Teksti: Joel Tiessalo • Kuvat: Laura Lyytinen / Tammi, Art Renewal Center

Ei ole helppoa kertoa uudelleen tuhansia vuosia vanhaa tarinaa, josta on sanottu jo kaikki. Ainakaan, jos kertomuksesta haluaa tehdä kiinnostavan.

Kirjailija Markku Pääskynen onnistuu tässä tehtävässä. Pääskysen viime vuonna ilmestynyt, Elektran myyttiä versioiva romaani Elektra (Tammi, 2024) on kuin antiikkinörtin pop-ristikko, jonka ahmaisee yhdeltä istumalta.

Mytologista namedroppailua täynnä olevasta kirjasta ei voi puhua ilman että puhuu sen esikuvasta. Pieni kertaus on siis paikallaan.

Tarinaa Mykenen kuninkaan Agamemnonin ja tämän vaimon Klytaimnestran tyttärestä Elektrasta ovat versioineet antiikin aikana ainakin Aiskhylos Oresteia-trilogiassaan sekä Sofokles ja Euripides Elektra-nimisissä näytelmissään.

Myytti kertoo äärimmäisestä vihasta. Tarinassa Klytaimnestra murhaa miehensä Agamemnonin kostoksi siitä, että Agamemnon on Troijan sotaan matkatessaan uhrannut perheen tyttären Ifigeneian jumalia lepyttääkseen.

Elektra pitää Ifigeneian uhraamista olosuhteiden pakottamana, mutta isänsä murhaa hän ei anna anteeksi. Elektra hautoo kostoa äidilleen ja tämän uudelle miehelle Aigisthokselle, joka pyrkii nousemaan kuninkaaksi kuninkaan paikalle. 

Vuosien ajan Elektra kaipaa maanpaossa elävää veljeään Orestesta, jonka hän toivoo palaavan kostamaan isänsä murhan. Lopulta vihan kyllästämä Orestes saapuu toteuttamaan Elektran toiveen.

Pääskysen Elektrassa myytin tapahtumat on siirretty Troijan sodan ajasta Neuvostoliiton hajoamisvuosiin ja tapahtumapaikka Mykenestä Mikkeliin. Päähenkilö on Erika, Algotin ja Kyllikin tytär, Osmon sisar.

Aluksi kaikki on hyvin. Algotin yhdessä veljensä Martinin kanssa omistama Oy Elektra Ab valmistaa oskilloskooppeja Neuvostoliiton markkinoille, ja bisnes sujuu.

Pian kuitenkin syttyy allegorinen Troijan sota, kun veljesten neuvostoliittolainen liikekumppani Pavel viettelee Martinin vaimon Helenan mukanaan Leningradiin.

Yhtiön miehet päättävät lähteä kostoretkelle. Ennen lähtöä Algot ajaa vahingossa perheen nuorimman tyttären Iitan päältä autolla. Viisi päivää hautajaisten jälkeen Algot lähtee.

Lopulta Algot viettää kymmenen vuotta Leningradissa. Nämä vuodet Iitaa sureva Kyllikki ryyppää silmät päästään uuden kumppaninsa, mädältä lehmäntatilta haisevan Aukustin kanssa. 

Kotona ei ole turvallista. Osmo pakenee jo varhain Helsinkiin. Erika jää.

Teos tarkastelee menetystä, vihaa ja pelkoa kasvavan tytön silmin. Se ei kerro myyttisestä pahuudesta, vaan lähisuhdeväkivallasta. Juuri siksi tarinan lohduttomuus tuntuu sydänjuurissa asti.

Elektran myytistä on historian saatossa tehty valtavasti tulkintoja. Tarina kiinnostaa nykypäivänä esimerkiksi siksi, että se kutsuu kirjoittamaan Elektrasta vahvan naishahmon. 

Alkuperäisessä tarinassa Elektran rooli on ristiriitainen. Aiskhyloksen verenhimoinen Elektra vaatii, että ”tappajat tapettaisiin, kuten oikein on”. Sofokleen uhmakas Elektra haukkuu äitiään hirmuhallitsijaksi päin naamaa.

Kumpikaan ei kuitenkaan ole niin vahva, että pystyisi äärimmäiseen tekoon itse. Tappoon tarvitaan aina mies, Orestes.

Antiikin näytelmissä leijonanosa Elektran vuorosanoista kuluukin veljen perään huokaillessa ja oman heikkouden valittelussa. Antiikin Elektrat kaipaavat tietysti myös aviomiestä: Sofokleen Elektra kertoo kuihtuvansa pois ”ilman omaa suojelevaa puolisoa”.

Myös moderneissa tulkinnoissa Elektra on ollut tapana esittää uhmakkaana, mutta lopulta aina miestä tarvitsevana, kuin puolikkaana hahmona. Esimerkiksi unkarilaisohjaaja Miklós Jancsón elokuvassa Electra, My Love (1974) Aigisthokselle julkisesti kuolemaa vannova Elektra esitetään pelottomana kostonenkelinä, mutta edes hän ei pysty surmaamaan kuningasta ilman Oresteen apua.

Pääskysen tarina poikkeaa totutusta kaavasta. Erika ei ole uhmakas eikä peloton. Hän on herkkä, omaan maailmaansa vetäytyvä nuori, joka mieluummin tankkaa filosofian pääsykoekirjoja ullakolla, kuljeskelee metsissä ja pakenee kaupunkien kahviloihin kuin uhmaa julmaa äitiään.

Erikalla on kuitenkin sellaista toimijuutta, joka Elektroilta usein puuttuu. Hänen kohtalonsa ei ole kahlittu Osmoon. Toisin kuin vaikka Aiskhyloksen Elektra-näytelmä Haudalla uhraajat, kertoo Pääskysen teos todellakin Elektrasta, ei Oresteesta.

Toki Erika kaipaa Osmoa läpi kirjan, usein enemmän kuin ketään. Hän ei kuitenkaan tarvitse Osmoa samanlaisella lamauttavalla vimmalla kuin antiikin Elektrat. Pääskysen tarinassa nainen voi selvitä ilman miestä, joka saapuu pelastamaan.

Antiikin näytelmien korostaessa Oresteen pyhää tehtävää suorittaa äidinmurha, kyseenalaistaa Pääskysen Elektra väkivallan kierteen välttämättömyyden.

Kun Osmo lopulta palaa Erikan luokse, on hänen kostonhimonsa vieraannuttavaa. Erika tarvitsisi Osmoa vertaistueksi, ei veren vuodattajaksi.
Pääskysen teos ei opeta antamaan anteeksi, mutta se kysyy, mitä hyötyä kostosta on. Vahva voi olla ilmankin. 

ELEKTRAN LUKUOHJE

Erika = Elektra

Osmo = Orestes

Algot = Agamemnon

Kyllikki = Klytaimnestra

Aukusti = Aigisthos

Iita = Ifigeneia

Martin = Menelaos

Helena = Helena

Pavel = Paris

Oinas = Odysseus

Aki = Akhilleus

Pylvänäinen = Pylades

Kassia = Kassandra

LÄHTEET:

Markku Pääskynen: Elektra (2024). Tammi.

Sofokles: Elektra. Suom. Vesa Vahtikari. Teoksessa Traakhiin neidot : Aias ; Filoktetes ; Elektra (2018). Teos.

Aiskhylos: Oresteia (2003). Suom. Kirsti Simonsuuri. Tammi.