Teksti: Ella Limingoja • Kuvitus: Hertta Pasanen

Maailmanpolitiikan näyttämöllä käydään parhaillaan läpi ehkäpä sekavin poliitikkojen “situationship”. Donald Trump ja Xi Jinping esiintyvät julkisuudessa kohteliaan kumppanimaisina, mutta kulissien takana heidän suhteensa muistuttaa kaikkea muuta kuin vakaata suurvaltadiplomatiaa – pikemminkin tulista, toksista ja äärimmäisen epäselvää romanssia. Kun lupaukset sinkoilevat ilman katetta ja rajat hämärtyvät, kaksi maailman vaikutusvaltaisinta miestä toistavat samaa draamaa, jonka moni meistä on kokenut omassa deittikulttuurissa: mitä ihmettä me oikein olemme toisillemme?

Tapailin kerran henkilöä, joka paljastui myöhemmin manipuloivaksi sarjapettäjäksi. Emme olleet ikinä virallisesti yhdessä, mutta romanssi oli sitäkin tulisempi. Varoitusmerkit olivat ilmiselviä, mutta olin siihen aikaan palavasti ihastunut, enkä halunnut uskoa, että ihastuksessani oli yhtäkään huonoa puolta.  

Olen seurannut lukuisten ystävieni situationshippejä läheltä, ja nähnyt myös omakohtaisesti, miten epäselvät suhdekuviot kukoistavat nykypäivän deittikulttuurissa. En silti koskaan tullut ajatelleeksi, että malliesimerkki situationshipistä löytyy itse asiassa maailmanpolitiikan eturivistä. Haluan nimittäin väittää, että kaksi maailman suurmiestä, Donald Trump ja Xi Jinping, ovat situationshipissä. Ja melko toksisessa sellaisessa.  

Urbaanissa sanakirjassa määritellään situationship esimerkiksi seuraavanlaisesti:  

“When one or two motherfuckers take part in a relationship, but out of fear of making things serious or messy, do not label it, leading to said relationship, ironically, becoming more serious and messier.” 

Kun Trump ja Xi tapasivat lokakuun lopussa Korean Busanissa, Trump pisteytti tapaamisen arviointiasteikolla 1–10 numerolla 12. Treffit olivat siis Trumpin mukaan varsin onnistuneet, mutta ihastuneena sitä tuppaakin usein laiminlyömään varoitusmerkit. “He told me, ‘I will never do it as long as you’re president.’ President Xi told me that (he will never invade Taiwan), and I said, ‘Well, I appreciate that,’”.  Minäkin olen joskus katsonut sormieni läpi ihastukseni toimia, kun hän lupasi minulle kuun ja tähdet taivaalta, vaikka oli ilmiselvää, että hänen sanansa olivat vailla merkitystä. “En ikinä tekisi niin sinulle”. Taiwan, toinen nainen – mitä näitä nyt on.  

Ovatko Trump ja Xi loppupeleissä edes tilivelvollisia toisilleen? “Mitä me ollaan?”. Niin kuin situationshipiin kuuluu, kahden maailman vaikutusvaltaisimman miehen välistä suhdetta värittää epäselvyys. Ollaanko kavereita vai jopa enemmän? Voidaanko oikeastaan antaa anteeksi toistemme virheet? Voidaanko virallistaa parisuhde?  

Siinä missä Trump ylistää Xitä “hienona johtajana”, Xi pitäytyy itselleen tutussa, kylmänviileässä lähestymistavassa. Hän ei juurikaan ylistä Trumpia, mutta toi pelimiehen elkein heidän Busanin treffeillään esiin toiveensa siitä, että he voivat olla “kumppaneita, ystäviä”. Kuten niin monet aiemmin minulle ja ystävilleni, Xi antaa Trumpille lupauksia ilman todellisia toimia. Antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa.  

Roolit ovat selkeät. Trump on yli-innokas ja intensiivinen, ehkä jopa ensi kertaa rakastunut – rakkauden ja vihan välillä kun on vain ohut viiva, Xi pelimies, jolla riittää situationshippejä jokaiselle sormelle eikä häntä hetkauta yhden suhdesotkun sekoilut maailman läntisellä puolella. Situationshipeissä eniten satuttavinta onkin usein se, että toiselle se merkitsee usein enemmän kuin toiselle.  

Situationshipit ovat yleensä yhtä tunteiden vuoristorataa. Kun ystäväsi varoittavat sinua ihastuksesi liehuvista punaisista lipuista, puolustat häntä ystävillesi vannoen hänen olevan nyt parempi, muuttunut mies. “They’re treating us with great respect. I love my relationship with President Xi.” Seuraavassa lauseessa kiroat ihastuksesi alimpaan helvettiin. “We’re like their whipping post, the United States. We are being ripped by many countries, China being the No. 1 abuser. They do it better than anybody else.”  

Trump ja Xi ovat molemmat siinä mielessä onnekkaita, että heidän ympärillään on ihmisiä jotka saavat palkkaa toisen puheiden ja eleiden analysoimisesta. Itse olen tehnyt sitä ystävilleni täysin ilmaiseksi. Harvoin analysoiminen kuitenkaan selkeyttää tilannetta. Totuus nimittäin on, että situationshipille ominaiseen tapaan selvyyttä on usein mahdotonta saada edes tuntien ja taas tuntien analysoimisen avulla.  

Vaikka suhde on epäselvä, voi yön pimeinä tunteina kaikki tuntua selkeämmältä. “Hei rakas, oletko hereillä? Mietin näitä tulleja, anteeksi mitä sanoin.” “Muru, oon tässä alaovella, mulla on sulle soijapapuja.”