Teksti: Elias Koivisto & Hertta Valanta • Kuvat: Lydia Kinnunen

Alue- ja kuntavaalit järjestetään 13. huhtikuuta 2025. Uudellamaalla on ehdolla kuusi Helsingin yliopiston politiikan ja viestinnän opiskelijaa. Policy tutustui ehdokkaisiin ja selvitti, mihin he haluavat paikallispolitiikassa vaikuttaa.

Anni Juulia Tuomainen on maailmanpolitiikan opiskelija polvissa ja vihreiden kuntavaaliehdokas Vantaalla. Kuntapolitiikkakärpänen puraisi jo nuorena, kun Vantaan nuorisovaltuusto vei hänet mukanaan. Anni Juulia liputtaa tasa-arvon, ympäristön sekä lasten ja nuorten puolesta. Siksi hän peräänkuuluttaa koulutuspanostuksia, luontoarvojen huomioimista rakentamisessa ja ylipäätään ennaltaehkäisevää, huomiseen katsovaa politiikkaa.

Miten vuodet Vantaan nuvassa ovat vaikuttaneet näkemykseesi kuntapolitiikasta?

Nuva opetti mulle ihan valtavasti, en ole koulussakaan koskaan oppinut niin paljoa kuin siellä! Istuin siellä edustajana kaupunkiympäristölautakunnassa, varaedustajana kaupunginhallituksessa, ja nuvan puheenjohtajana toimiessani ensisijaisena edustajana valtuustossa. Nuvassa näin tavallaan läpivalaistusti koko sen päätöksentekokoneiston. Oli silmiäavaavaa nähdä, miten päätökset etenevät ja millä toimielimillä on oikeasti valtaa; missä kokouksissa niitä asioita oikeasti päätetään, vai päätetäänkö niitä epävirallisempia reittejä pitkin.

Opin myös sen, että kunnilla on todella iso rooli Suomessa. Niillä on yllättävän paljon valtaa, ja ne saavat järjestää omat asiansa miten haluaa.

Olet todennut, että haluat muutosta Vantaalle. Mitä konkreettisia muutoksia kaipaat?

Iso asia, jota kaipaan politiikkaan, on ennaltaehkäisy. Tulisi tehdä iso muutos siinä, ettei keskityttäisi aina vain ongelmakohtien paikkaamiseen. Tähän pitäisi pyrkiä myös Vantaalla.

Käytännön esimerkki: viime budjetissa Vantaalla on laitettu rahaa tällaisiin katujengipartioihin, joiden tarkoituksena olisi puuttua nuorten käyttäytymiseen kaduilta käsin. Todellisuudessa ongelma on siinä, minkälaisissa oloissa nämä nuoret kasvavat, saavatko he esimerkiksi kotona tai koulussa tarpeeksi tukea.

Yksi tärkeimmistä ennaltaehkäisyn kanavista on pureutua lapsiin ja nuoriin. Me tarvitaan kouluihin lisää tukea ja henkilökuntaa. Vantaa on Suomen monikulttuurisin kaupunki, mistä aiheutuu omanlaisiaan haasteita, jotka mä taas nään tosi positiivisina haasteina, en ongelmakohtina.

Meillä ei ole taloudellisia tai sosiaalisia kysymyksiä, jos meillä ei ole tätä planeettaa.

Olet toiminut nuorisovaltuuston puheenjohtajana, minkä lisäksi olet ollut syksystä lähtien HYYn edaattorina mukana opiskelijapolitiikassa. Aikoisitko myös kaupunginvaltuutettuna edistää vain nuorten ja opiskelijoiden etua?

Näen, että ennaltaehkäisevä ja tulevaisuuteen katsova politiikka on jokaisen etu: loppupeleissä siitä hyötyy ihan kaikki. Vihreä ilmasto- ja ympäristöpolitiikka ennaltaehkäisee ympäristötuhoja, mikä on ihan kriittinen asia meidän olemassaolon kannalta. Ilmastokysymystä pidän aivan keskeisenä: meillä ei ole taloudellisia tai sosiaalisia kysymyksiä, jos meillä ei ole tätä ympäristöä ja tätä planeettaa.

Jos tulisit valituksi valtuustoon, mitä konkreettisia toimenpiteitä haluaisit lähteä edistämään?

Kaikkiin Vantaan kouluihin, myös ala-asteille, tulisi palkata kouluvalmentajia. Nuorisovaltuustossa tein tästä aloitteen, jonka läpimenon myötä kouluvalmentajia palkattiin vantaalaisiin yläkouluhin. Heidän tähänastinen työnsä on ollut hieno esimerkki ennaltaehkäisevästä politiikasta, joten haluaisin edistää kouluvalmentajien palkkaamista myös alakouluihin.

