Teksti & Kuva: Fanny Friman

Osa eurooppalaisista maista valmistautuu skenaarioon, jossa Venäjä voisi hyökätä Euroopan
unionin tai Naton jäsenmaiden rajojen sisäpuolelle. Valmistautuminen kattaa niin asevelvollisuusarmeijoiden elvyttämisen, kansallisten puolustusbudjettien noston kuin puolustusteollisuuden ylösajon. Suomessa miehistönkuljetusvaunuista ja Vihtavuoren ruudista toivotaan lisää pontta uupuvalle talouskasvulle, mutta Naton uudet bruttokansantuotteeseen sidotut budjettivelvoitteet sekä maavoimien uudistustarpeet osuvat kansantaloudellisesti hankalaan aikaan.

Euroopan turvallisuuspoliittinen tilanne ja yhteiskunnan militarisoituminen mahdollistavat taloudelliset satsaukset puolustukseen, mutta armeijalla on instituutiona monella muullakin
tavalla yhteiskunnallista valtaa – kuten oikeus salata tietoa tai soveltaa sotilasrangaistus-säännöksiä – jota muilla institutionaalisilla toimijoilla ei ole. Lisäksi se on keskeinen määrittelijä tavassamme ymmärtää mitä turvallisuus on, sekä mitä se edellyttää toteutuakseen.¹

Suomen puolustusvoimat on keskittynyt naisten vapaaehtoisen asepalveluksen brändäämiseen, sillä se pyrkii täyttämään naisilla sen osan miesikäluokasta, joka ei suorita palvelusta. Inttiä mainostetaan yhdenvertaisena, sillä palveluksen sisältö ja vaatimukset koskevat varusmiehiä sukupuoleen katsomatta.

Heikentyneestä turvallisuustilanteesta huolimatta sodankäynnin säännöt käyvät omaa taisteluaan muun yhteiskunnan liberaaleja arvoja vastaan. Suomessa kansalaisista neljä viidestä kannattaa nykyistä ainoastaan miehiä koskevaa asevelvollisuusmallia², jolle yksi syy onkin sen tähänastinen käytännön tason toimivuus. Puoluepoliittinen keskustelu sukupuolineutraalista asevelvollisuus-järjestelmästä jämähtää usein periaatteelliselle tasolle, vaikka myös kannatusta uudistukselle olisi. Hallituksessa istuville perussuomalaisille ja kristillisdemokraateille puolustus on tärkeä asia, mutta naisten aseman vakiinnuttaminen asevoimissa herättää nihkeyttä.

Suomen reserviin on koulutettu noin 14 000 naista. Asepalveluksen suorittaneiden naisten määrä suhteessa koko reservin suuruuteen on kuitenkin edelleen marginaalinen. Jo 30 vuoden ajan naiset ovat voineet hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen, ja viime vuosina hakijoiden määrä on ollut huomattavassa kasvussa.³ Naisten osallisuus ja näkyvyys puolustusvoimien toiminnassa normalisoituu vaiheittain, mutta moni nainen on jäänyt aikanaan asevelvollisuuden ulkopuolelle lainsäädännöllisten tai sosiaalisten esteiden vuoksi.

Maanpuolustukseen liittyviä osallistumis- ja kouluttautumismahdollisuuksia pyritäänkin tarjoamaan naisille kolmannella sektorilla. Suomessa Naisten Valmiusliitto toimii kattojärjestönä kymmenelle eri naisten vapaaehtoista maanpuolustus- ja kokonaisturvallisuustyötä tekevälle jäsenjärjestölle, joissa toimii yhteensä yli 100 000 naista. Järjestön toiminnanjohtaja Pia Lindell kuvaa liiton tekevän turvallisuutta lisäävää yhteistyötä, pyrkien vahvistamaan naisten asemaa osana kokonaismaanpuolustusta.

”Me ollaan – – edunvalvoja ja keskustelija siitä, ettei naisia unohdettaisi. Suurin osa naisista ei ole suorittanut esimerkiksi asepalvelusta, mutta he ovat kuitenkin innokkaita, kiinnostuneita ja osaavia toimimaan erilaisissa häiriötilanteissa yhteiskunnan hyväksi.”

