Hyvä lukija

Kirjoitan teille tietoisuuteni pimeästä kellariloukosta, missä tätä turhautumuksen ja kimpaannuksen hedelmäsatoa on jo vuosia kypsytelty mitä suurimmalla rakkaudella ja huolenpidolla. Vain parhaimmat vuosikertakiroukset on sallittu tähän painettavaksi, ja jokainen riena on tarkimmalla silmällä valikoitu. 

Tältä tekstiltä älkää odottako yksityiskohtaisten ja järkiperäisten argumenttien kaunista sarjaa, vaan ennemmin verbaalista iskua vyön alle. Toisaalta, voihan sekin kaunista olla. Usein onkin. 

Aluksi erään hetken ruumiinavaus: Aleksandria, noin klo 21.43, Danten Helvetin kerrokset melkein tyhjentyneet akateemisista ajanhukkaajista. Me olemme vielä paikalla, kuten on tapana. Jalat pöydällä, kirjat poissa silmistä. (Poissa mielestä?)

Vain jostain keskustellakseni kysyn, oliko päivän luento muidenkin mielestä poikkeuksellisen kehno. (Rakenteesta puuttui johdonmukaisuus ja järjestelmällisyys, sisältö selitettiin puutteellisesti, kysymyksiin vastattiin huonosti, itse asiassa kysymyksetkin olivat huonoja, ja niin edelleen.)

Poikkeuksellisen kehno? Eivät he oikein kuunnelleet. Niin, eivät oikeastaan. Kuinka niin?

Minä, allekirjoittanut, joudun suureksi ikäväkseni tunnustamaan, että olen käynyt tismalleen saman keskustelun lukemattomien kurssitovereiden kanssa: Topelian syksyisellä pihamaalla, U35:n takkahuoneen ovilla, päärakennuksen (perin herkullisessa) kanttiinissa, loskaisella Fabianinkadulla, kevään ensimmäisenä lämpimänä päivänä Porthanian brutaalilla betonipihalla. 

Niin, maamme korkein opinahjo ei ollutkaan se järjellisyyden ja täsmällisyyden tyyssija, jollaiseksi sitä nuorempana erehdyin luulemaan. Mihin tahansa menen, kenen tahansa seurassa olen, ihmisistä ympärilläni huokuu syvä epäkiinnostus oman ajattelunsa pätevyyttä, koherenssia ja täsmällisyyttä kohtaan. Juuri kukaan täällä ei vaikuta tosissaan kiinnostuneelta siitä, missä määrin hänen maailmaa ja tietämistä koskevat uskomuksensa ovat oikeutettuja. 

Onko kollektiivinen kognitiomme siis vajonnut krooniseen kyvykkyysvajeeseen? Haluan uskoa, ettei ongelma ole yksin opiskelija-aineksessa — vallan hyvin ihmisiä voitaisiin yksinkertaisesti opettaa ajattelemaan paremmin. 

Niin ei vain vaikuta tapahtuvan. 

Opetuksessa laiminlyödään enemmän kuin usein perusasioiden systemaattinen ja ymmärrettävä läpikäynti. Luentosalien penkeistä ja pulpeteista ääntään avaavat lähinnä viisastelijat ja idiootit. 

Erityinen murheenkryyni ovat täysin turhia ja yhdentekeviä kommentteja laukovat sivuaineopiskelijat, joilta puuttuu kaikki kunnioitus pääaineopiskelijoiden korvia kohtaan. Tässä taannoin joku ehdotti, että heitä varten pitäisi keksiä oma herja. Saatanan sivuri? Akateeminen aviorikollinen? Helvetin hälykääpiö?

Minä, hyvä lukija, kannatan kiihkeästi analyyttisen filosofian periaatteille rakentuvaa ajattelua, sillä analyyttinen filosofia on jokaisen oppijan paras ystävä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sellaista ajattelua, jossa pyrkimyksenä on äärimmäinen täsmällisyys sekä ennen kaikkea mahdollisimman ymmärrettävä esitystapa. 

Tiedekunnassamme on kuitenkin välillä hyvin hankalaa olla humeläinen. 

Valtavirtaa luonnehtii masentava mannermaisuus: raskaansarjan konstruktivismi, ylimielinen jälkifrankfurtilaisuus, foucault’lainen anarkonihilismi. 

Te fenomenologit, freudilaiset, hermeneutikot ja uushegeliläiset, jotka tuotatte hyllymetreittäin proosan asuun puettuja hieroglyfejä, ettekö te tosiaan kykene näkemään, miten taidokkaasti työnne pakenee käsityskykyä? Kertokaa, te obskurantikot, jotka onanoitte uniinne pelkästä Lacanin nimen kaiusta, onko tämä sitä sivistystä?

Vielä viimeinen kysymys: olemmeko menettämässä kirkasjärkisyyden keisarillisen Aleksanterin yliopiston nuorpolven välinpitämättömyydelle?

Joka päivä taistelen sitä vastaan, ettei niin kävisi. Menetyksen hinta olisi liian kova. 

Kaiken tilan, jonka jälkimodernismi järsii sisällöttömäksi, ottavat ilolla haltuunsa fasistit. 

Kysykää Prahan tyhjien synagogien seiniltä, mitä sitten tapahtuu. 

V.V. 

Vihainen VOOlainen on Policyn vakiopalsta, jossa VOOlaiset pääsevät anonyymisti purkamaan sisälleen patoutuneita höyryjä. Haluaisitko sinäkin purkaa vihaasi? Ota empimättä yhteyttä voopolicy@gmail.com! Ps. Huomattavasti halvempaa kuin terapia (lue: ilmaista).