Kouluvalmentajat ovat koulun arjen moniosaajia, jotka edistävät yhteisöllisyyttä ja toimivat oppilaiden tukena. Kouluvalmentajat voivat myös auttaa ratkomaan haasteita moniammatillisesti esimerkiksi poliisin, lastensuojelun tai opettajien kanssa, mikäli nuorella on vaikeuksia kotona tai koulussa. Käytännössä he pyrkivät ehkäisemään kiusaamista ja rasismia sekä saamaan oppilaat käymään koulua ja innostumaan koulunkäynnistä.

Lisäksi haluan ehdottomasti edistää korkeaa rakentamista. Se on käytännön ratkaisu Vantaan kasvuun, kun joudutaan rakentamaan asuntoja ihmisille: on samaan aikaan tehtävä se niin, ettei kaadeta metsiä tai tuhota luontoa.

Lisäksi haluaisin edistää yhteisöllisyyttä. Uskon, että sitä voitaisiin lisätä tarjoamalla maksuttomia harrastuksia kuntalaisille, erityisesti lapsille.

Viimeiseksi haluaisin parantaa julkista liikennettä. Monet Vantaalta käyvät Helsingissä töissä tai koulussa, joten ratikkaa tulisi edistää, samoin kuin bussiyhteyksiä.

Asut itse Vantaan Kuninkaanmäessä. Missä Vantaan kaupunginosassa on parhaiten halailuun sopivia puita?

Kuusijärvellä, ihan melkein mun takapihalla. Valitettavasti esimerkiksi Tikkurilassa ei juurikaan ole puita.

Ja Aviapoliksessa voi halailla lähinnä valotolppia.

Totta. Tulevaisuudessa siellä toivottavasti on myös korkeita rakennuksia.

Keskustan kuntavaaliehdokas Touko Tiilikainen on polvin fuksi ja ehdolla Helsingissä. Touko haluaa mahdollistaa laadukkaan koulutuksen, harrastusmahdollisuudet ja turvallisen kasvuympäristön jokaiselle helsinkiläisnuorelle. Valtuutettuna Touko lupaa pitää aina mielessään tekeillä olevien päätösten vaikutukset opiskelijoihin.

Mikä on tuonut sinut polviin? Ovatko opinnot polvissa vaikuttaneet poliittisiin näkemyksiisi ja uskotko opinnoista olevan hyötyä valtuustossa?

Olen tosiaan polvin fuksi ja tänne mut toi puhdas mielenkiinto politiikkaa ja maailman menoa kohtaan. Uskon, että syvemmästä yhteiskunnallisesta ymmärryksestä ei ole ainakaan haittaa.

Opinnot eivät ole vaikuttaneet näkemyksiini, muuten en olisi enää kepu. Mutta on ollut hienoa saada vaihtaa näkemyksiä ihmisten kanssa, jotka ajattelee ihan eri tavalla. Se on rikkaus.

Miksi pyrit valtuustoon juuri keskustan riveistä? Mitkä keskustan kuntavaaliohjelman tavoitteista ovat sinulle kaikkein tärkeimpiä?

Keskusta on aidosti Suomen ja täällä asuvien puolta pitävä edistysliike, jossa on mahdollista ajaa itselle tärkeitä teemoja. Tehdään maltillista politiikkaa tavallisille ihmisille järki edellä. Valtakunnallisesti tärkein teema näissä vaaleissa on palvelujen pelastaminen. Sen taakse on helppo asettua, sillä alueellinen eriarvoisuus on Suomessa kasvanut valtavasti, eikä täällä Helsingissäkään esimerkiksi mielenterveyspalvelut toimi sillä tasolla, mitä päättäjät ovat luvanneet.

Mikä sinun mielestäsi tekee keskustasta kaupunkipuolueen? Miksi helsinkiläisen pitäisi vaihtaa keskelle?

Helsingin kepun upeat valtuutetut Terhi Peltokorpi ja Laura Kolbe ovat saaneet yli puoluerajojen tunnustusta siitä, että muiden kinastellessa yritetään löytää ratkaisuja ja viedä yhteisiä hankkeita eteenpäin. Toisin sanoen pienestä koosta huolimatta keskustan Helsingin päättäjäryhmä on tehokas ja tekee antaumuksella töitä helsinkiläisten puolesta.

Keskusta on aidosti Suomen ja täällä asuvien puolta pitävä edistysliike.