Lindell näkee Ukrainan tilanteen herättäneen monen naisen ajattelemaan omia mahdollisuuksia toimia maanpuolustuksen ja kokonaisturvallisuuden hyväksi. Vaikka mielikuvat suomalaisista isänmaallisena, puolustusorientoituneena kansana istuvatkin tiukassa, ei naisten suhde maan-puolustukseen ole yksiselitteinen. E2 Tutkimuksen toteuttamassa katsauksessa naiset kokevat puolustamisen arvoisiksi Suomen alueellisen koskemattomuuden ja suvereniteetin lisäksi tasa-arvon, ihmisoikeudet sekä demokratian. Vastaajista suurin osa näkee itsensä käytännön auttamis-tehtävissä, mutta vain alle neljännes naisista on valmis tarvittaessa puolustamaan Suomea aseellisesti.

Puolustusministeriön jakamien järjestöille kohdistettujen valtionavustusten määrärahat ovat kasvaneet 2020-luvun alusta. Satsauksista huolimatta Suomessa vapaaehtoisen maan-puolustuksen naisjärjestöt toimivat rajallisilla resursseilla ja pitkälti vapaaehtoisvoimin. Naisten Valmiusliiton toimintaa osin rahoittava Maanpuolustuksen tuki ry sai tämän vuoden kierroksella
Puolustusministeriöltä lähemmäs 530 000 euroa jäsenjärjestöjen toiminnan tukemiseksi. Vastaavasti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen eli MPK:n saama tukisumma oli yli kahdeksan miljoonaa euroa.⁴ MPK ja Naisten Valmiusliitto tekevät yhteistyötä esimerkiksi naisille kohdennettujen NASTA ja PikkuNASTA -harjoitusten järjestämisessä.

Lindellin mukaan Naisten Valmiusliitto toimii resurssiensa ylärajoilla, eikä toimintaa ole mahdollista nykytilanteessa rajattomasti laajentaa. Samaan aikaan helmikuussa 2022 Venäjän aloittama hyökkäys Ukrainaan moninkertaisti tavallisten naisten kiinnostuksen vapaaehtoiseen maan-puolustukseen. Noin 350 naista osallistuu kahdesti vuodessa järjestettäviin isompiin harjoituksiin, joiden lisäksi liitto järjestää useampia pienempiä harjoituksia. Silti moni halukas jää ulkopuolelle.

”Me havaittiin se, että naiset ei välttämättä koskaan ole joutuneet miettimään omaa suhdettaan maanpuolustukseen. Miehet mennessään ase- tai siviilipalvelukseen joutuvat kerran sitä miettimään, että miten sä hoidat sen sun velvoitteen. Mutta naisilla ei välttämättä koskaan ole ollut sitä tilannetta [kutsuntoja]”, Lindell kuvaa.

Yksi Lindellin päättäjiin kohdistuvista toiveista olisi, että tulevaisuudessa turvallisuuskoulutetuista naisista koottaisiin rekisteri, jota viranomaiset voisivat hyödyntää ennakoivasti. Vapaaehtoiset, koulutuksen suorittaneet naiset tekisivät sitoumuksen käytettävyydestään tiettyyn kokonaisturvallisuutta edistävään tehtävään esimerkiksi neljäksi tai viideksi vuodeksi. Vaikuttamistyötä asian eteen on tehty, ja kolmannen sektorin järjestöjen rekisterin mahdollistaminen onkin kirjattu nykyiseen hallitusohjelmaan.⁵

Naisten integroiminen osaksi maanpuolustusta on paremmissa kantimissa muissa Pohjoismaissa, joissa Islantia lukuun ottamatta puolustus perustuu sukupuolineutraaliin valikoivaan asepalvelukseen. Viimeisimpänä tämän vuoden heinäkuussa Tanska laajensi kutsunnat koskemaan myös naisia, ja vuonna 2018 Ruotsi palautti jo aiemmin lakkautetun pakollisen asepalveluksensa. Silti vuonna 2017 vain 17 prosenttia ruotsalaisista palveluksen suorittaneista oli naisia.⁶

