Polvilaiset Ison Pyörän pyörteissä

SUVI JAAKKOLA.

Syksyllä 2017 Iso Pyörä – projektin uudistamat koulutusohjelmat pyöräytettiin käyntiin, minkä seurauksena myös valtiotieteellisessä tiedekunnassa koettiin muutoksia. Yleinen valtio-oppi jäi historiaan, ja uudet fuksit saapuivat opiskelemaan uuteen politiikan ja viestinnän kandiohjelmaan, joka sisältää kolme opintosuuntaa: politiikka ja organisaatiot, maailmanpolitiikka ja viestintä. Ensimmäisen vuoden ajan ohjelmaan valitut käyvät yhteisiä opintoja, jonka jälkeen opintosuunta täsmentyy. Nyt uudistuksesta on kulunut vuosi, ja jo toinen vuosikurssi polvilaisia on aloittanut opiskelunsa. Siksi halusimmekin kysyä eri vaiheessa opintojaan olevilta opiskelijoiltamme heidän tuntemuksiaan uudistuksesta.

  1. Millaisia odotuksia sinulla oli uudistuksesta?
  2. Millaisena olet kokenut uudistuksen/mitä vaikutuksia sillä on ollut opintoihisi?

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuva: Henri Väisänen

 

 

 

 

SUVI JAAKKOLA

1. vuoden  opiskelija. Opintosuuntaa ei valittu, mutta maailmanpolitiikka tai politiikka ja organisaatiot kiinnostavat.

 

 

 

 

1.

Kun uudistusta tehtiin, olin vielä lukiossa ja juuri pohtimassa vaihtoehtojani jatko-opiskelun suhteen. Tiesin jo melko aikaisessa vaiheessa, että haluan opiskelemaan valtiotieteitä ja olin miettinyt eri pääaineiden välillä osaamatta valita sitä mielenkiintoisinta. Siksi olinkin innoissani huomatessani, että pääaineita oli yhdistetty koulutusohjelmiksi ja näin tulisin saamaan enemmän aikaa lopullisen pääainevalinnan tekemiseen.

Toisaalta jos uudistusta ei olisi tapahtunut, olisin ehkä hakenut opiskelemaan myös poliittista historiaa, mutta uudistuksessa se yhdistettiin sellaisiin aineisiin, joita en kokenut yhtä mielenkiintoisina. Tältä kannalta katsottuna uudistus rajoitti vaihtoehtojani.

2.

Nyt jo muutamia kuukausia opiskelleena ajatukseni uudistuksesta ovat jonkin verran kriittisemmät kuin aiemmin. Pidän edelleen hyvänä sitä, että ensimmäisenä vuonna saa opiskella usean opintosuunnan kursseja ja löytää oman kiinnostuksensa, mutta toisaalta välillä kurssien erilaisuus luo tunteen kaaoksesta. Kilpailu arvosanoista, ja sitä kautta haluamaansa opintosuuntaan pääsemisestä, on selkeästi havaittavissa fuksien keskuudessa ja se tuntuu stressaavan monia. Vaikka pääsykoe on vieläkin se tärkein koettelemus, nykyään myös koko ensimmäisen vuoden joutuu pohtimaan, pääseekö opiskelemaan haluamaansa opintosuuntaan.

En myöskään voi pitää positiivisena sitä, että meillä uusien koulutusohjelmien opiskelijoilla on vähemmän vapautta sisällyttää valinnaisia opintoja tutkintoihimme. Ongelmaksi tämä on muodostunut ainakin joillekin avoimen kautta tulleille opiskelijoille, jotka eivät välttämättä voi lähteä ollenkaan vaihtoon kandin aikana, koska heidän täytyy sisällyttää avoimessa käymiään kokonaisuuksia tutkintoonsa, ja näin tilaa vaihdolle ei löydy. Nopeasti ajateltuna voisi luulla, että useita opintosuuntia yhdistävä koulutusohjelma lisäisi opiskelijoiden vapautta opiskella, mutta todellisuudessa kaikki tuntuu olevan rajoitetumpaa kuin aiemmin.

