Teksti: Joel Tiessalo • Kuvat: Joel Tiessalo

Kun venäläisduo Ic3peakin syyskuiselle keikalle Ääniwalliin kerääntynyt väki antautui spontaaneihin Smert Putinu -huutoihin odottaessaan esiintyjiä lavalle, oli illan agenda asetettu. 

Kuolemaa Putinille vaati ilmeisen oppositiohenkinen yleisö, josta pääosa oli venäjänkielisiä. Poliittisista iskulauseista huolimatta (tai ehkä juuri niiden takia?) savukoneenkatkuisessa klubitilassa oli hilpeä tunnelma. 

Tuntematon lämppäri oli surkea ja roudareilla ongelmia suuren ortodoksiristin pystyttämisessä lavalle, mutta sekoilu vaikutti lähinnä huvittavan ihmisiä.

Pääesiintyjää saatiin odottaa. Kun keikka kuitenkin lopulta alkoi, alkoi se ryminällä.

Anastasia Kreslinan ja Nikolai Kostilevin muodostaman Ic3peakin tuotantoa on vaikea määritellä tietyn genren alle. Duon musiikkia on kuvailtu esimerkiksi witch houseksi, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. 

Itse Kreslina ja Kostilev ovat määritelleet taiteensa audiovisuaaliseksi terrorismiksi. Keikoilla Kreslina vastaa laulamisesta, Kostilev milloin minkäkin soittimen soittamisesta.

Duon tunnetuimmat biisit ovat koomisen kovalla 808-bassolla pauhaavia dissidenttibängereitä, mutta mukaan mahtuu myös rauhallisempia kappaleita. Sanoitukset ammentavat poliittisen repression lisäksi esimerkiksi uskonnosta ja venäläisestä kansanperinteestä.

Show’n alkupuoliskolla tuntui kuin olisi ollut träppikeikalla. Äänenvoimakkuus oli juuri ja juuri kuulovaurion tällä puolen, kun Marsh (Marssi) ja Skazka (Satu) -kappaleet villitsivät yleisöä. Myös Do svidanija -albumin aloittavan Mjortvaja lunan (Kuollut kuu) tulkinta lumosi. Kreslinan huimiin korkeuksiin kohoava ääni nosti ihokarvat pystyyn.

Sen sijaan osittain englanninkieliset kappaleet TRRST ja Dead But Pretty olivat livenä aivan yhtä kömpelöitä kuin nauhallakin. Sanoitukset ovat onttoja, eikä Kreslina selvästi ole mukavuusalueellaan laulaessaan englanniksi.

Yleisölle sillä ei vaikuttanut olevan merkitystä, vaan tunnelma pysyi energisenä biisistä toiseen.

Konsertin jälkimmäinen osa oli kirjaimellisesti toisesta maailmasta, kun duo ilmestyi lavalle enkelinsiivet selässä.

Adidaksen kolmiraitaisiin verryttelyasuihin sonnustautuneet enkelit näyttivät eksyneen lavalle jostain Moskovan katujen ja taivaan välimaastosta. Kirottu mielleyhtymä vilahti mielessä: Jos Hugo Simberg olisi maalannut gopnikeja…

Uuden Coming home -albumin balladeja varten Kostilev vaihtoi rumpukoneen akustiseen kitaraan. Pelkistetyn melankoliset tekstit toimivat vanhoja englanninkielisiä biisejä paremmin. Hetki oli intiimi, jopa harras. 

Tämä hartaus huipentui Kreslinan latinaksi tulkitsemaan Ave Mariaan, mistä siirryttiin sulavasti Gospodi, prosti menja (Herra, anna minulle anteeksi) -kappaleen kirkkoslaaviin. Jumalalta Ic3peak pyytää rakkautta ja apua juurettomuuteen.

Ehkä koko illan paras kappale oli alkuvuodesta julkaistu, sodanvastainen Gde moi dom (Missä on kotini). Siinä sotilas lähtee sotaan, josta ei koskaan palaa. Allegorisesti se kysyy myös, millaista on olla venäläinen, joka ei voi palata kotimaahansa.

Kreslina ja Kostilov ovat kokeneet musiikkinsa takia poliittista painostusta jo vuosia ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, ja Ic3peakin keikkoja on peruttu Venäjällä.

Erityisesti hallintoa on häirinnyt Smerti bolshe net (Kuolemaa ei ole enää) -kappaleen musiikkivideo. Siinä kun tehdään polttoitsemurha Moskovan Valkoisen talon edessä, syödään veristä maksaa Leninin mausoleumilla ja kosketellaan eroottisesti mellakkavarusteista OMON-sotilasta FSB:n päämajan edessä.

Vuonna 2022 Venäjältä piti lähteä. Kreslina muutti Riikaan, Kostilev Berliiniin. 

Coming home kertoo ensisijaisesti koti-ikävästä, mutta se pyrkii tarjoamaan myös ripauksen toivoa tulevaisuutta varten. Albumin päättävä kappale It will be fine tomorrow on vieno lupaus jostain paremmasta.

Kaiken lohduttomuuden keskellä albumin luoma toivo jää häilyväksi. Se herättää kysymyksen, uskovatko Kreslina ja Kostilev siihen itsekään.

Ic3peak on puolensa valinnut, eikä takaisin ole kääntymistä. Ääniwallissa encorena kuultiin tietenkin juuri Smerti bolshe net. Melankoliasta siirryttiin kapinaan, suru sivuutettiin bensalla ja liekeillä.

Kaadan kerosiinia silmiini – antaa kaiken palaa – koko Venäjä katsoo minua, Kreslina huusi mikrofoniin yleisön laulaessa täyttä kurkkua mukana. •

Ic3peak Ääniwallissa 24. syyskuuta.