Svenska Lottakårenin pääsihteeri Anna Nubäck ajattelee juuri puolustusvoimien olevan ruotsalaisen kokonaismaanpuolustuksen rakenteen viimeinen osa, jossa naiset ovat merkitsevästi aliedustettuina, sillä asepalvelusta suorittavien lisäksi vain noin 12 prosenttia puolustusvoimien henkilökunnasta on naisia. Vuonna 1924 perustettu yhdistys on Ruotsin viimeinen vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö, joka ei historian saatossa ole avannut oviaan miehille.

Kysyttäessä naisten aliedustuksen mahdollisista ratkaisuista Nubäck naurahtaa ja sanoo, että se, jolla on vastaus ongelmaan, ansaitsisi Nobel-palkinnon. Osa ruotsalaisista lotista allekirjoittaa sopimuksen puolustus- tai siviiliviranomaisten kanssa, jolloin heille osoitetaan työtehtävä puolustusvoimissa. Naiset ovat saaneet tehtävien edellyttämän koulutuksen, ja he ovat velvollisia työskentelemään niin kauan, kun Ruotsi on häiriötilassa tai sodassa. Puolustusvoimia on kuitenkin vaikea muuttaa, jos naiset eivät koe olevansa tervetulleita osaksi sen sisäisiä tehtäviä.

Ei ole itsestään selvää, millaisia seurauksia naisten maanpuolustuksellisten roolien vahvistumisella on tai tulee jatkossa olemaan sukupuolten tasa-arvoistumiskehityksen kannalta. Jo rauhan aikana yhteiskuntien tasa-arvotavoitteet huojuvat hoivan ja uusintavan työn alueilla, joiden vastuista suurin osa kasautuu edelleen naisten harteille. Jos naisia ei osallisteta aktiivisemmin mukaan maanpuolustuksellisiin tehtäviin jo rauhan aikana, on Nubäckin mukaan todennäköistä, että päätyminen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi ainoastaan vahvistaisi olemassa olevia sukupuolittuneita rakenteita.

”Siksi on niin tärkeää, että naiset ovat mukana kansallisen puolustuksen rakenteissa. Puolustuksen käytännön tehtävissä tai päätöksenteossa on ymmärrettävä mitä he [naiset] tarvitsevat ja mitä heidän on tehtävä. [– –] Naisten on oltava kaikkialla, ja meidän on oltava peilikuva yhteiskunnasta.”

Pia Lindellin mukaan Naisten Valmiusliiton toimintaan tyypillisesti osallistuva on profiililtaan keski-ikäinen tai sitä lähestyvä nainen, jolla on jonkintasoinen henkilökohtainen yhteys tai arvostus aiempien sotasukupolvien ponnisteluihin. Naisten maanpuolustusjärjestöillä on aikanaan edessä sukupolvenvaihdos, joka ei välttämättä etene kivuttomasti. Vaikka nuorten maanpuolustustahto on korkealla, liittyy nuorten naisten integroimiseen haasteita, tai ainakin he tarkastelevat asiaa erilaisesta näkökulmasta. Armeija hidastaa mahdollisiin korkeakouluopintoihin siirtymistä, ja elämän prioriteetit voivat muutenkin olla toiset.

Lindell ajattelee, etteivät yhteiskunnallisen ilmapiirin yksilökeskeisyys ja yleinen sensitiivisyys palvele kansalaisten kriisinkestävyyttä. Samalla modernit mukavuudet ovat tehneet meistä alttiimpia häiriötilanteiden aiheuttamille poikkeusoloille, kun harvasta opiskelija-asunnosta tai Pinterestin sisustustaulusta löytyy vesikanisteria, patteriradiota tai otsalamppua. Myös Nubäck painottaa nuorten, erityisesti naisten kulttuurista yksilökeskeisyyttä ja mukavuudenhaluisuutta.