Kun näin iso uudistus on vielä kohtuullisen tuore, epätietoisuutta ja huolenaiheita löytyy väistämättä. Mielestäni kuitenkin vanhemmat vuosikurssilaiset, ja erityisesti ensimmäiset politiikan ja viestinnän opiskelijat, ovat tehneet hyvää työtä rakentaessaan polvi-identiteetille perustaa ja ottaessaan meidät tämän vuoden opiskelijat vastaan – heidän positiivinen asenteensa on luonut ympäristön, johon on ollut ilo tulla opiskelemaan. On ollut hienoa päästä tutustumaan opiskelijoihin ja ainejärjestöihin monipuolisesti yli oppiainerajojen, eikä se välttämättä onnistuisi samalla tavalla ilman tätä uudistusta.

 

 

 

aku_policy_muokattu.jpg
Kuva: Miia Martikainen

 

 

AKU HOUTTU

2. vuoden opiskelija. Opintosuuntana maailmanpolitiikka. Vallan opintovastaavana toimiminen saattaa vaikuttaa näkemyksiin.

 

 

 

 

1.

Hakiessani koulutusohjelmaan vuonna 2017 olivat odotukseni myönteiset. Olin vuotta aikaisemmin valmistunut ylioppilaaksi ja hakenut tämän jälkeen ykkösvaihtoehtona maailmanpolitiikan tutkimukseen ja kakkosena politiikan tutkimukseen. En kuitenkaan päässyt silloin sisään, mutta kuluvan vuoden aikana kuulin uudistuksesta, ja oikeastaan jo ennen sitä myös viestintä oli alkanut kiinnostamaan. Kuulosti siis hyvältä, että pääsisin opiskelemaan minulle mielenkiintoisia tieteenaloja ja selvittämään sen, mikä niistä on se oikea.

2.

Kokemukseni uudistuksesta ovat ristiriitaiset ja osittain kaksijakoiset. Koska olen aloittanut suoraan uudessa ohjelmassa, ei minulla ole tietoa aikaisemmasta, oli se aika sitten ollut parempaa tai huonompaa. Ensimmäiseen vuoteen liittyi paljon hyvää, kun pääsi suorittamaan eri aineiden peruskursseja ja näin selvittämään, että mitä ne oikeastaan pitävät sisällään. Osittain opintosuuntien piirteet jäivät epäselviksi, mutta kokonaisuudessaan ensimmäisen vuoden ”mallilukujärjestykseen” sisältyvät opinnot muodostivat hyvän kokonaisuuden. Tätä varjosti kuitenkin edessä oleva opintosuunnan täsmentyminen, joka ei henkilökohtaisesti stressannut hirveästi, mutta jännitys oli havaittavissa yleisestä ilmapiiristä. Tietyssä mielessä asian suhteen toimittiin koekaniineina ja täsmentymiseen liittyi paljon epäselvyyksiä, jotka onneksi ovat lopulta selvinneet.

Uudistuksessa on havaittavissa myös muutakin kielteistä. Varsinkin maailmanpolitiikan opintosuunnan valinneena vanhoja tutkintorakenteita katsellessa huomaa monen mielenkiintoisen kurssin kadonneen. Jäljelle ovat jääneet vailla valinnanvaraa vain pakolliset yhden kurssin katsaukset vanhoihin linjoihin. Vaikka toisen opintosuunnan opiskelu tuo laaja-alaisuutta opintoihin, tuntuu se monessa mielessä luovan ”sillisalaattitutkinnon”, josta puuttuu punainen lanka, kun omaan tieteenalaan ei pureuduta syvällisesti. Joidenkin valinnaisten opintojen kohdalla harmittaa myös, kun tiettyä sivuainetta ei enää tehdä, vaan valitaan vain koulutusohjelman laajuisia kokonaisuuksia.

