Teksti & Kuvat: Olivia Laakso & Julia Melander

Minä rakastan turkulaisia,
Koiviston Tellua, Assin Hellua,
Maunoakin, vaikkei ookkaan se enää pressa.
Mutta kaikessa hauskuudessa,
menee nauruhermoni purkuun.
Taidan siirtää paperini Turkuun.

Osakunnan vuosijuhlia pidetään vuoden kohokohtana osakuntaelämässä. Pelkän yhden juhlapäivän sijaan juhlallisuudet kestävät peräti viikon sisältäen erilaisia aktiviteettejä kulttuuritoiminnasta urheiluun ja sitsaamiseen. Reippaina polvilaisina palautuessamme edellisen viikonlopun omista vujuistamme ja priorisoidessamme Burson-excua sekä kandi- ja graduiltamaa päätimme rajata oman vujuviikkomme vain itse juhlapäivään.

Vaikka olimme missanneet koko vujuviikon tapahtumat, alkoi itse vujupäivämme perinteiseen tapaan laittautumisella ja viime hetken paniikilla puuttuvista sukkahousuista. Onneksi lähi-K-Market pelasti jälleen kerran ja sukkahousutkin löytyivät ennen iltaa. Tyylikkäästi olimme suunnitelleet jättävämme välistä myös jo klo 15.30 alkaneen, pari tuntia kestävän cocktail-tilaisuuden. Ei ehkä olisi kannattanut, sillä kuulimme vähän ennen tilaisuuden alkua, että meidänkin olisi pitänyt olla paikan päällä mukana antamassa tervehdystä sekä lahjaa. Otamme tästä opiksi ensi vuotta varten, vaikka tälläkin kertaa selvisimme kaikesta huolimatta ajoissa vujupaikalle.  

Keskeisenä osana osakuntalaista vujuiltaa on tietysti ruoka. Sekaruokamenuun sisältyneet ankanrinta, mustaherukkasherrykastike ja perunaterriini herättivät niin meidän kuin useamman pöytäseuruelaisemme ennakkoluulot, joten pysyttelimme tutussa ja turvallisessa kasvismenussa, johon sisältyi tällä kertaa muun muassa halloumia ja pestokukkakaali-couscousta. Alkuruoaksi saimme puolestaan jonkin hummusta, paprikaa ja perunaa sisältävän annoksen, jota täydensivät valtavan kokoiset krutongit, joiden syöminen aiheutti vähintäänkin pieniä haasteita. Jälkiruoaksi ”crepenä” markkinoitu annos muistutti ehkä ennemmin Xtra-valmislettuja kuin mielikuviamme crepeistä, mutta tämä ei tunnelmaa haitannut. Menu ei ehkä vetänyt vertojaan edellisen viikonlopun VOOn vujujen nokilohelle, mutta kyllä siitä silti hyvän illallisen sai.  

Vujujen juhlakansa koostui aktiivisista opiskelijoista, osakunnan jo valmistuneista senioreista, erilaisista kunniavieraista sekä osakunnan ystävyysjärjestöjen jäsenistä, jotka saapuivat Virosta sekä Ruotsista. Ystävyysjärjestöjen vieraat majoitetaan perinteisesti osakuntalaisten kodeissa ja tänäkin vuonna WhatsApp- ja Telegram-ryhmät lauloivat, kun osakuntalaiset metsästivät patjoja ja tyynyjä, jotta kaikki juhlijat saivat yöpaikan. 

Osakunnan vujujen erikoisuutena voidaan pitää illan päättäviä akateemisia tansseja. Vuosijuhlaviikon ohjelma alkoi tanssiharjoituksilla yhdessä Satakuntalaisen osakunnan kanssa, jotta osakuntalaisten tanssitaidot saatiin hiottua täydellisiksi ennen viikonlopun juhlapäivää. Itseluottamuksemme tanssitaitojamme kohtaan oli polvilaiseen tapaan erittäin korkea ja emme täten osallistuneet tanssiharjoituksiin, mikä kostautui itse vujupäivänä. Illan tanssikattaukseen kuului muun muassa poloneesi, cicapo ja perinteinen valssi, mutta eniten harmaita hiuksia aiheutti nimellä pas d’Espagne kulkeva tanssi, jonka saimme kuitenkin runsaalla rohkeudella ja luonnottoman suurella itseluottamuksella tanssittua läpi. Erityistä mystiikkaa tanssien ympärille toi myös kaikille juhlijoille jaettava tanssikortti, johon kerättiin illan mittaa tanssiparien nimiä.

Vujuiltaan sisältyi mainioiden ruokien ja akateemisten tanssien lisäksi erilaisia ohjelmanumeroita. Perinteisten musiikkiesitysten ja puheiden lisäksi osakunnan vujuilla muistetaan ansioituneita ja aktiivisia osakuntalaisia erilaisin ansiomerkein sekä julistetaan osakunnan stipendien saajat. Erilaisia ansioita saaneet kahmivat valtaisat suosionosoitukset juhlakansalta, mikä nostatti tunnelmaa entisestään. Illan juhlapuhujana oli tänä vuonna kansanedustaja Ville Valkonen, jonka opiskeluajan muisteluista ja motivaatiopuheesta saimme nauttia täysin rinnoin useamman kymmenen minuutin ajan. Iltaan sisältyi perinteisten juomalaulujen lisäksi osakuntahenkisiä kappaleita, joista erityisenä tunnelman nostattaja toimi ikivihreä klassikko Rakastan Turkulaisia, joka on ehkä perinteiselle polviopiskelijalle hieman tuntemattomampi sävelmä, johon suosittelemme lämpimästi tutustumaan.

Osakuntalaisen laulunjohtajan vakiovarustukseen kuuluu laulumiekka, jota lyödään pöytään laulun aloittamisen merkiksi. Tämä saattaa kuulostaa keskiaikaiselta perinteeltä, mutta se on tärkeä ja kunnioitettu rituaali osakuntapiireissä. 

Osakuntavujut olivat hyvin antoisa ja positiivinen kokemus, ja jäämme innolla odottamaan ensi vuoden vujuja, jolloin osakuntamme täyttää pyöreät 120 vuotta. Tavoitteenamme on myös aktivoitua ja osallistua tulevaisuudessa koko vujuviikon ohjelmaan, jotta pääsemme kokemaan autenttisen vujukokemuksen kaikessa loistossaan.