Teksti & kuvat: Antti Ruoppi & Essi Sen

Paavalinkirkkoon kerääntyi runsaslukuinen joukko seurakuntalaisia seuraamaan, miten tekoälyllä tuotettu jumalanpalvelus eroaa tavanomaisesta. Policy jalkautui kirkkokansan joukkoon aistimaan ainutlaatuista tunnelmaa.

Voiko tekoäly korvata papin? Mihin ihmistä tarvitaan uskonnon harjoittamisessa? Paavalinkirkossa tiistaina 4. maaliskuuta järjestetty tekoälyjumalanpalvelus tarjosi katsauksen siihen, miten teknologia ja hengellisyys voivat kohdata. Tilaisuus oli Suomen ensimmäinen koskaan järjestetty tekoälyjumalanpalvelus ja Euroopassakin tiettävästi vasta toinen laatuaan – ensimmäinen järjes-
tettiin Saksassa vuonna 2023.

Jumalanpalveluksen puhutuimpia yksityiskohtia oli epäilemättä tekstinlukijoiden valinta. Jumalanpalveluksessa kuultiin normaaliin tapaan kaksi Raamatun lukukappaletta. Tekstinlukijoina toimivat tekoälyn voimalla presidentti Urho Kekkonen ja lastenohjelmien “Kylli-tätinä” tunnettu taiteilija Kylli Koski. Tekstinlukijat herättivät yleisössä sekä hämmästystä että hilpeyttä.  

“Tekoälyn avulla voidaan luoda aidolta näyttäviä videoita kuolleista henkilöistä. Edesmenneen henkilön äänen ja kuvan käyttö voi tuntua omituiselta, mutta tässä tarkoituksessa se on laillista. Tekijänoikeus ei koske yksilön ääntä tai kasvoja. Tällaiset teokset menevät parodian ja satiirin piiriin, joiden tekemiseen Suomessa on laajat vapaudet. Kuitenkaan loukkaavaa sisältöä tai valheellista tiedonlevitystä kuolleista ei saa luoda tekoälylläkään”, tekoäly-Kekkonen kertoi ennen jumalanpalvelusta. Edesmenneiden merkkihenkilöiden ja kansan rakastamien hahmojen äänen sekä ulkoisen olemuksen palauttaminen digitaaliseen aikaan on eittämättä yksi tekoälyn kiehtovimmista mutta samalla myös eettisesti haastavimmista puolista. 

“Tällä hetkellä olo on hyvin helpottunut. Ennen tätä aamua ei jännittänyt yhtään, mutta tänään jännitys on tunti tunnilta lisääntynyt”, kertoo Paavalin seurakunnan pappi Petja Kopperoinen, joka vastasi jumalanpalveluksen järjestämisestä yhdessä kirkkoherra Kari Kanalan ja pappi Marjut Mularin kanssa. Idean Kopperoinen kertoo saaneensa ulkomailta: “Osallistuimme Marjutin kanssa viime syksynä Genevessä järjestettyyn konferenssiin, jossa käsiteltiin yhtenä aiheena tekoälyä. Ajattelin, voisiko konferenssista tuoda jotain konkreettisia tuliaisia. Heitin Suomeen palattuani vitsillä, pitäisikö Paavalin seurakunnan järjestää tekoälyllä tuotettu jumalanpalvelus. Kari innostui heti asiasta ja niin aloitimme jumalanpalveluksen suunnittelemisen.”

“Nykyisin uskonto ja tiede mielletään yleensä toisistaan erillisiksi toimijoiksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkiksi luostarilaitoksella on ollut historian saatossa suuri rooli tieteen ja tutkimuksen kehittäjänä ja vaalijana”, jumalanpalveluksessa tutkimusaineistoa keräämässä ollut uskonnon- ja mediatutkimuksen professori Katja Valaskivi toteaa. Hän tutkii Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa uskonnon ja tekoälyn välistä suhdetta.

