KAISA PAKARINEN.

Voolaisen politiikan tutkimuksen opiskelijan, Jenni Sundqvistin kesä kului harjoittelussa ulkoministeriön YK-edustustossa New Yorkissa. Paikka kuulostaa varmasti monen voolaisen korvaan unelmaharkkapaikalta – ja sitä se Jennin mukaan olikin.

– Oli kyllä siistiä! Työskentelin kehitys- ja ihmisoikeusyksikössä, joka on yksi edustuston kolmesta yksiköstä turvallisuusneuvostoa seuraavan yksikön ja hallinto- ja budjettiyksikön lisäksi.

Jenni löysi paikan Flamman tuettujen harjoittelupaikkojen listalta viime talvena. Hakuja on käytännössä koko ajan, sillä ulkoministeriö ottaa paljon harjoittelijoita – ilmoitussivustoa kannattaa siis seurailla ympäri vuoden. Jenni kertoo hakuprosessin edenneen nopeasti.

– Aluksi täytin lomakkeen, jossa kysyttiin pitkä lista kiinnostuksen kohteita rauhanturvaoperaatioista ihmisoikeuksiin. Sitten omatoimisesti soitin ja kävin puhelimessa pienen minihaastattelun ja tästä parin viikon päästä sain sähköpostilla kutsun Skype-haastatteluun. Lopullinen päätös tuli parin viikon päästä.

Aikaisempaa kokemusta Jennillä on harjoittelusta Eduskunnassa.

– Olin marraskuusta helmikuuhun Eduskunnan kansainvälisellä osastolla, mutta ennen sitä olin tehnyt vain perushanttihommia: opettajan sijaisuuksia, feissarointia ja rantavalvontaa. Työkokemuksesta ei siis kannata ottaa stressiä.

Jenni uskoo, että Eduskunnasta saaduilla kokemuksella ja suosituksilla oli iso vaikutus YK-harjoittelun saamiseen. – Sain Eduskunnasta hyvät suositukset ja alan kokemusta. Kun yksi paikka aukesi, aukesi seuraavakin.

Jennin mukaan YK:lla koulutusvaatimukset ovat lähinnä muodolliset, enemmän painoarvoa annetaan kokemukselle. – Harjoittelun tehtävät olivat vaativia, joten koulutusta enemmän hakijoilta odotetaan työkokemusta.

Eduskunnan harjoittelu oli taas ensisijaisesti tarkoitettu opiskelijoille, joilta oman alan työkokemus vielä uupuu. Harjoittelut menivät Jennin kohdalla luontevassa järjestyksessä. Helsingin YK-nuorten entisenä puheenjohtajana Jenni uskoo myös järjestötaustan vaikuttaneen valintaan.

– Järjestöissä oppii paljon reaalimaailmasta ja saa ajankohtaisista asioista ehkä jopa enemmän tietoa kuin mitä yliopistolla on tarjota, Jenni arvioi.

 

YK:n ytimessä

Harjoittelu vastasi Jennin odotuksia.

– Olin tehnyt aika paljon taustatyötä etukäteen. Pommittanut entisiä harkkareita sähköposteilla ja orientoitunut siten aika hyvin tulevaan.

Jenni oli saanut kuulla harjoittelijoiden saavaan YK:lla paljon vastuuta, joten tehtävien haastavuus ei tullut yllätyksenä. Enemminkin tehtävien määrä yllätti. – Kokouksissa istuminen ja niistä raporttien kirjoittaminen ei sinänsä ole mitään rakettitiedettä, haastavuus tulee siitä, kun samaan aikaan työnalla saattaa olla jopa kuusi raporttia.

YK-edustuston työilmapiiri sopi Jennille hyvin. Työtahti oli järkevä eikä toimistolla tarvinnut pönöttää.

–Töitä oli paljon, mutta niitä tehtiin, silloin kun niitä oli. Välillä saattoi pitää vapaapäivän keskellä viikkoa, joskus töitä tehtiin kellon ympäri. Ei siellä kukaan pudottanut kynää 16:15 vaan työtahti rytmittyi työmäärän mukaan.