Keskustan kuntavaaliohjelmassa vaaditaan digilaitteiden käytön vähentämistä kouluissa sanoin vähemmän digiä, enemmän järkeä. Miltä osin digiä tulisi sinun mielestäsi vähentää ja järkeä lisätä?

Keskeisintä tässä on se, että puhelimet on nyt viimein saatava pois niin tunneilta kuin välitunneiltakin. On uskomatonta, että tämäkin lakiesitys laahaa jossain ties missä, kun satojen tuhansien lasten sujuva koulutie on uhattuna.

Digiä tulee kuitenkin hyödyntää opetuksessa. ATK-luokassa tai iPadilla on vaikeampi eksyä väärille sivuille kuin puhelimella. Nämä eivät siis sulje toisiaan pois.

Keskustan kuntavaaliohjelman mukaan koulu ja päivähoito on ajettu suuriin ongelmiin myös muuten kuin digilaitteiden käytön osalta. Mitkä ovat mielestäsi keskeisimmät ongelmat ja mitä korjaavia toimenpiteitä pyrkisit valtuutettuna edistämään?

Olemme Helsingissä tilanteessa, jossa joillakin yläasteilla opettajat pelkäävät töihin lähtemistä. Tällaista kuului syksyllä Pukinmäenkaaren peruskoulusta, ja se on luonnollisesti täysin hyväksymätöntä.

Yläasteille on saatava täyspäiväisiä työntekijöitä, jotka ottaisivat kontolleen oppilaiden kehityksen seuraamisen ja ongelmien sekä riitojen ratkaisemisen. Kunnallispoliitikko ei voi palauttaa auktoriteettia luokkiin, mutta silmiä ei tältä ongelmalta voi sulkea. Tämän lisäksi puhelinkielto on keskeinen toimi.

Huoli helsinkiläisten turvallisuudentunteen nakertumisesta nousee esiin Helsingin keskustan kuntavaaliohjelmassa. Millaisin keinoin pyrkisit valtuutettuna vahvistamaan kaupunkilaisten turvallisuudentunnetta?

Turvallisuudentunnetta heikentää muun muassa haasteelliset nuorisoporukat. Nämä ovat yksilöinä energisiä ja vilkkaita nuoria, joilla ei ole parempaa tekemistä. Porukassa he vaikuttavat uhkaavilta ja on alettu puhua ”katujengeistä”. Nyt tarvitaan ennennäkemättömiä panostuksia lasten ja nuorten harrastuksiin ja muuhun vapaa-ajan toimintaan.

Kun valtuustokausi vuonna 2029 tulee päätökseen, miltä toivoisit Helsingin silloin näyttävän?

Toivoisin, että edes jokunen vähävarainen tai passivoitunut lapsi tai nuori olisi toimieni ansiosta saanut mahdollisuuden mielekkääseen vapaa-ajan toimintaan. Toivon ennen kaikkea, ettei turvallisuuden tunne entisestään heikkenisi.

Kuvittele lopuksi olevasi äänestäjä, joka etsii omaa ehdokastaan. Mitä kysyisit Touko Tiilikaiselta kampanjatilaisuudessa? Vastaa esittämääsi kysymykseen.

Kaikki tulee varmaan kysymään: ”Miksi kepu?” Vastaan: ”Miksi ei?” Ja muistakaa: ei kerta kepuksi tee.

Espoon vihreiden alue- ja kuntavaaliehdokas Oscar Smithin pääaine on politiikka ja organisaatiot, identiteetti bemarikaupungin kasvatin ja arvot liberaalivihreän. Polvissa hänet tunnetaan moneen ehtivänä hyvän mielen nostattajana, paikallispolitiikassa taas koulutuksen, opiskelijoiden edun ja kestävän kasvun esitaistelijana.

Kuvaile poliittista heräämistäsi. Minkälaisten vaiheiden jälkeen päädyit vihreisiin? Oliko valinta helppo?

Vihreisiin päädyin melko vahingossa paikallisen vihreiden nuorten uusien illan kautta vuonna 2019, jossa Iiris Suomela puhui kestävästä energiapolitiikasta ja taloudesta. Valinta tuntui melko itsestään selvältä silloin, enkä ole kertaakaan katunut päätöstä sen jälkeenkään. Vihreissä viehätti todellinen riippumattomuus eturyhmistä – kuten työmarkkinajärjestöistä tai edunsaajaryhmistä – ja sen kautta vapaus pitää sellaisten tahojen puolta, joilla ei ole ääntä tai pääomaa tehdä sitä itse, kuten lapset, nuoret ja luonto.

Todella harvoin olen joutunut häpeämään puolueeni tai sen johdon ulostuloja tavalla, jotka monet liberaalit ystäväni ovat joutuneet tekemään monen muun puolueen kohdalla harva se päivä.

