Teksti: Nikolai Martiskainen • Kuva: Valkoinen talo / Wikimedia Commons

Poliittisen areenan jakautuminen Yhdysvalloissa jatkuu jatkumistaan. Sekä äärioikeiston että niin kutsutun äärivasemmiston kannatus on noussut. Tämä näkyi esimerkiksi demokraattisen sosialistin Zohran Mamdanin noustessa mediatähdeksi hänen New Yorkin pormestarikisassaan tai Nick Fuentesin ja Groyper-äärioikeistoliikkeen suosion kasvamisessa ja heidän suunnatessaan valtamediaa päin vuosien sensuroinnin jälkeen.

Poliittisen hevosenkenkäteorian voi selittää yksinkertaisesti näin: kun perinteisellä poliittisella kompassilla eli oikeisto–vasemmisto-jaolla liikutaan tarpeeksi kumpaankaan suuntaan, vastakohdat muistuttavat enemmän toisiaan kuin poliittista keskustaa. Populäärikulttuurissa teoria on usein viety vielä äärimmäisemmäksi kuin Jean-Pierre Fayen teoriassa. Esimerkiksi Israelin median edunvalvontajärjestö HonestReporting esittää teorian niin, että poliittinen kirjo lopulta kaartuu sisäänpäin ja päät kohtaavat. Heidän artikkelinsa jatkuu esittelemällä sen, miten heitä häiritsee se, että äärioikeisto on antisemiittinen salaliittoteorioiden kautta ja äärivasemmisto sen kautta, että he kutsuvat israelilaisia valkoisiksi kolonialisteiksi tai alkuperäiskansojen sortajiksi. Kerrottakoon vielä, että heidän sivunsa alalaidassa lukee: ”Teidän anteliaat verovähennyskelpoiset lahjoitukset ovat todella merkityksellisiä.” Voisivat pistää perään vielä silmäniskun.

Myönnettäköön, että Israelin kansanmurhan tuomitseminen näyttää puuttuvan poliittisesta keskustasta lähes kokonaan. Nick Fuentes on ollut vuosia Israel-vastainen ja antisemitistinen. Zohran Mamdani puolestaan sanoi jopa Valkoisen talon visiitillään suoraan, että Israel suorittaa kansanmurhaa Gazassa. Osasyy poliittisen areenan jakautumiselle saattaa olla juuri se, että lähes kukaan demokraateista eikä republikaaneista ei suostu tuomitsemaan ilmiselvää ja faktuaalista kansanmurhaa.

Israelin kysymys on viime aikoina jakanut myös oikeistoa. Tucker Carlson, oikeistolainen poliittinen kommentaattori haastatteli Fuentesia kattavassa haastattelussa, jolla on yli 20 miljoonaa näyttökertaa eri alustoilla, ja haastattelusta leikatuilla klipeillä mahdollisesti vielä moninkertainen määrä alkuperäiseen haastatteluun verrattuna.

Tämä haastattelu muiden aiheiden muassa näennäisesti jakoi yhdysvaltalaisen oikeiston Israel-myönteisempien poliitikkojen, kuten Ben Shapiron, ja Israel-vastaisten poliitikkojen, kuten Fuentesin, Candace Owensin, Tucker Carlsonin ja Marjorie Taylor Greenen välille. Greene erosi äskettäin virastaan kongressin edustajana viitaten syynä olleen republikaanien kahtiajako.

On myös muita aiheita, joissa äärioikeisto ja -vasemmisto ovat samaa mieltä. Toinen oikeistoa jakava aihe on Epstein-lista. Donald Trump teki kampanjoidessaan paljon lupauksia, joita ei ole pitänyt. Yksi tärkeä on Epstein-listan julkaiseminen ja toinen hintojen laskeminen ympäri maan. Nähdäkseni varsinkin nämä ovat jakaneet Trumpin kannatuksen perustaa. Zohran Mamdani kampanjoi myös halvemmilla hinnoilla, mutta vasemmistolaisemmalla poliitiikalla: yhteisösupermarketeilla ja ilmaisilla bussilipuilla. Alussa viittasin Yhdysvaltojen äärivasemmistoon niin kutsuttuna äärivasemmistona, sillä tätä politiikkaa pidetään hyvinkin radikaalina, vaikkei se sitä todellisuudessa ole.

