Teksti: Essi Sen Kuva: Milla Palvaila

Rakkaat VOOlaiset,

Alkaneen vuoden sana on omalla kohdallani ehdottomasti kujeileva. Kuulin muuan Valta ry:n varapuheenjohtajan kuvailevan fiiliksiään tällä sanalla vuoden ensimmäisellä luennolla ja se jäi kovasti kutkuttelemaan mieleeni. 

Siitä lähtien olen alkanut nähdä kujeilevuutta vähän kaikkialla. Ehkä siksi, että opiskelijaelämässä harva asia menee täysin suoraviivaisesti. Aikataulut elävät, suunnitelmat muuttuvat ja välillä huomaa seisovansa keskellä viittä asiaa yhtä aikaa miettien, miten tähänkin päädyttiin. 

Jos joku kysyisi, miltä opiskelijavuosi näyttää ainejärjestön puheenjohtajan silmin, sanoisin, että se näyttää kalenterilta, joka on täynnä värejä, merkintöjä ja tapahtumia. Tyhjää tilaa  sieltä löytyy lähinnä vahingossa ja kummallista kyllä, se ilahduttaa minua. Se tarkoittaa, että ihmiset tekevät, ehdottavat, järjestävät ja lähtevät mukaan. VOO ei todellakaan ole hiljainen yhdistys. Se on elävä ja välillä vähän kaoottinenkin – mutta hyvällä, kujeilevalla, tavalla.

Minulle kujeilevuus on sitä, että asioita tehdään tosissaan mutta ei liian totisina. Parasta opiskelijaelämässä onkin mielestäni ollut se, että asioita tehdään pilke silmäkulmassa, ei otsa rypyssä. Ehkä kyse onkin siitä, että uskalletaan iloita, vaikka maailma ympärillä muuttuu – ja luottaa siihen, että yhdessä keksimme aina uudet kujeet. Asiat järjestyvät, kun niistä pidetään yhdessä huolta.

Ja muutoksiahan riittää niin maailmassa kuin opiskelijaelämässäkin. Uuden ylioppilastalon myynti on herättänyt paljon tunteita. Haikeutta, ärtymystä, nostalgiaa ja epävarmuutta. Monelle Uusi on ollut ensimmäinen paikka, jossa on kokenut kuuluvansa opiskelijayhteisöön. Ensimmäiset sitsit, ensimmäiset illat, ensimmäiset tutut kasvot.

Minusta tämänkin asian kohdalla kaikki tunteet ovat sallittuja ja ymmärrettäviä. Puheenjohtajan saappaisiin astuneena Uuden myynti on väistämättä herättänyt valtavasti huolta. Yksi suurimmista kysymyksistä on ollut esimerkiksi se, missä tapahtumat tullaan tulevaisuudessa järjestämään, ja eritoten se, kuinka yhteisömme kulkee muuton mukana. 

Olen kuullut monia kliseisiä puheenvuoroja siitä, kuinka opiskelijayhteisössä on kyse nimenomaan yhteisöstä eikä minkään rakennuksen seinistä. Kliseisillä puheenvuoroilla on tosin huomionarvoinen näkökohta siitä, miten ainejärjestö on lopulta aika tarkka peili jäsenistöstään. Se näyttää siltä, ketkä siihen osallistuvat. 

Yksi suurimpia rikkauksia polvissa onkin mielestäni tekijöiden runsaus ja into. Tuntuu ihan käsittämättömän upealta, että tätä kirjoittaessani VOOssa on 15 hallituslaista ja 23 virkailijaa. VOOn tavoitteena tälle vuodelle onkin se, ettemme ole vain hallituksen pyörittämä kokonaisuus, vaan yhteisö, jossa mahdollisimman moni voi tehdä ja vaikuttaa. 

Vuosi 2026 on erityinen yhteistyön kannalta siinäkin mielessä, että Politiikan opiskelijoiden päivien, eli POP-päivien järjestämisvastuu on tänä vuonna Helsingillä. Tulemme tekemään hedelmällistä yhteistyötä sekä polvilaisten sisarjärjestöjämme kuin myös ystäväjärjestöjemme Polhon kanssa järjestäen koko Suomen politiikan opiskelijoille ikimuistoisen ja informatiivisen tapahtuman. Helsinkiin saapuu politiikan opiskelijoita ympäri Suomea, ja me olemme osa sitä porukkaa, joka näyttää heille, millaista opiskelijaelämä täällä on. 

Vaikka kaikki tuntuisi jännittävältä tässä kohtaa, ehkä kujeilevuutta onkin se, että uskaltaa lähteä mukaan, vaikka kaikki ei olisi valmista. On tärkeää hyväksyä, että välillä mennään yrityksen ja erehdyksen kautta. Kujeilevuus on toisaalta lopulta aika arkinen asia. Sitä, että tekee parhaansa, sanoo mielipiteensä, pyytää mukaan, lähtee itse mukaan ja antaa asioille tilaa tapahtua.

Vuodesta 2026 tulee jälleen suuri ja kaunis, olen siitä varma!

Kujeilevin terveisin,

Essi Sen

Valtio-opin opiskelijat ry:n puheenjohtaja vuonna 2026