Mitä on täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi?

 

Teksti ja kuvat: Inari Gustafsson

 

Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi on ensimmäinen täysin internet-meemiin perustuva ideologia, ja myös Pontus Purokurun uuden esseekokoelman nimi. Purokuru käsittelee esseissään niin masennuslääkkeitä, automatisaatiota kuin Tähtien sota -elokuvia. Mutta mitä itse kirjan nimi tarkoittaa?

”Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi on tulevaisuutta, joka käsitetään ylenmääräisyyden ja luksuksen kautta”, Purokuru kertoo.

Kirjassa siis luodaan tulevaisuudenkuvaa, joka suhtautuu myönteisesti niin kommunismiin kuin automatisaation luomiin mahdollisuuksiin. Tämä tuntuu nykykeskustelussa poikkeukselliselta, sillä automatisaatioon suhtaudutaan usein uhkana, joka vie ihmisten työpaikat. Onko Purokurun näkökulma liian teknoutopistinen?

”Musta tuntuu että mä en ole teknoutopisti. Kirjassa mä käytän teknologiaa eri tavoilla. Mietitään vaikka mitä avaruus tarkoittaa tossa: mun mielestä se on esimerkki teknologiasta, johon on päästy markkinoiden ulkopuolelta, ei sillä tavalla miten vaikka start up -yritykset toimii vaan siihen tarvittiin julkiseen tutkimustyöhön panostamista vuosikymmenten ajan ja kahden suurvallan välinen kilpailu”, Purokuru avaa.

”Toisaalta yllättäväkin teknologia voi olla utopistista, kuten pyykinpesukone vapautti viime vuosisadalla miljoonat naiset tylsästä ja aikaavievästä työstä. Mutta tärkeää on se, että teknologiassa on se, miten ja missä sitä kehitetään. Pyykinpesukone ei kapitalismissa johtanut siihen, että työ olisi vähentynyt vaan siihen, että siisteysstandardit on tiukentuneet.”

”Tämän takia pitäisi miettiä ihmisten välisiä valtasuhteita, kun puhutaan teknologiasta. Teknoutopismi on sitä, että jos vaan kehitetään teknologiaa, niin kaikki menee hyvin eikä tarvitse miettiä ihmisten välisiä valtasuhteita. Mutta just sitä mieltä mä en ole.”

 

”Teknoutopismi on sitä, että jos vaan kehitetään teknologiaa, niin kaikki menee hyvin eikä tarvitse miettiä ihmisten välisiä valtasuhteita. Mutta just sitä mieltä mä en ole.”

 

Miten automatisaatioon voi suhtautua, jos ei ole teknoutopisti, mutta uskoo teknologian voivan vapauttaa meidät työstä?

”Automatisaatioon pitäisi tarttua jotenkin myöntävällä tavalla, eikä vaan kauhistella sitä. Pitäisi tajuta että se voidaan vallata, ja kehittää sitä sellaisiin suuntiin, että se voi vaikuttaa ihmisten välisiin valtasuhteisiin, ja vaikka just vähentää sitä työaikaa.”

Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi kuulostaa millenniaalien versiolta perinteisestä vasemmistosta – entistä enemmän sen ollessa täysin meemiin perustuva aate. Mikä sen suhde vasemmistoon on? Purokuru pohtii rinnastetaanko hänen kirjansa aihetta ja vasemmistoa liikaa suhteessa niiden välisiin ristiriitoihin.

”Onko autonomisen kommunismin perinteellä mitään tekemistä vasemmiston kanssa? Vasemmisto on aina osallistunut parlamentteihin, edustanut palkkatyötä ja valtiota, pyrkinyt puhumaan muiden puolesta. Jos katsoo historiaa, aika usein kommunistien ja anarkistien liikkeet on joutuneet ristiriitaan vasemmiston kanssa – vaikka vuoden 1968 mellakoissa Pariisissa kommunistit olivat kadulla kun vasemmistopuolueet yrittivät tukahduttaa mellakoita.”

”Toisaalta näiden välillä ei ole pelkkää ristiriitaa: näen että, kaikki hyvä, mitä vasemmistolaisissa ja vihreissä puolueissa on, on tullut liikkeiltä ja ruohonjuuritasolta.”

Purokurun suhde vasemmistolaisuuteen tuntuu ristiriitaiselta. Toisaalta hän tuntuu hyvin vasemmistolaiselta, toisaalta hän kritisoi sitä huomattavasti. Mikä nykyvasemmistossa vituttaa?

”Iso osa yhteiskunnallisesta keskustelusta menee niin, että oikeisto tekee jonkin aloitteen, provokaation tai hyökkäyksen ja vasemmisto reagoi siihen, että ’aivan kamalaa’, ja sitten voivotellaan. Lähinnä reagoidaan siihen, mitä oikeisto tai joku muu on aloittanut. Tämä on ongelma, koska vasemmisto tuntuu kadottaneen aloitekykynsä vuosikymmeniksi ja pystyy ainoastaan käymään loputonta torjuntataistelua. Mä oon puhunut vasemmistolaisten luuserimentaliteetista, eli siitä että nykyisen yhteiskunnan puitteissa voidaan ainoastaan puolustaa jotain juttuja, mutta mitään uutta, aidosti hyökkäävää ei kyetä luomaan.”

Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi tuntuukin avauksena vastaavan nimenomaan tähän vasemmiston aloitekyvyttömyyden ongelmaan. Teos herättää ajatuksia ja luo kuvaa täysin uudenlaisesta yhteiskunnasta. Purokuru on toiminut viime vuodesta lähtien myös Työstäkieltäytyjäliitossa. Kyseinen liitto tuntuu myös kuuluvan liikkeisiin joista Purokuru edellä puhui: ruohonjuuritason liikkeisiin, jotka tuovat uusia avauksia myös perinteiselle vasemmistolle ja puoluepolitiikkaan. Mutta mikä oikein on Työstäkieltäytyjäliitto ja mitä se ajaa?

”Se on erikoinen avaus ihan maailmankin tasolla. Niin vasemmisto kuin perinteisetkin kansanliikkeet vaativat ihmisille lisää työtä. Ajatellaan, että työ ja toimeentulo on sidoksissa toisiinsa. Me Työstäkieltäytyjäliitossa nähdään, että työ on vain yksi tapa kontrolloida ihmisiä. Jos me halutaan oikeesti parantaa ihmisten elämänlaatua, silloin työstä kieltäytymisen pitäisi aina olla kannattavaa.”

Purokuru puhuu kieltäytymisestä muutenkin paljon, ja myös hänen kirjastaan löytyy lista kiinnostavista kieltäytyjistä. Mikä kieltäytymisessä siis kiehtoo?

”On tärkeää huomata miten radikaalia se on, että ei vaan osallistu. Nykyään oletuksena on se, että kaikki osallistuu koko ajan johonkin: reagoi somessa tai on jonkin aktivoinnin kohteena. Vapautuminen siitä voi olla tosi mullistavaa. Nykyiset yhteiskuntajärjestelmät romahtaisi, jos ihmiset samaan aikaan kieltäytyisi kaikesta ostamisesta, äänestämisestä ja kuluttamisesta.”

Kieltäytyminen ja varsinkin työstäkieltäytyminen kuulostavat varmasti monen korviin epärealistisilta haavekuvilta. Monelle tämä voi kuulostaa vain oman laiskuuden oikeuttamiselta, joka ei kuitenkaan voisi todella toimia yhteiskunnan tasolla. Miten kieltäytyminen siis voisi toimia yhteiskunnallisena ilmiönä?

“Toinen liike on se kiihdyttäminen kieltäytymisen ohella: otetaan niitä hyviä asioita ja kiihdytetään niitä. Lisää automaatiota, lisää luksusta. Siinä on kaksi eri suuntaan vetävää liikettä, ja on tärkeää miettiä mistä asioista kieltäydytään ja mitä kiihdytetään, mutta kumpiakin tarvitaan. Mun mielestä vastakkainasettelu ei ole työn ja laiskottelun välillä, vaan ulkoapäin määrätyn ja omaehtoisen tekemisen välillä.”

Nykypäivänä ulkoapäin määrätyn ja omaehtoisen työn rajan erottaminen on kuitenkin entistä hankalampaa. Moni rakentaa uraansa ja brändää itseään sosiaalisessa mediassa myös työajan ulkopuolella, ja monien vapaa-ajan aktiviteetit keskittyvät entistä enemmän itsensä kehittämiseen – josta sitten voi mahdollisesti hyötyä myös töissä. Tällaisessa ilmapiirissä kieltäytyminen, varsinkin töistä, voikin tuntua erittäin vallankumoukselliselta.

Äkillisiin vallankumouksiin Purokuru ei kuitenkaan nykymaailmassa usko, vaan näkee, että täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi olisi saavutettavissa todennäköisimmin asteittaisten muutosten kautta. Sama pätee myös maailmanloppuajatteluun: Purokuru uskoo, että ilmastonmuutoksenkaan suhteen ei kannata vaipua liialliseen epätoivoon, sillä muutos on asteittaista ja aina voi tehdä jotain, aina voi päätyä vähän parempaan tilanteeseen. Purokuru tuntuukin poikkeuksellisen positiiviselta ja ihmiskunnan tulevaisuuteen luottavaiselta henkilöltä suhteessa hänen itsekin esittämäänsä stereotypiaan vasemmistolaisesta, joka luuserimentaliteettinsa kourissa pystyy vain voivotteluun ja torjuntataisteluun.

 

KUKA: PONTUS PUROKURU

• Kirjailija, pop-filosofi, podcastaaja (Mikä meitä vaivaa?). Tunnetaan myös aktivismista, toimittajantyöstä ja bloggaamisesta.
•  Opiskellut Helsingin yliopistossa filosofiaa ja monia sivuaineita, kuten sosiologiaa, kirjallisuutta ja valtio-oppia. Valmistunut Jyväskylän yliopistosta maisteriksi.
•  Julkaissut muiden kanssa kirjoja kuten Suoraa toimintaa (Into 2018), Luokkavallan vahtikoirat (Into 2016) ja 1968 – vallankumouksen vuosi (S&S 2018). Ensimmäinen kokonaan oma teos, esseekokoelma Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi (Kosmos 2018) ilmestyi viime vuonna .