Tietämättä aiempaa voi uudistuksessa nähdä myönteistä opiskelijakulttuurin osalta. Koulutusohjelman suuri opiskelijamäärä yhdistää suurempaa määrää opiskelijoita monipuolisemmilla taustoilla ja haaveilla. On mahdollista kuulua useampaan järjestöön, joita on syntynyt myös kokonaan uusia. Ja mikäli muutaman vanhemman opiskelijan kanssa käytyyn keskusteluun voi tukeutua, yhdistävät uudet koulutusohjelmat opiskelijoita eri alojen yli entistä laajemmin.

 

susanna_policy_muokattu
Kuva: Paavo Jantunen

 

 

SUSANNA NUMMINEN

4. vuoden politiikan tutkimuksen opiskelija. Sivuaineina  sosiaalipsykologiaA ja sukupuolentutkimusta, joista jälkimmäistä opiskelin myös Humboldt-Universität zu Berlinissä. Entinen järjestöaktiivi ja tuutori.

 

 

 

 

1.

Minulla ei ollut suurempia odotuksia uudistuksesta omalta kohdaltani. Tiesin, että saan halutessani suorittaa tutkintoni loppuun sillä nimikkeellä kuin aloittaessanikin. Ennemminkin ihmetytti juurikin politiikan ja viestinnän opintosuunnan muotoutuminen, joka vaikutti suhteellisen keinotekoiselta. Eniten minua mietitytti se, että mihin tulevaisuuden VOOlaiset katoavat. Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi. Uudet opiskelijat liittyvät niihin ainejärjestöihin, jotka he kokevat sopivammaksi itselleen ja suuntautumiselleen. Tietysti edelleen ihmetyttää, minkä vuoksi yhdistäminen tuli tehdä, jos ainoat muutokset ovat ennalta määrätyt sivuaineet ja opintolinjan valinta vähän myöhemmin. Huolestuttaa myös uusi trendi, jossa maailmanpolitiikkaa kutsutaan mapoksi. Haastattelin viime keväänä Hakupodcast -projektiin jokaiselta uudelta opintokokonaisuudelta fuksia ja kyselin vähän heidän tuntemuksistaan. Oli hyvä huomata, että ainakaan tällä otoksella ei ollut yhtä epäileväistä otetta, kuin jonkin verran kauemmin opiskelleella.

2.

Uudistus ei ole ainakaan tietääkseni vaikuttanut opintoihini ratkaisevalla tavalla. Tietysti näkökulma voi olla eri, jos kysyisi maailmanpolitiikan tai hallinnon ja organisaatioiden opiskelijalta, sillä politiikan tutkimus tuntuu hallitsevan tällä hetkellä kenttää. Toisaalta, politiikan tutkimus on tiedetysti se kaunis yhdistävä voima. Välillä olen hieman kiristellyt hampaitani laittaessani kandia kasaan, sillä korvaavuustaulukot ovat vain ärsyttäviä käyttää, selkeydestään huolimatta. Toistaiseksi voisin edelleen mennä vanhalla tutkintonimikkeelläni, mutta taidan vaihtaa uuteen elämäni helpottamiseksi. Ihmisten kysyessä mitä opiskelen, en tiedä mitä tarkalleen vastata. On kummaa, että voin saada tutkinnon asioista, joita olen opiskellut enintään kurssin. Tärkeitä on kuitenkin muistaa, ettei VOO kaadu koskaan.

 

jarkko.jpg_muokattu
Kuva: Mikko Kananoja

 

 

JARKKO NISSINEN

5. vuoden opiskelija. Pääaineena politiikan tutkimus. VOOn entinen puheenjohtaja

 

 

 

 

 

1.

