Sinä ja Minä muotitapahtumassa, ei suinkaan liikennevaloissa, slummitaloissa taikka aamukasteessa. Muotitapahtuma, joka tuo mieleen Dingon klassikkokappaleen, esittelee tuoretta kulttuuria tulevana keväänä Helsingissä yhdentoista hengen voimin. Se on saanut rahoituksensa EU:lta, ja tapahtuman lipputuotto lahjoitetaan kokonaisuudessaan Palestiinan hyväksi. Tapahtumaa järjestävät muun muassa Kiiskilöiden sisarukset, joita pääsin haastattelemaan.

Teksti: Hertta Pasanen
Kuvat: Hilma Olivia, Ruusa Kiiskilä

VIDEOPUHELUUN liittyvät Ruusa Kiiskilä ja Toivo Kiiskilä asettuvat ruudulle rentoina. Sisaruskaksikon päivät ovat menneet mukavasti, Ruusa Kiiskilä on ollut taidehistorian luennolla Lahden muotoiluinstituutissa ja Toivo Kiiskilä on viimeistellyt asuaan tuleviin penkkareihin. Arjen keskellä Kiiskilät suunnittelevat kaveriporukan kesken muotitapahtumaa, joka on Helsingin Vapaantaiteentilassa nyt maaliskuussa. Tapahtuman nimi on Sinä ja Minä, ja sen kantava teema on kommunikaatio.

“Ajattelimme, että mikä on sellainen aihe, mistä voi tehdä oman tulkinnan, ja
se ei ole silleen latautunut, mutta silti sellainen mihin tarvitsee ottaa kantaa tällä hetkellä. Niin just sitten se, että miten ihmiset nykyään kohtaavat toisensa ja kommunikoi keskenään sekä
kuinka paljon siinä on työstettävää, ja kuinka paljon kommunikaatio auttaisi maailmaa eteenpäin, niin se teema tuli sitten tota kautta.” – Toivo Kiiskilä

TAPAHTUMASSA esitellään viisi vaatemallistoa, jotka ovat kaikki järjestäjien suunnittelemia. Kiiskilät kertovat, että tämä on alalla epätavallista, sillä muotisuunnittelijat toimivat harvoin myös tapahtumajärjestäjinä. Sisarukset korostavatkin sen merkityksellisyyttä, sillä tapahtuma on sen myötä heidän itsensä näköinen. Itse muotinäytös etenee elokuvien ja sarjojen osoittamalla tavalla; mallit kävelevät catwalkin halki, ja näytösten välissä pidetään tauko, jonka aikana verkostoidutaan, mikä on merkittävä osa alan työnkuvaa. Sisarukset painottavat, kuinka tärkeää on keskustella siitä, mitä on nähnyt. Ajatuksen myötä kommunikaation teeman halutaan näkyvän myös tapahtuman ilmapiirissä, jossa halutaan kannustaa aitoon ja avoimeen keskusteluun.

“Muotimaailma on niin statusta ja sitä coolia, niin me ei. No kyllä me ollaan sitäkin, mutta me halutaan kuitenkin painottaa sellaista helposti lähestyttävyyttä.” – Toivo Kiiskilä

MALLISTOJEN suunnittelijat ovat saaneet itse valita, mikä
heidän näkökulmansta kommunikaatioon on. Toivo Kiiskilän omassa mallistossa paneudutaan hänen pelkoonsa siitä, millaiseksi maailma muuttuu ellemme kohtaa toisiamme inhimillisesti ja empaattisesti. Malliston estettiikka konkretisoituu erilaisiin yhteiskunnallisiin arkkityyppeihin, ja reflektoi sitä, miten ihmisten eri asemat suhteessa toisiinsa vaikuttavat kommunikaatioon heidän välillään.

MUOTITAPAHTUMALLA halutaankin vaikuttaa ja herättää ajatuksia myös muotimaailman normeista. Esimerkiksi Ylivieskasta kotoisin olevat suunnittelijat Elia Nevalainen ja
Johannes Wu tuovat mallistollaan ehtaa pohjoispohjanmaalaista kulttuuria tapahtumaan,
eli niin sanottua junttikulttuuria: mopojonneja ja raksaliivejä. Tällaisella lähestymistavalla halutaan vaikuttaa muotimaailmaan esittelemällä aitoa alakulttuuria, jota se ei entuudestaan näe muodikkaana. Kommunikaatio ilmenee siis suunnittelijoiden ja muotimaailman välillä, antaen äänen sellaiselle ryhmälle, joka ei ole pyytänyt sitä.