Trumpin ja Mamdanin tavatessa Valkoisessa talossa hiljattain yleisöt odottivat draamaa tai vihamielisyyttä. Paikalla olevat journalistit kysyivät hyvin johdattelevia ja provosoivia kysymyksiä, mutta Trump vaikutti aidosti pitävän Mamdanista. Uskon, että osasyynä tähän on se, että Trump haluaa saada horjuvalta perustaltaan poliittisia pisteitä sillä, että näyttää olevansa mukana laskemassa hintatasoa.

Uskon toisen aspektin olevan,että Trump mediapersoonana todella pitää karismaattisista ihmisistä, erityisesti voittajista. Mamdanilla on tällä hetkellä hyvin paljon poliittista vetovoimaa ja liikehdintää. Hän on selkeä voittaja, ja Trump pitää voittajista, kuten tiedämme.

Kolmas aspekti voi olla se, että Trump pitää New Yorkia kotikaupunkinaan, eikä oikeasti halua tuhota sitä, vaikka miten uhkaileekin.

Yhdysvaltalainen oikeistomedia oli koko Mamdanin kampanjan ajan pelotellut yleisöään sanomalla, että Mamdani on vaarallinen sosialisti ja jihadisti. Trump itse asiassa ei kampanjan aikana Truthannut mitään islamofobista. Samaa ei voi sanoa esim. Fox Newsistä. Heillä olikin hieman jauhot pussissa, kun presidentti piti Mamdanista ja oli selvää, että heidän välillään oli kunnioitusta, jota media ei osannut odottaa. Onko tässä muodostumassa jonkinlainen liitto amerikkalaisen skaalan mukaan äärioikeiston ja äärivasemmiston välillä? Tuskin. Mutta yllättäviä yhtymäkohtia selkeästi oli.

Nicholas J. Fuentes alkoi kiinnostamaan minua ilmiönä, kun ystäväni alkoi laittamaan minulle Instagram-keloja tästä hyvännäköisestä, karismaattisesta ja hauskasta miehestä. Ensimmäiset videoklipit, joita algoritmi minulle näytti, vetosivat minuun vahvasti. Niissä Fuentes puhui työläisten sorrosta ja oikeuksista. Siitä, miten todellinen rasismi ja ihonvärien eron aiheuttama viha sydämessäsi on pahasta ja epäkristillistä. Hän puhui raskaasti, vetoavasti ja karismaattisesti aiemmin mainituista asioista, Gazan kansanmurhasta, Epsteinistä ja pedofiilisestä eliitistä joka yritti suojella itseään. Kaiken tämän hän vaikutti sanovan aidosti, tunteella ja epäironisesti.

Sitten näin klippejä, joissa Fuentes selkeästi vitsaili. Hän käyttää paljon ironiaa, kun tilanne sitä vaatii. Klippejä, joissa hän harmittomasti katsoo Minions 2:ta, pelaa videopelejä tai vitsailee chattinsa kanssa. Sitten kun vihdoin Instagramin kuuluisa alt-right pipeline -algoritmi alkoi näyttää minulle Fuentesin todellisia näkemyksiä, luulin, että hän vitsaili. Hän sanoi kaiken pilke silmäkulmassaan, kuin leikitellen. Mutta kuullessani, että hän on sanonut ”Ironia on erityisen tärkeää. Se antaa meille paljon suojausta ja uskottavaa kiistettävyyttä meidän näkemyksistämme”, erityisesti holokaustin kieltämisen kontekstissa, en voinut enää valehdella itselleni. Mieshän oli uusnatsi. Natsi, joka ironisesti ja kyynisesti puhuu itselleni tärkeistä asioista.