Vihreissä elää rinnakkain paljon erilaisia esimerkiksi talouspoliittisia näkemyksiä, mutta ydintärkeistä kysymyksistä, kuten ihmis- ja vähemmistöjen oikeuksista, antirasismista sekä ilmastokriisin ratkaisusta, vallitsee muut puolueen nurkkaan laittava konsensus. Provosoiden: juuri näistä periaatteista pääministeripuolueemme oli valmis luopumaan ennennäkemättömän talouskurin aikaansaamiseksi.

Olit ehdolla myös vuoden 2021 kuntavaaleissa, jolloin jäit rannalle. Mikä sai sinut pyrkimään uudestaan valtuustoon? Mitä annettavaa sinulla olisi espoolaisille?

Vuonna 2021 olin vielä siloposkinen lukion kakkonen. Ehdolle lähteminen oli kaukana masterplanista, silllä olin alkuperäisenä vaalipäivänä vielä 17-vuotias. Koronavaaleja kuitenkin siirrettiin; tulin baari-ikään ennen kesäkuuta ja sain mahdollisuuden lähteä ehdolle. Jäin toki rannalle, mutta olen olosuhteet huomioiden erittäin ylpeä yli 200 äänen saalistani.

Ehdolle minut ohjasi uudelleen tahto kehittää kotikaupunkiani ja pitää meteliä nuorten puolesta. Olen toiminut Espoossa varavaltuutettuna ja nuorisoasiainjaoston puheenjohtajana neljä vuotta, ja olen tätä kautta päässyt kurkistamaan myös Espoon ratkaisemattomiin haasteisiin: koulukiusaaminen, syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat. Taistelu näitä haasteita vastaan tarvitsee taistelijansa, ja ilmoittaudun palvelukseen.

Jos tulet valituksi Espoon kaupunginvaltuustoon, mitä asioita haluat lähteä ajamaan? Anna konkreettisia esimerkkejä toimenpiteistä.

Tärkeimmät tavoitteeni liittyvät hyvinvointiin, koulutukseen ja luonnon turvaamiseen. Haluaisin esimerkiksi lisätä erityisopettajien määrää koulussa, tukea rahallisesti ja tilojen muodossa Espoon urheilu- ja harrasteseuroja ja torjua Espoon keskuspuiston kaventamista rakentamiselta.

Modernissa politiikassa on valtava empatiavaje.

Kuvailet Facebook-profiilissasi itseäsi sanoilla “määrätietoinen, periksiantamaton ja lempeä”. Mikä näistä piirteistä on tärkein kunnanvaltuutetulle?

Hyvä kysymys. Määrätietoisuus ja tietynlainen sitkeys ovat kuntapoliitikolle tärkeitä ominaisuuksia: harvat asiat päätetään yhdessä nuijankopautuksessa, vaan päätöksenteko voi olla pitkällistä ja pitkästyttävääkin, mutta ne saavat asiansa läpi, jotka jaksavat viimeiseen asti niitä ajaa.

Kuuluuko empatia kuntapolitiikkaan?

Parempi kysymys on se, voiko sitä erottaa siitä. Kunnissa ja alueilla tehdään päätöksiä arjen tärkeimmistä palveluista: saavatko vanhukset hoivaa, lapset tukea oppimiseen ja liikuntarajoitteiset kyytejä. Jos näissä ei pystytä asettumaan heikompien asemaan, lopputuloksena on surkeat ja epäinhimilliset päätökset.

Modernissa politiikassa on valtava empatiavaje, joka on yksi syy ihmisten vieraantumiselle demokraattisesta päätöksenteosta. Vaje realisoitui viimeistään, kun valtiovarainministeri mässäili pienituloisiin kohdistuvilla leikkauksilla ja hilpeillä saksikuvilla.

Mihin Espoon kuppilaan suuntaisit ex-ympäristöministeri, nyx-kaupunginjohtaja Kai Mykkäsen (kok) kanssa kokousaftereille keskustelemaan kaupunkiluonnosta?

Veisin Kaitsun itse asias ulkoilmaan Kasavuoren kallioille pussikaljoille, jos vain saisin virka-Audissa kyydin pois.

Miksi valtsikalaisen pitäisi äänestää sinua?

Olen aina liittänyt valtsikaan yhteisöllisyyden, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tulevaisuuteen katsovan asenteen, joita kaikkia näkisin mielelläni enemmän modernissa politiikassa. Segregaation ja syrjäytymisen kitkeminen, mahdollisuuksien luominen nuorille ja tasa-arvo ovat asioita, joiden tärkeyden vain valtsikalaiset pystyvät täysin ymmärtämään, ja ne ovat itsellenikin tärkeimpien poliittisten päämäärieni joukossa.

