liike Nyt nojautuu kansalaisyhteiskuntaan tarjoten aktiivisille kannattajilleen foorumin, jossa yhteisistä asioista keskustellaan ja äänestetään. Suora kansalaisvaikuttaminen vaikuttaa lupaavalta termiltä, mutta takuut foorumilla käydyn äänestyksen lopputuloksen toteutumiseen eduskunnan täysistunnoissa jää kuitenkin kyseenalaiseksi. Foorumilla tehty päätös ei nimittäin velvoita parlamentissa työskentelevää kansanedustajaa toimimaan lopputuloksen mukaisesti.

Yleistäen voidaan todeta, että liikkeiden retoriikka on voimakasta ja ne keskittyvät ajamaan tietyn politiikkasektorin kysymyksiä. Valikoiva agendanmuodostus ja ratkaisukeskeinen ajattelutapa mahdollistavat laajemman liikkumavaran verrattuna puolueisiin. Yleispuolueiden kun on otettava puolueohjelmissaan kantaa kaikkiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ajamansa ideologian ja näkökannan sanelemalla tavalla.

”Viime vuonna syntyneet liikkeet eivät kuitenkaan edusta ruohonjuuritason vaihtoehtoa.”

 

Robert Michelsin kehittämän moderaatioteorian mukaisesti poliittiset liikkeet voidaan ymmärtää organisoitumisen lähtökohtana, jotka ajan saatossa maltillistuvat ja sopeutuvat järjestelmän normeihin. Kehityksen päätepisteessä liikkeestä on kehkeytynyt institutionalisoitunut puolue. Näin ollen liikkeiden toimintadynamiikkaan on jo itsessään sisäänrakennettu institutionalisoituminen.

Nämä liikkeiden ominaisuudet pätevät erityisesti vaihtoehtoliikkeisiin. Viime vuonna perustetut liikkeet eivät kuitenkaan edusta ruohonjuuritason vaihtoehtoa, vaan ne ovat syntyneet parlamentin sisällä.

Paavo_Väyrynen_2009

Kokoomus-demaritaustainen Liike Nyt sekä keskustalais-kansalaispuoluepohjainen Seitsemän tähden liike eivät ole yhden asian liikkeitä. Nekin keskittyvät laajempiin politiikan osa-alueisiin perinteisten eduskuntapuolueiden tapaan. Myös politiikan teon paikkana pysyy eduskunta eikä puolueeksi rekisteröitynyt Seitsemän tähden liike tarjoa Liike Nytin kaltaista suoraa kansalaisvaikuttamista. Tähdistöliike ei näytä toteuttavan poliittisen liikkeen ominaisuuksia. Se näyttäytyy pikemmin trendikkäänä
fasadina, jonka nimi piilottaa taakseen järjestäytyneen puolueen.

Kovin spontaanilta ruohonjuuritason toiminnalta poliittisen kartan vallanneet liikkeet eivät siis vaikuta. Liikkeiden johtohahmot Jungner, Harkimo ja Väyrynen ovat myös kuuluneet kolmeen suureen puolueeseen, joista kaksi viimeisintä ovat olleet tämän kauden hallituspuolueiden rivijäseniä.

Kuitenkin Liike Nyt liputtaa demokratian nimeen ja retoriikassaan se on tuonut ilmi aikomuksensa muuttaa päätöksenteon tapoja ja vanhakantaisia puolueita. Harkimo sanookin kyllästyneensä entisen puolueensa
johtajavaltaisuuteen.

Vaikka vaihtoehtoliikkeiden ajatellaan edistävän demokratisoitumista, voi se Michelsin teoria mielessä pitäen jopa vaikuttaa päinvastaiseen suuntaan. Liikkeiden sopeutuminen vallitsevaan järjestelmään merkitsee organisatorista muutosta spontaanista kansankollektiivista byrokraattiseksi ja ylhäältäpäin johdetuksi puolueeksi. Taustalla vaikuttaa oligarkian rautainen laki, jonka myötä liikkeet menettävät uudistuspotentiaalinsa.

Aika ajoin politiikan kentälle syntyvät liikkeet tuovat ainakin alkuvaiheessa demokratiaan lisää vaikutusmahdollisuuksia. Nähtäväksi kuitenkin jää muuttaako Liike Nyt järjestelmää pysyvästi vai seuraako se teorioiden ennalta määrättyä kaavaa. Ensikäden vastaus selviää 14.4. järjestettävien eduskuntavaalien tulosillassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s