Tekoälyjumalanpalvelus erosi perinteisestä jumalanpalveluksesta visuaalisuudellaan. Kirkon etuosaan oli asetettu suuri valkokangas, jolle heijastettiin virsien sanat sekä tekoälyversiot Kopperoisesta, Mularista ja Kanalasta. Saarnan tilalla nähtiin valkokankaalle heijastettu video, jossa Jeesus ja Saatana keskustelivat autiomaassa Jeesuksen 40 päivää kestäneen paaston aikana. Tekoäly oli myös säveltänyt ja sanoittanut tilaisuudessa gospel-henkisiä kappaleita, joita jumalanpalveluksessa kuultiin. Se oli myös tuottanut niille omat musiikkivideonsa. Synninpäästö ja Herran siunaus jätettiin tekoälyn sijaan kirkkoherra Kari Kanalalle, mikä alleviivasi inhimillisen läsnäolon merkitystä hengellisissä toimituksissa.

Katja Valaskivessä tekoälyn kuvaamat henkilöt herättävät monenlaisia pohdintoja: “Tekoäly esitti kaikki luomansa henkilöhahmot hyvin samankaltaisina. Henkilöt olivat poikkeuksetta nuoria, hyväkuntoisia miehiä ja naisia. Voidaankin ajatella, että tekoäly ihmisten luomuksena esittää länsimaisten kauneusihanteiden mukaisia henkilöitä.”

Tekoälyn käyttö hengellisissä toimituksissa ei ole ainoastaan filosofinen tai teologinen kysymys – sillä on myös konkreettisia vaikutuksia. Tekoälyn tuottama jumalanpalvelus ei ollut ilmaista ympäristön kannalta. Jumalanpalveluksen lopuksi valkokankaalle heijastettiin päästömäärät, jotka syntyivät tilaisuuden tuottamisen seurauksena. Reilun tunnin kestäneen jumalanpalveluksen tuottamisesta aiheutui laskennallisesti 350 kilogramman hiilidioksidipäästöt. Vertailun vuoksi sama määrä hiilidioksidipäästöjä syntyy noin 2800 kilometrin matkan autoilusta. Vettä jumalanpalveluksen järjestäminen puolestaan kulutti 3500 litraa, joka vastaa noin 60 tavallista suihkukäyntiä.

Ajatus tekoälyn hyödyntämisestä kirkollisessa kontekstissa on yhtä aikaa sekä kiehtova että kiistanalainen. Toisaalta teknologia on aina ollut osa ihmiskunnan kehitystä ja myös kirkon käytäntöjä: painokone mahdollisti Raamatun laajamittaisen levityksen, äänentoistoteknologian kehitys mullisti kirkkomusiikin saavutettavuuden ja nykyajan viestintäkanavat mahdollistavat uskonnollisten tilaisuuksien seuraamisen digitaalisesti. Toisaalta kyseiset keksinnöt vaativat oman aikansa, ennen kuin kirkko omaksui niiden laajemman käytön. Tekoälyn voidaan nähdä olevan samassa asemassa. 

Tekoälyn ja luomistyön suhde herättää monia muitakin filosofisia ja teologisia kysymyksiä. Jos kaiken ihmisen luoman voidaan katsoa olevan osa Jumalan suurta suunnitelmaa, voidaanko tekoälyä pitää vain teknologisena työkaluna, vai onko sillä syvempää hengellistä merkitystä? Ennen jumalanpalvelusta valkokankaalle heijastettu mieshahmo pohti myös tätä teemaa: “Tekoäly on ihmisen kehittämä järjestelmä, mutta koska ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, kuten esimerkiksi kristinuskossa ajatellaan, ihmisen luomistyön voi heijastaa Jumalan luomaksi.” Tekoälyn kehitys voisi siten olla yksi tapa, jolla ihmiset toteuttava Jumalan heille antamaa luovaa potentiaalia. 

Jumalanpalveluksen päätteeksi seurakunta kuuli tutut sanat, mutta pienellä lisäyksellä: “Lähtekää rauhassa. Olkaa rohkeat, pitäkää totuudesta kiinni. Kunnioittakaa kaikkia ihmisiä. Rakastakaa ja palvelkaa Herraa Pyhän Hengen – ei tekoälyn – voimassa iloiten.”

Vaikka teknologia voi rikastuttaa hengellistä kokemusta, se ei välttämättä silti voi korvata uskon ydintä – ihmisten välistä yhteyttä ja hengellisyyden syvintä merkitystä.