Työpäivien dynamiikka rakentui YK-kokouksien ympärille. Aamulla Jenni selasi läpi sähköpostit ja viimeisteli edellispäivien raportteja. Kokoukset alkoivat yleensä kymmeneltä ja kutsu niihin saattoi tulla lyhyelläkin varoitusajalla. – Osa kokouksista oli jo etukäteen tiedossa, osaan kutsu saattoi tulla samana aamuna, esimerkiksi jos kollega ei päässyt omaan kokoukseensa vaan pyysi minua tuuraamaan. Olin melkein jokaisena harkkapäivänä jossain YK-kokouksessa, Jenni kuvailee tavallista työpäiväänsä.

Kokouksissa Jenni toimi jäsenmaan eli Suomen edustajana, vaikka puheoikeutta hänellä ei kokouksissa ollutkaan. Kokousten jälkeen Jenni palasi toimistolle kirjoittamaan raportteja joko ulkoministeriölle tai lyhyempiä koosteita kollegoille.

Jenni arvioi, että harjoittelijana jäsenmaan edustajana pääsi seuramaan YK:n toimintaa aivan eri tavalla kuin vaikka harjoittelussa alajärjestöillä tai YK:n hallinnossa, sillä jäsenmailla on YK:ssa paljon valtaa.

– Edustustosta pääsee seuraamaan kansainvälistä politiikkaa aivan pääkallopaikalta.

Kokouksista Jennin mieleen jäi erityisesti se, miten konservatismin nousu näkyi konkreettisesti YK:n kokouksissa. Esimerkiksi Yhdysvaltojen harjoittama, Donald Trumpin uudelleenmääräämä Global Gag Rule -asetus eli seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita tarjoavien järjestöjen rahoitusta rajoittava periaate on ajanut myös YK:n väestörahaston hankaluuksiin. Jenni pääsi seuraamaan pääosin länsimaiden muodostaman WEOG-ryhmittymän kokouksia, joissa käsiteltiin väestörahaston uutta strategiaa Yhdysvaltain politiikan muututtua jälleen taantumukselliseksi.

 

Rennosti ja varmasti

Toisin kuin voisi luulla, oli YK-edustustossa töissä hyvin rentoja ja tavallisia tyyppejä. Suuri osa Jennin kollegoista oli Kavakun käyneitä diplomaatteja, enemmän siis yleistietäjiä kuin yhden asian superasiantuntijoita. – Kaikki olivat tosi mukavia. Jos en osannut tai ymmärtänyt jotain oli se ihan ok. Edustusto oli hyvä harjoittelupaikka siinäkin mielessä, että sinne sai todellakin mennä oppimaan.

– Yllättävän moni oli valtsikalaisia, mikä oli tosi kiva huomata. Tuli varmuus, ettei tarvitse mennä oikikseen saadakseen duunipaikkoja, Jenni naurahtaa.

Vaikka muutama yhteinen nimittäjä työyhteisön jäsenten välillä löytyi, eivät Jennin kollegat olleet samasta muotista valettuja.

– Ihmisiä siellä yhdisti oikeastaan vain se, että he olivat uskaltaneet hakea sinne. Muuten kaikki olivat ihan tavallisia tyyppejä.

Samaan aikaan harjoittelussa Jennin kanssa oli myös toinen voolainen, nyt viidennen vuoden maailmanpolitiikan opiskelija Eva Gronow. Eva oli harjoittelussa rauhan ja turvallisuuden yksikössä. – Se oli tosi kiva sattuma! Ei oltu ennen törmätty, mutta tutustuttiin tuolla.

Jenni kannustaakin kaikkia kiinnostuneita voolaisia hakemaan paikkaa. – Ihan täysin meidän alan harkkapaikka, ei voisi varmaan olla enempää, Jenni summaa.