Seurasin Iso Pyörä -uudistusta suhteellisen läheltä VOOn hallituksesta käsin ja myöhemmin opiskelijaedustajana erinäisissä työryhmissä. Odotukset siis päivittyivät prosessin aikana eri tavalla muihin opiskelijoihin verrattuna. Tahtotila nähdäkseni kaikilla, opiskelijoilla, henkilökunnalla ja johdolla, on ollut se, että viestinnän ja valtio-opin yhdistämisestä tulisi mahdollisimman mutkatonta ja tieteellisesti mielekästä.

Aluksi minulla oli skeptisiä pohdintoja uudistuksesta, vaikka valtio-oppineet ovatkin olleet esimerkiksi sivuaineinekokonaisuuksien haalimisessa aktiivisia viestinnän suuntaan ja päinvastoin. Uudet kandi- ja maisteriohjelmat ovat siihen nähden ylittäneet odotukseni. Kuumotuksia on ollut opiskelijajärjestökentän muovautumisen suhteen. Toisaalta olisin mielelläni nähnyt vielä rohkeampia avauksia ja uusia rajanvetoja sekä opintosuunnassamme että opiskelijajärjestökentässä. Minua harmittaa, että uudistus tuntuu osittain olevan edelleen vahinkojen minimoimista sen sijaan, että yhdistettäisiin resursseja yhteisen agendan saavuttamiseksi.

2.

Olen uudistuksessa ollut pettynyt erityisesti kahteen asiaan: muutoksen haltuunottoon ja henkilökemioiden vaikutukseen. Ensinnäkin yliopiston johto laiminlöi muutosjohtamisen velvollisuutensa. Pahimpina hetkinä tunnelma yliopistolla muistutti paniikkia. Selkeä, avoin ja luotettava viestintä olisivat ehkäisseet pahimpia huhumyllyjä. Toiseksi muutoksen ollessa väistämätön olisin toivonut valtio-opin puolelta, sekä opiskelijoiden että henkilökunnan osalta, rakentavampaa otetta edessä siintävään prosessiin. Poteroihin kaivautuminen vain korosti muutoksen harmillisia puolia. Samaan hengenvetoon on kuitenkin lisättävä, että yliopistoon kohdistuneet irtisanomiset lannistivat. Kaikkia. Vaikeisiin olosuhteisiin nähden kriittinen suhtautuminen on hyvin inhimillistä.

Eräällä kurssilla pohdittiin tiedeyhteisöissä tapahtuvia muutoksia ja perkasimme siellä Iso Pyörä -uudistusta. Keskustelussa nousivat esille henkilökemioiden vaikutus uudistuksessa, erilaisten koulukuntien väliset dynamiikat ja vaihtoehtoiset skenaariot siitä, minne valtio-oppi olisi voinut asemoitua tieteellisesti. Valtio-oppi olisi nykyisen mallin lisäksi voinut esimerkiksi yhdistyä Turun yliopiston esimerkin mukaisesti poliittiseen historiaan tai Lapin yliopiston tapaan sosiologiaan. Prosessia olisi hyvä vielä kerran reflektoida yhteisesti tulevaisuuden askelmerkkejä varten. Pahimmillaan säntäämme seuraavaa reformia kohti säilyneine sokeine pisteineen ja arkoine kipukohtineen. Tehdään Helsingin yliopiston mallista valtakunnallisesti johtava! Ennen sitä olisi johdettava kuitenkin meidän omaa tieteellistä visiotamme.

Uudistus ja kaikenlaisten resurssien leikkaaminen on näkynyt kampuksella. Suoritusmerkinnöissä kestää kauemmin ja opintoneuvontaa ei saa vastaavalla tavalla kuin aiemmin. Opintoihini uudistus ei ole kuitenkaan varsinaisesti ehtinyt vaikuttaa sen kummemmin johtuen muun muassa sitoutuneesta henkilökunnasta. Opiskelijoiden välinen solidaarisuus on kantanut yli rakkaan valtsikalaisen ainejärjestökentän muutoksen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s