Sosiaalidemokraattien kunta- ja aluevaaliehdokas Vilhelmiina Eskola on ehdolla Porvoon kaupunginvaltuustoon ja Itä-Uudenmaan aluevaltuustoon. Jatkokaudelle kaupunginvaltuustoon pyrkivä Vilhelmiina ajaa lasten ja nuorten asioita ja puolustaa koulutusta, ilmastoa ja yhdenvertaisuutta. Vilhelmiinan kärkiteemoja ovat lisäksi laadukkaiden ja kohtuuhintaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden takaaminen sekä terveydenhoitoalan henkilöstön aseman puolustaminen.

Olet opiskelijana polvissa mutta suoritat lisäksi sairaanhoitajan tutkintoa. Miten sairaanhoitajaopinnot yhdessä polviopintojen kanssa tukevat mielestäsi työtä valtuutettuna?

Uskon polvista olevan hyötyä valtuustossa, koska politiikan prosessien ja viestinnän teoreettisesta osaamisesta on hyötyä myös käytännön työssä. Sairaanhoitajaopinnot ovat arvokkaita ennen kaikkea hyvinvointialueen päättäjäksi haettaessa, koska sairaanhoitajana pääsen näkemään sosiaali- ja terveyspalvelujen toimintaa käytännön tasolla ja todistamaan päätösten vaikutukset todellisuudessa.

Pyrit valtuustoihin SDP:n riveistä. Mitkä SDP:n asettamista tavoitteista ovat sinulle kaikkein tärkeimpiä ja poikkeaako oma linjasi joltain osin puolueen linjasta?

Koen SDP:n itselleni sopivimmaksi puolueeksi, koska oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja solidaarisuus ovat myös itselleni tärkeitä arvoja, ja ne ohjaavat toimintaani niin politiikassa kuin vapaa-ajallakin.

SDP:n vaalitavoitteet esimerkiksi 20 hengen ryhmäkoosta ala-asteilla, harrastusmahdollisuuksien tukemisesta ja kahden viikon hoitotakuusta kiinnipitämisestä ovat tärkeitä tavoitteita, joita aion myös itse edistää, jos tulen valituksi.

Arvokartalla sijoitun enemmän vasemmalle ja liberaalimpaan suuntaan kuin keskivertodemari.

Kunnissa ja hyvinvointialueilla tarvitaan sinun mukaasi hallituksen kurjistavalle politiikalle vastavoima. Millä keinoin sinä valtuutettuna vastaisit hallituksen toteuttamaan politiikkaan?

Sekä hyvinvointialueella että Porvoossa joudutaan tekemään talouden tasapainottamis- ja säästötoimenpiteitä. En halua kuitenkaan tehdä niitä samalla tavalla kuin maamme hallitus, joka toteuttaa niitä epäoikeudenmukaisella tavalla ja laittaa laskun maksajiksi yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. Valtuutettuna haluan tasapainottaa taloutta tasa-arvoisuus ja pitkän tähtäimen vaikutukset huomioon ottaen.

Oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja solidaarisuus ohjaavat toimintaani niin politiikassa kuin vapaa-ajallakin.

Pyrit kaupunginvaltuustoon toiselle kaudelle. Mitkä ovat mielestäsi olleet suurimpia saavutuksiasi kuluneella kaudella?

Mitään asioita ei saada aikaan yksin, joten saavutukset ovat syntyneet ennen kaikkea eri toimijoiden välisellä yhteistyöllä.

Olen ylpeä erityisesti siitä, että yhteistyön kautta saimme järjestettyä uudet nuorten bändi- ja treenitilat Pensselitehtaalle sekä jo pitkään kaivatut tilat skeittihallille. Olen lisäksi tehnyt valtuustoaloitteen, jossa vaadittiin puhe- ja läsnäolo-oikeuden myöntämistä nuorisovaltuustolle kaupunginhallituksen kokouksiin, ja ollut mukana valtuustoaloitteessa, jossa esitettiin eläinperäisten tuotteiden kulutuksen puolittamista vuoteen 2030 mennessä.

Kun valtuustokausi vuonna 2029 tulee päätökseen, mitkä kolme asiaa toivoisit Porvoossa ja Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella silloin olevan toisin kuin nyt? Miten valtuutettuna vaikuttaisit näiden muutosten toteutumiseen?

