Hyvää tätä vuotta ja tervehdys, rakas VOO!

Kuten varmaan monikin VOOn emeritus-puheenjohtaja, niin minäkin kävin lukemassa aiempien vuosien puheenjohtajien tervehdyksiä saadakseni vähän käsitystä siitä, mistä kannattaisi kirjoittaa. Huomasin jonkinasteisen teeman; muutos, sen tuomat huolet, ja miten niitä lähdetään ratkomaan. Tärkeitä ja fiksuja juttuja, joiden tuloksena minäkin kirjoitan tätä tervehdystä juuri tällaisen VOOn puheenjohtajana.

Ainejärjestömme sekä koulutusohjelmamme värikäs historia viimeisen viiden vuoden sisällä on melkein kaikille tuttu ainakin jollakin asteella. Viime vuonna aloitettu työ yhdenvertaisuuden edistämiseksi koulutusohjelmamme ainejärjestöjen hallituksien toiminnan jokaisella asteella on mittaamattoman arvokasta. Tavoitteenamme ainejärjestönä on jatkaa tällä tiellä myös tänä vuonna löytäen lisäksi uusia keinoja kehittää VOOta ja toimintaamme. Haluamme rakentaa kulttuuria, joka palvelee yhä useampaa polvilaista, sekä tuntuu mahdollisimman monelle omalta ja turvalliselta.

Polvissa vallitseva nykyinen kulttuuri näyttää tuntuvan melkein jokaisesta erilaiselta. Suurin osa akateemisesti nuoremmista opiskelijoista kokee ilmapiirin hyvänä, ja maininnat parin vuoden takaisista ongelmista tulevat yllätyksinä. Saman voisi sanoa myös käänteisesti; jos akateemisesti vanhemmille opiskelijoille kertoo nuoremman polvipolven fiiliksistä, on reaktio usein yhtä yllättynyt – vaikkakin yleensä positiivisesti. Hallituksen toiminnasta vastuussa olevan henkilön asemassa tämä tuntuu välillä haasteelliselta. Miten lähdemme suunnittelemaan toimintaa, jonka voisi sanoa palvelevan kaikkia? Miten ehkäisemme samankaltaisten ongelmien syntymistä uudelleen?

Nuoren polvipolven iloisen pinnan alla pystyy edelleen aistimaan vanhemman polven kohtaamat ongelmat. Rakentamamme uusi polvin kulttuuri on erittäin hauras, ja haluan kiittää teitä kärsivällisyydestänne ja ymmärryksestänne sen rakennusprosessin alun aikana. 

Vaikka en olekaan opiskellut polvin sisällä kuin vasta pari vuotta, olen jo ännännen vuoden HYYlainen. Olen nähnyt opiskelijaelämää polvin ulkopuolella, sekä seurannut polvin menoa ulkopuolisen silmin. Vaikka tämä tuokin mielestäni tärkeää perspektiiviä polvin kulttuurin uudelleenrakentamiseen, ei se silti korvaa vanhempien polvilaisten ensikäden kokemuksia polvin sisäisistä ongelmista.

Itseni ja koko hallituksen puolesta toivonkin, että resurssienne mukaan toisitte omat aatteenne ja risunne sekä ruusunne tietoisuutemme, jotta voimme ottaa ne huomioon tänä vuonna toiminnassamme. Kaikki kanavat Instagramin deeämmistä aina virallisiin lomakkeisiin asti käy. En halua tämän vuoden hallituksemme näkevän vain akateemisesti nuoria, enkä halua viitata kintaalla vanhempien opiskelijoiden kipeille kokemuksille. Muutos on tärkeää, varsinkin siinä pisteessä missä pari vuotta sitten oltiin, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa pelkästään uusien opiskelijoiden palvelemista ja huomioonottamista. Siinä tilanteessa emme aidosti edistäisi koko jäsenistömme etua.

Muutoksen havina on väreillyt ilmassa jo pari vuotta erään toisenkin ison kysymyksen äärellä: rakkaiden ainejärjestöjemme olemassaolon suhteen. Yhdistymisessä on hyvät ja huonot puolensa. Verrattain tuoreena polvilaisena – mutta vanhana opiskelijana – keskustelu vaikuttaa minusta polarisoituneen tässä vaiheessa aika mustavalkoiseksi. VOO ei ole toistaiseksi kaatunut, muuten en kirjoittaisi tätä tervehdystä. Pystyn ymmärtämään kumpaakin puolta tässä keskustelussa, enkä osaa yhtään sanoa kummalle puolelle itse sijoittuisin. Osaan kuitenkin sanoa, että kallistuu tulevaisuus sitten kummalle puolelle tahansa, koen tärkeäksi myös tässä keskustelussa muistaa muitakin kuin akateemisesti nuoria opiskelijoita tai opiskelijaelämää koronan jälkeen. Many things can be true at once. Perinteiden unohtaminen ja uuden järjestyksen pystyyn laittaminen ei voi korjata kaikkia ongelmia – sijoiltaan mennyttä polvea ei voi parantaa pelkällä laastarilla. 

Samalla kun ratkomme polvin opiskelijakentän ongelmia, haluan tuoda tekemiseemme lisää naurua, iloa ja keveyttä. Oman kokemukseni mukaan terve ainejärjestö on sellainen, missä nuo kaikki yllä mainitut ovat läsnä, niin hallituksessa kuin jäsenistössä. Haluamme yhdessä Vallan ja Median kanssa rakentaa uusia polvilaisia perinteitä unohtamatta vuosikymmenien tai vuosien takaisia ainejärjestökohtaisia perinteitä. Kuulostamatta kulttimaiselta, perinteet rakentavat ja vahvistavat identiteettejä. Naurun, ilon ja keveyden kannalta näen tärkeänä terveiden ja positiivisten, yhteisten ja erillisten, ainejärjestöidentiteettien rakentamisen polvissa. Olen varma, että pystymme onnistumaan tässä tavoitteessamme!

Emma Mileva, Valtio-opin opiskelijat ry:n puheenjohtaja vuonna 2024

Kuva: Olivia Nurmi