Vaikka Euroopassa käytävä sota ja Ruotsin Nato-jäsenyys ovat lisänneet kansalaisten kriisitietoisuutta, eivät naiset koe maanpuolustusta omakseen. Informaatiovaikuttamiseen varautuminen tai demokraattisten instituutioiden puolustaminen koetaan tärkeiksi, mutta aseisiin ei haluta tarttua. Nubäck näkee maanpuolustuksen merkitsevän nuorille naisille tavallisesta elämästä luopumista, ei niinkään työskentelemistä rauhan ajan olosuhteiden ylläpitämiseksi. Jos koko väestön potentiaali halutaan ottaa täysimääräisesti käyttöön, olisi naisten nähtävä itsensä maanpuolustuksen aktiivisina toimijoina.

Kansainvälistä politiikkaa ja militarismia tutkinut Cynthia Enloe kirjoittaa teoksessaan Maneuvers: The International Politics of Militarizing Women’s Lives (2000), että “armeijalle elimelliset tehtävät voidaan antaa naisten hoidettaviksi vain, jos armeija voi varmistaa riittävän kontrollin naisista. Tämän kontrollin keskiössä on määritellä naiset marginaalisiksi armeijan identiteetille ja ydintoiminnoille – riippumatta siitä, kuinka ratkaisevan tärkeätä naisten työ todella on.”⁷

Osa miehistä viettäisi nuoruutensa päivät mieluummin korkeakoulussa tai kavereiden kesken lähiöostarilla notkuen, mutta suomalainen maanpuolustus elää sukupuolittuneesta pakosta lain kirjaimen edessä. Esimerkiksi varusmiesten yleiskunnon laskeva trendi⁸ ei tue mielikuvaa mieserityisestä velvollisuudentunnosta, jonka voimin isänmaan palvelua lähdetään harjoittelemaan. Kenenkään on turha yllättyä monen naisen valitessa käyttää intin sijaan aikansa toisin, jos vapaasti nyt saa valita. Vetävät ja työntävät tekijät silittelevät naiset puolustuksen marginaaliin, kun nykyisen järjestelmän rajoitteita ei haluta haastaa perusteellisesti.

Vaikka sukupuolten välinen tasa-arvo ja naisten yhdenvertainen osallistuminen ovat keskeinen osa suomalaista yleiseetosta, on maanpuolustuksen sukupuolittuneiden ja eriarvoisten rakenteiden purkamisessa vielä työtä jäljellä. Jos tähän ei satsata, löytyvät suomalaiset naiset jatkossakin ensisijaisesti kotirintamalta hoivaamasta lapsia, haavoittuneita ja vanhuksia, muonittamasta, nostattamasta moraalia ja uusintamasta sitä toista sukupuolta, joka rintamalla isänmaan puolesta kamppailee. •

1. Enloe, C. (2000). Maneuvers. The International Politics of Militarizing Women’s Lives. University of California Press, s. 46. ↩︎
2. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta MTS. (2024). Suomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta. Puolustusministeriö, s. 25. ↩︎
3. Maavoimat (21.1.2025). Yli 1400 naista haki vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Intti.fi
   https://intti.fi/-/1950813/yli-1400-naista-haki-vapaaehtoiseen-asepalvelukseen ↩︎
4. Puolustusministeriön vuosittain myönnettävät valtionavustukset, Puolustusministeriö. https://www.defmin.fi/ministerio/rahoitus_ja_avustukset#6cfc5793 ↩︎
5. Valtioneuvosto (2023). Vahva ja välittävä Suomi. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023. 8.2 ↩︎
6. Toll, J. (1.10.2020). Andelen värnpliktiga kvinnor ökar. Försvarsmakten.
   https://www.forsvarsmakten.se/sv/aktuellt/2020/10/andelen-varnpliktiga-kvinnor-okar/ ↩︎
7. Suomennos kirjoittajan oma ↩︎
8. Arkimies, T. (1.4.2025). Varusmiesten uudet Cooper-tulokset julki: pohja saavutettu? Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/urheilu/art-2000011137138.html ↩︎