Ensimmäisenä haluan, että joukkoliikenteeseen tulisi alennushinta myös opiskelijoille. Toisena toivon, että anonyymi rekrytointi otettaisiin käyttöön niin Porvoossa kuin Itä-Uudenmaan hyvinvointialueilla. Kolmantena mainitsen, että oppilashuolto toimisi paremmin kuin aiemmin.

Valtuutettuna toimin tavoitteiden saavuttamiseksi hyvällä yhteistyöllä muiden puolueiden ja viranhaltijoiden kanssa. Lisäksi kuuntelen Porvoon ja Itä-Uudenmaan asukkaita ja heidän toiveitaan sekä esimerkiksi nuorisovaltuuston ja vammaisneuvoston näkemyksiä asioihin. Edistän asioita vuosittaisessa talousarviokäsittelyssä ja luottamuspaikoilla sekä tarvittaessa teen asiasta myös valtuustoaloitteen.

Kuvittele lopuksi olevasi äänestäjä, joka etsii omaa ehdokastaan. Mitä kysyisit Vilhelmiina Eskolalta kampanjatilaisuudessa? Vastaa esittämääsi kysymykseen.

Jos joutuisit pitämään puheen täysin ilman valmistautumista, mistä puhuisit?

Puhuisin todennäköisesti Maksuttomat menkat -aloitteen puolesta. Jätin heti valtuustokauden alussa aloitteen, jossa esitettiin maksuttomien kuukautissuojien jakamista nuorille ja vähävaraisille. Ensimmäinen puhe valtuustosalissa jännitti suunnattomasti, joten luin puheen niin monta kertaa läpi, että muistan edelleenkin osan siitä ulkoa.

Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokas, Vasemmistonuorten puheenjohtaja Pinja Vuorinen opiskelee globaalia poliittista taloutta polvin englanninkielisessä maisteriohjelmassa. Ehdolla hän on synnyinkaupungissaan Helsingissä, josta hän haluaa rakentaa kestävän, oikeudenmukaisen ja solidaarisen mutta ennen kaikkea asukkaiden kaupungin. Pinjan tähtäimessä on turvata kohtuuhintainen asuminen, saavutettavat peruspalvelut sekä vapaa kaupunkitila.

Olet toiminut Vasemmistonuorten puheenjohtajana vuodesta 2022. Mitä muuta olet puuhannut polviopintojen lisäksi?

Politiikka on pitkälti vienyt mukanaan viime vuodet, erityisesti siitä eteenpäin, kun sitä on tehnyt puheenjohtajana myös päivätyökseen. Ja onhan tässä käyty myös viidet vaalit kolmen vuoden sisään, jos tämän vuoden alue- ja kuntavaalit lasketaan mukaan.

Aiemmin olen valmistunut Glasgow’n yliopistosta tittelillä Master of Arts (Social Sciences) in Economics and Politics with Honours. Lisäksi olen tehnyt vaihto-opintoja Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa.

Töiden ja opintojen lisäksi olin keväällä 2022 tekemässä ihmisoikeustyötä Palestiinassa, ja tulihan sitä jonkin aikaa myös vallattua yliopistoa toissa syksynä.

Olet poliittisen nuorisojärjestön puheenjohtaja, minkä lisäksi istut HYYn edustajistossa. Aikoisitko myös valtuutettuna ajaa lähinnä nuorten aikuisten ja opiskelijoiden etua?

En ajattele, että Vasemmistonuorten puheenjohtajana tai HYYn edaattorinakaan toimisin ainoastaan nuorten tai opiskelijoiden asioiden edistämiseen. Toki ne ovat tärkeä osa työtä, mutta ei esimerkiksi ilmastokriisin torjuminen tai reilun työelämän edistäminen ole eduksi vain nuorille, vaan aivan kaikille. Kaikessa poliittisessa toiminnassa haluan ensisijaisesti toimia oikeudenmukaisuuden, solidaarisuuden ja elinkelpoisen tulevaisuuden eteen, eikä niiden edistäminen katso eturyhmää.

Kaupunginvaltuutettuna toki haluan rakentaa helsinkiläisille hyvää kaupunkia, mutta lisäksi ajattelen, että Helsingissä on mahdollisuus toimia suunnannäyttäjänä myös muulle Suomelle ja maailmalle ja siten edistää arvojani myös kuntarajan ulkopuolella.

Nosta esiin joitain konkreettisia toimenpiteitä, joita haluaisit edistää Helsingin kaupunginvaltuustossa. Mitä annettavaa sinulla on helsinkiläisille?

Haluan edistää Helsinkiä, jota tehdään ihmisten, ei markkinalogiikan ehdoilla. Tyhjillään seisovien sijoitusasuntojen sijaan meidän tulee panostaa julkiseen, kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon sekä selvittää vuokrasääntelyä ratkaisuna nouseviin vuokriin.