Sisarukset painottavat, kuinka tärkeää on keskustella siitä, mitä on nähnyt.

RUUSA KIISKILÄ taas toimii yhden tapahtumajärjestäjän Eemeli Sarvilinnan “assarina”
kuten hän toteaa, eli toisin sanoen hänen oikeana kätenään. Työ korvaa samalla hänen opintojensa työharjoittelujakson ja täyttää hänen portfoliotaan.

“Sarvilinna haluaa tehdä malliston, jonka avulla voi pohtia, että minkä
takia vaatteet provosoivat ihmisiä ja hän koettaa tehdä malliston, joka ei jätä
ketään tietyllä tavalla turvaan. Hän tutkii sitä, että miten vaatteet voivat kommunikoida yleisön kanssa.” – Ruusa Kiiskilä

SINÄ JA MINÄ ei myöskään elä tyhjiössä, sillä se on saanut rahoituksensa Euroopan Unionin
rahoittamasta Ecoality-hankkeesta, josta vastaa kansallisesti Rauhankasvatusinstituutti RKI. Tämä antaa tapahtumalle teemansa lisäksi selkeän arvolatauksen. Hanke rahoittaa valikoidusti nuoria sekä kasvatusalan toimijoita, jotka edistävät ilmasto- ja ympäristöoikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Kuinka muotitapahtuma voi edistää tällaisia arvoja käytännössä?

“Toi yhdenvertaisuus ja tasa-arvo tulee tosi vahvasti tossa teemassa, ja se miten me ollaan lähestytty kommunikaatiota tukee niitä molempia tosi vahvasti.” – Toivo Kiiskilä

HUOMAUTAN, että eikö tapahtuman kokoonpano itsessään tue samaisia arvoja, sillä tapahtumanjärjestäjien ikähaarukka on 18-24 vuotta, he ovat kaikki ulkopaikkakuntalaisia, itseoppineita suunnittelijoita, joista vain kourallinen opiskelee muotialan opintoja.

Kiiskilät vahvistavat ajatukseni ja lisäävät, kuinka he kaikki tulevat niin sanotusti muotimaailman hierarkioiden ulkopuolelta, suoraan sanottuna periferiasta. Tästä huolimatta kokoonpanolta ei kuitenkaan puutu ansioita. Ruusa Kiiskilä opiskelee Lahden muotoiluinstituutissa puettavaa muotoilua, johon valitaan vuosittain noin 20 opiskelijaa, ja veljensä Toivo Kiiskilän suunnittelemia vaatteita on nähty niin artisti Isaac Senen päällä kuin myös Vogue Scandinavia -lehden sivuilla.

“Mun mielestä se on meidän voimavara, että me tullaan pienemmiltä paikkakunnilta ja päästään tekemään jotain uutta tähän muodin maailmaan. Meillä on oikeasti jotain näytettävää kaikille ja se halu päästä näyttämään on niin iso. Kyllä se on meidän vahvuus.” – Ruusa Kiiskilä

KIISKILÖIDEN työskentelytapaa voi kuvailla ekologiseksi ja hitaan muodin mukaiseksi, sillä he valmistavat ja käyttävät itsekin vaatteita, jotka ovat kestäviä ja monikäyttöisiä. Hidas muoti on tutkija Kate Fletcherin vuonna 2007 luoma termi, jolla tarkoitetaan pikamuodin rinnalle syntynyttä vastarinnan ilmiötä, jonka keskiössä on kestävämpi ja tietoisempia vaatteiden kulutus.

Sinä ja Minä -tapahtumassa ekologisuuden puolesta puhuu esimerkiksi suomalainen käsityö, jota kaikki tapahtuman mallistot vääjäämättä ovat.