Hän ei vihannut Israelia Gazan tilanteen takia, vaan siksi, että hän vihaa juutalaisia. Tilanne on minulle niin hämmästyttävä, sillä hän on puhunut myös siitä, miten antisemiittiset salaliittoteoriat, rasismin viljely ja kaikenlainen viha toisiamme kohtaan vain jakavat yhtenäistä työväenluokkaa tai kansaa. Ja siitä, miten tuo viha ei tule meistä itsestämme vaan sitä ruokitaan meille ylhäältä alaspäin. Miten joku voi olla samaan aikaan kahta mieltä? Mieleeni juolahtaa Orwellin teoksesta 1984 tuttu kaksoisajattelu.

Fuentes on siitä pelottava hahmo, että olin itsekin lähellä hurahtaa häneen. Hänellä on paljon poliittista liikehdintää ja kiinnostusta tällä hetkellä. Hän on myös vahva johtaja, jolla on suuria suunnitelmia. Tällä hetkellä hän tekee sitä, mihin monet eivät pysty; mobilisoi nuoria kannattajiaan. Hän kehottaa heitä hankkimaan valtaa, tietoa ja taitoa sekä virkoja hallinnon sisällä. Kyseenalainen lähde ilmoittaa, että 30–40% alle 30-vuotiaista republikaaneista ovat Fuentesin faneja, Groypereita.

Samanlaista organisoitumiskykyä ei tiettävästi tällä hetkellä löydy äärivasemmistosta. Fuentes on useaan otteeseen kannattanut tätä ideaa. Hänen mielestään äärivasemmiston pitäisi tehdä demokraateille samaa, mitä he tekevät republikaaneille, eli aiheuttaa kaaosta sekä sisäistä puraa. Ehkä. En vieläkään ole täysin varma, mitä hän oikeasti ajattelee mistäkin aiheesta. Olen oppinut, että voi olla tärkeämpää tarkastella henkilöitä heidän sanojensa sijaan heidän tekemisiensä kautta. Fuentes on niin syvästi ironiamyrkyttynyt, että voi olla, ettei hän itsekään tiedä, mitä oikeasti ajattelee. Mutta hänen tekonsa, se, miten hän mobilisoi kannattajiaan, kertoo hänestä kaiken tärkeän.

Ne harvat vasemmistolaiset kommentaattorit, joita Yhdysvalloissa on, ovat pitkään vaienneet Fuentesista. Esimerkiksi Hasan Piker ei ole halunnut riskeerata Fuentesista puhumista, ettei Fuentes saisi yhtään enempää kannatusta tai huomiota. Mutta tilanne on muuttunut. Fuentesista puhutaan lisääntyvässä määrin valtamediassa, ja Pikerkin on joutunut hänestä puhumaan.

”Viholliseni vihollinen on ystäväni.” Tulemmeko näkemään hevosenkenkäteorian toteutuvan käytännössä? En usko. Ääripäiden välillä tuntuu olevan iso aukko, joka johtuu päinvastaisista perspektiiveistä. Esimerkiksi Israelia voi nähtävästi vihata joko palestiinalaisia kohtaan kokeman empatiansa kautta tai kyynisesti heittäen syyt juutalaisen rodun niskoille. Itse olen mieluummin empatian kannalla. Elämme totuuden jälkeisessä ajassa, jossa oikeita mielipiteitä on hyvin helppo salata, ja se näyttää olevan voittava strategia. Siltikään en usko, että Fuentes onnistuu saamaan kovin montaa tämän hetken vasemmistolaista puolelleen.

Mitä enemmän hänestä lukee tai näkee, sitä enemmän valveutunut vasemmistolainen kuulee varoitusmerkkejen helisevän korvissaan. Toki en myöskään usko, että vasemmistolaisten käännyttäminen on hänen agendalistallaan. Minusta näyttää enemmänkin siltä, että tavoitteena on harhauttaa heitä hetkellisesti ja elää uskottavan kiistettävyyden rajamailla, kunnes jotain suurempaa tapahtuu. Ja siihen hän on seuraajiaan jo valmistellut. Groyperit haluavat tehdä Fuentesista keisarin. Ei anneta sen tapahtua.