Minun Helsingissäni laadukkaat ja saavutettavat palvelut kuuluvat kaikille taustaan ja lompakon paksuuteen katsomatta ja ne taataan vahvoilla julkisilla palveluilla, ei epäonnistuneilla ulkoistuksilla. Vahvistetaan työntekijöiden asemaa päätöksenteossa ja toteutetaan lyhennetyn työajan kokeilu.

Haluan edistää epäkaupallista ja viihtyisää kaupunkitilaa: kaupunki on muutakin kuin töissäkäyntiä ja kuluttamista varten. Annetaan tiloja käyttöön kulttuuriin ja oleiluun ja lopetetaan se penkkien purkaminen!

Haluan, että Helsinki ottaa vakavasti osansa ilmastokriisin torjumisessa. Koska liikenteestä on tulossa kaupungin suurin päästölähde, on välttämätöntä edistää joukko- ja kevyttä liikennettä ensisijaisena liikkumismuotona autoilun sijaan. Lisäksi lähiluontoa tulee vaalia niin luontoarvojen kuin viihtyvyyden nimissä.

Mitkä ovat Helsingin suurimmat haasteet ensi valtuustokaudella? Miten lähtisit ratkomaan niitä?

Asuminen tulee olemaan keskeinen teema, kun hallitus leikkaa asumistuesta ja muusta sosiaaliturvasta samalla, kun Kela vaatii muuttamaan halvempiin asuntoihin – joita ei ole. Kaupunkina, jossa on Suomen korkein vuokrataso sekä eniten asunnottomia, on ensi kaudella otettava tavoitteeksi kohtuuhintainen koti kaikille ja asunnottomuuden poistaminen. Rakennetaan kohtuuhintaista julkista asuntotuotantoa – plussana voimme samalla elvyttää rakennusalaa – sekä selvitetään vuokrasääntelyä ja resursoidaan asumisneuvontaa.

Kaupungin alueiden eriytymistä tulee ehkäistä, ei syventää. Tätä edistetään sillä, että alueilta löytyy erilaista rakennuskantaa omakotitaloista kaupungin asuntoihin – myös varakkaimmilta asuinalueilta. Lisäksi palveluiden on oltava laadukkaita ja saavutettavia asuinpaikkaan katsomatta. Terveydenhuollosta ei jatkossakaan tule periä asiakaspalvelumaksua.

Peruspalveluiden laatu ja rahoitus ovat kaudesta toiseen tärkeitä kysymyksiä. Koulutukseen ja kasvatukseen tulee varata riittävät resurssit, joilla voimme toteuttaa tarkoituksenmukaiset ryhmäkoot, varmistaa riittävä oppilashuolto sekä sopivat ja terveelliset oppimisympäristöt.

Niin makuuhuoneessa kuin politiikassa toiminta on parhaimmillaan, kun synergiat kohtaavat.

Olet maininnut mediassa olevasi kommunisti. Miksi kuntapolitiikkaan mielestäsi tarvitaan kommunismia? Miksi juuri nyt?

Niin paikallisessa, valtakunnallisessa kuin kansainvälisessäkin päätöksenteossa tulisi alkaa priorisoimaan ihmisten ja ilmaston hyvinvointia loputtoman kasvun ja voitontavoittelun sijaan. Talous ei ole muusta politiikasta erillinen osa-alue, vaan keskeinen osa sitä, ja siksi myös se tulee demokratisoida työnantajan totalitaarisuuden ja valtionvarainministeriön madonlukujen ikeen alta.

Se kommunismi, jota itse tavoittelen, demokratisoi taloutta. Kunnissa tätä voi edistää sillä, että palvelut tuotetaan julkisesti, läpinäkyvästi ja työntekijöitä ja palveluiden käyttäjiä kuunnellen. Ilmankin suurempaa kommunistista agendaa voi todeta, että yhtiöittämisten ja ulkoistamisten tie tarkoittaa yleensä niin käyttäjille ja työntekijöille kehnompia palveluita.

Toisaalta talouden kasvupakosta on luovuttava, jos haluamme, että tulevaisuudessakin on Helsinki eikä vain rantaviivaa. Ekologisesti kestävä kommunismi, joka ei kumarra talouskasvun alttarilla, voi olla avain sen varmistamisessa.

Miksi juuri nyt? No, sanotaan nyt vaikka että nykyinen poliittinen ja taloudellinen järjestelmä ei ole hirveän hyvin osoittanut voivansa ratkoa kriisejä vaan päinvastoin syventää niitä. Sille vaihtoehdoksi tarjottu fasismi ei sattuneesta syystä innosta hirveästi.

