Teksti: Nanna Rein • Kuva: Gummerus

Tyttärelleni Emmalle ja kaikille tytöille, jotka muuttavat vielä maailmaa.

Näin kuuluu Sanna Marinin omistussanat teoksessa Toivo on tekoja (Gummerus, 2025). Vaikka kirja on ennen kaikkea Marinin muistelmateos hänen pääministerivuosiltaan, se toimii samalla myös rohkaisuna kaikille naisille – erityisesti niille naisille, jotka pyrkivät politiikan pariin. Marin käsittelee teoksessa laajasti naispoliitikkoihin kohdistuvaa seksismiä sekä yhteiskunnassa vaikuttavia naisvihamielisiä asenteita ja sukupuolten välisiä kaksoisstandardeja.

Marin palaa muistelmissaan nuoruusvuosiinsa ja kuljettaa lukijaa läpi poliittisen uransa Demarinuoriin liittymisestä kansanedustajaksi ja lopulta pääministeriksi. Pääministerikauden kriisejä hän käsittelee yksityiskohtaisesti kronologisessa järjestyksessä: kotimaan poliittisista kiistoista pandemiaan, Ukrainan sotaan ja Suomen Nato-prosessiin. Kirjan viimeisissä luvuissa hän tarkastelee pääministerikauden kohuja, päättää oman kotimaan poliittisen saagansa ja kääntää katseen vielä maailmanpoliittiseen tilanteeseen sekä tulevaisuuden haasteisiin.

Teos on alun perin englanninkielinen ja suunnattu kansainväliselle yleisölle, mikä näkyy paikoitellen hyvin selvästi. Marin käy nimittäin ajoittain varsin perusteellisesti läpi Suomen historiaa: esimerkiksi Nato-prosessin yhteydessä hän avaa Suomen asemaa Ruotsin ja Venäjän vallan alla yksityiskohtaisemmin kuin mitä suomalaiselle lukijalle olisi välttämätöntä. Myös katsaukset Suomen poliittiseen järjestelmään tuntuivat ainakin politiikan opiskelijan näkökulmasta paikoin turhan syvällisiltä, vaikkakin ne varmasti auttavat aiheeseen perehtymätöntä lukijaa hahmottamaan kokonaiskuvaa.

Kirjan kieli on ajoittain myös hieman kömpelöä, mikä puolestaan saattaa johtua heikosta käännöksestä. Marinin asiapitoinen ja jämäkkä kirjoitustyyli puolestaan heijastaa hänen akateemista taustaansa ja poliittista uraansa, ja toisaalta on myös hyvä muistaa, että kyseessä on tietokirja eikä kaunokirjallinen teos, joten runollisuutta ei ole syytä odottaakaan. Asiallisen kerronnan lomasta löytyy kuitenkin myös kepeämpiä oivalluksia, jotka paljastavat Marinin olevan taitava kirjoittaja ja kykenevän tuottamaan lukijalle ajoittain jopa pienen hymähdyksen.

Läpi teoksen Marin nostaa esiin naispoliitikkojen kokemaa epätasa-arvoista kohtelua. Erityisesti skandaaleja käsittelevässä luvussa hän viittaa toistuvasti siihen, että monet kohut saivat alkunsa, tai ainakin paisuivat, seksististen asenteiden vuoksi. Marin pohtii myös omaa asemaansa “naisjohtajana” ja kuvaa, kuinka eri tavoin nais- ja miespoliitikkoja arvioidaan mediassa esimerkiksi ulkonäön, pukeutumisen ja soveliaan käytöksen perusteella.

Osa lukijoista on saattanut kokea naisvihasta puhumisen liioitteluksi tai jopa keinona vältellä vastuunottoa, mutta kirjassa on myös lukuja, joissa aihe ei nouse esiin lainkaan. Ja toisaalta: voiko yhteiskunnan rakenteellisesta naisvihasta ja seksistisistä asenteista edes keskustella liikaa? Marin ei edes tuo kaikkea kokemaansa julki, ja pahimpiinkin uhkauksiin ja kommentteihin viitataan teoksessa vain ohimennen.

Toivo on tekoja on lopulta varsin onnistunut muistelmateos, joka tarkastelee lähihistorian poliittisia myllerryksiä Marinin omasta näkökulmasta. Meheviä paljastuksia hallitusviisikon kulisseista tai Marinin yksityiselämästä lukijan ei kannata odottaa, mutta Marin sivuaa teoksessa myös perhettään, terveyttään ja ajatuksiaan tavalla, joka tuntuu henkilökohtaiselta ilman että rikkoo yksityisyyden rajoja. Marin kirjoittaa kokemuksistaan itsevarmasti ja avoimesti, mutta samalla aidon kiitollisesti.

Vaikka teos ei tarjoa naisille konkreettisia ohjeita maailman muuttamiseen tai patriarkaatin murtamiseen, se välittää vahvan kokemuksen rohkaisusta. Inspiraatiota kirjassa on runsaasti.

Lopulta toivo löytyy niistä teoista, joihin ihmiset – ja erityisesti naiset – uskaltavat ryhtyä muuttaakseen maailmaa.

Sanna Marin: Toivo on tekoja. Gummerus. 255 s.