“Ja sitten ympäristönäkökulmat. Ne tulee tosi vahvasti mallistojen toteutuksessa, kun me ollaan kuitenkin kaikki pieniä tekijöitä, jotka ostaa kaikki materiaalit oikeastaan eettisesti ja tosi moni mun mielestä suosii muutenkin kierrätysmateriaaleja. Työskentelytapa on myös hitaampaa.” – Toivo Kiiskilä

He kaikki tulevat muotimaailman hierarkioiden ulkopuolelta, suoraan sanottuna periferiasta.

SINÄ JA MINÄ on ennen kaikkea kulttuuritapahtuma, mutta samalla se asettuu riviin muiden kaltaistensa kanssa, jotka eivät saa kylliksi huomiota journalistisessa mediassa. Kotimainen kulttuurijournalismi on myös murroksessa. Tavanomaiset kulttuurijutut eivät myöskään välttämättä kerää yhtä paljon klikkejä kuin esimerkiksi politiikkaan tai urheiluun liittyvät jutut.

Kehityksen myötä ainakin valtamedioiden kulttuurijournalismi tuntuu palaavan ennestään tuttujen ilmiöiden, klassikkoteoksien ja -tekijöiden pariin, minkä lisäksi laajemmassa
populaarikulttuurissa kierrätetään nykypäivänä paljon vanhoja teoksia uusin versioin. Tuntuu kuin uutta kulttuuria luotaisiin vähemmän, tai tällaisen käsityksen valtamedioiden kulttuurijournalismi ainakin antaa. Samaista kritiikkiä on esitetty myös esimerkiksi Long Play -lehden kulttuuritoimituksen ja Suomen Kuvalehden toimesta.

EI kuitenkaan ole salaisuus, että myös hallituksen leikkaukset kulttuurialalle kiristävät entisestään alan horisonttia ja resurssien jakoa. Kysyessäni Kiiskilöiltä, mitä he ajattelevat uuden kulttuurin luomisesta “kulttuurivihamieliseksi” kutsutussa ympäristössä, saan tunnepitoisia vastauksia.

“Mä voin luovan alan opiskelijana todeta, että pelottaa että opiskelen ja valmistun työttömäksi. Mä en tiedä mistä mä mun rahat revin, ja todennäköisesti pitää aloittaa yrittäjyys, mikä tulee olemaan rankkaa.

Oon silti valinnut mun intohimon rahan edestä, joten on sellaista paloa tehdä niin ehkä joku päivä tulen tienaamaan, mutta kyllä rehellisesti pelottaa.” – Ruusa Kiiskilä

SISARUSTEN puheesta välittyy huoli, mutta he eivät ole aivan epätoivoisia.

“Onhan tää aika kuumottava tilanne. Kenelle tahansa, joka haluaa ilmaista
itseään työkseen, mutta mulle on myös antanut toivoa tää meidän tapahtuma. Tämän parissa työskenteleminen porukalla on muistuttanut, että kuinka ihmisiin integroitunutta se on, että halutaan luoda. Kulttuuri on loppujen lopuksi niin tärkeää ihmisille, että kyllä se aina vähän kuin voikukka jostain asfaltin raosta, niin aina alkaa jotenkin kukkimaan.” – Toivo Kiiskilä

HAASTATTELUN loppusuoralla selviää, että kokoonpanolle oli ilmoitettu Vapaantaiteentilan kapasiteetin olevan huomattavasti suurempi kuin he olivat alun perin ajatelleet. Tämä voi tarkoittaa useampaa näytöstä, ja työryhmä pääseekin Kiiskilöiden mukaan vasta nyt suunnittelemaan tapahtumaa “oikein kunnolla”. Kaikkia yksityiskohtia ei kuitenkaan paljasteta, mutta he toivovat, että ihmiset löytäisivät ja innostuisivat tapahtumasta. Päätämme videopuhelun yhteiseen ajatukseen siitä, että paras tapa tukea niin tapahtuman arvojen kuin kulttuurialan ahdinkoa,
on tukea aidosti niin sen toimijoita kuin tapahtumia. •

MITÄ? Sinä ja Minä -muotitapahtuma
MILLOIN? 28.3.2026
MISSÄ? Vapaantaiteentila, Vilhonvuorenkuja 15
MIKSI? Kulttuuria tulee tukea!
HINTA? 15€
PUKUKOODI? Puhutteleva!
Instagram? @sinaminaevent