Kumman kaa: kadut vai kabinetit?

Molemmat. Niin makuuhuoneessa kuin politiikassa toiminta on parhaimmillaan kun synergiat kohtaavat. Kabinettien ulkopuolelta tulevat yleensä uudet avaukset ja yhteiskunnallinen paine niiden toteuttamiseksi, mutta toisaalta toteutuakseen ne parlamentaarisessa järjestelmässä lähtökohtaisesti vaativat sen, että joku niitä myös kabineteissa esittää ja kannattaa.

Sosiaalidemokraattien kuntavaaliehdokas Ilona Rantala on ehdolla Helsingissä. Ilona haluaa olla mukana rakentamassa yhdenvertaisempaa, yhteisöllisempää ja elinvoimaisempaa kaupunkia, jossa kulttuuri tuo ihmisiä yhteen. Reilummalla politiikalla Helsingistä tehdään Ilonan mukaan kaupunki, jossa on mahdollisimman hyvä opiskella ja elää.

Kerro polvitaustastasi. Mikä on tuonut sinut polviin ja miten uskot opintojen polvissa tukevan työtä valtuustossa?

Pääsin polviin opiskelemaan valintakokeen kautta 2020. Opintosuuntani on polorg. Kandivaiheessa olen ollut aktiivisesti mukana ainejärjestötoiminnassa VOOn hallituslaisena ja Policyn päätoimittajana.

Polviin minut on tuonut intohimo yhteiskuntaan ja politiikkaan. Ajattelen, että opintojen tuoma tiedon hahmottamisen taito sekä ymmärrys vallasta ja päätöksenteosta antavat hyvät eväät valtuustotyölle.

Pyrit valtuustoon SDP:n riveistä. Mitkä SDP:n asettamista tavoitteista ovat sinulle kaikkein tärkeimpiä ja poikkeaako oma linjasi joltain osin puolueen linjasta?

SDP:n arvot oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, kestävyys ja solidaarisuus ovat itselleni tärkeitä. Minulle tärkeimpiä puolueen vaalitavoitteita ovat nopeampi hoitoon pääsy, paremmat harrastusmahdollisuudet, panostukset kulttuuriin sekä järjestöjen vahvempi rooli ulkopuolisuuden ehkäisyssä. Olen isoista kysymyksistä SDP:n kanssa samoilla linjoilla.

Helsinki on kaupunki, jossa on tilaa kulttuurille katutaiteesta oopperaan.

Kulttuuri ja ulkopuolisuuden ehkäisy ovat keskeisiä vaaliteemojasi. Millaisena kulttuurikaupunkina näet Helsingin tänään ja miten valtuutettuna varmistaisit, että tulevaisuudessa jokaisella kaupunkilaisella olisi mahdollisuus nauttia taiteesta ja kulttuurista?

Helsinki on kaupunki, jossa on tilaa kulttuurille katutaiteesta oopperaan. Kultturin eteen on jo tehty paljon hyvää. Esimerkiksi tällä valtuustokaudella kulttuuriavustusten määrärahoja on nostettu vastavoimana hallituksen leikkauspolitiikalle.

Jokaisella helsinkiläisellä, iästä tai taustasta riippumatta, tulee olla mahdollisuus tehdä, kokea ja osallistua taiteeseen ja kulttuuriin. Valtuutettuna haluan olla mukana varmistamassa kulttuurin taloudellisia toimintaedellytyksiä ja yhdenvertaisia osallistumismahdollisuuksia erilaisille kaupunkilaisille niin kulttuurin tekijöinä kuin sen kokijoina. Tarvitsemme lisää tapahtumia, tiloja ja tukimuotoja myös lähiöihin, jotta jokaisella kaupunginosalla on oma elävä kulttuurielämänsä. Kaupungin täytyy taloudellisesti tukea kulttuuritarjontaa ja harrastusmahdollisuuksia.

Kaupungin ja kulttuurin elinvoimaisuuteen vaikuttaa myös julkisen liikenteen toimivuus, ja muun muassa HYY on vaatinut HSL:n opiskelija-alennuksen palauttamista 50 %:n tasolle. Allekirjoitatko tämän vaatimuksen ja millä tavoin perustelisit kantaasi valtuutettuna?

Kannatan opiskelija-alennuksen palauttamista, koska liikkuminen kotikaupungissa pitää olla saavutettavaa, riippumatta yksilön opiskelijabudjetista. Liikkuminen on perusoikeus. Lisäksi HSL:n opiskelija-alennuksen palauttaminen toisi Helsinkiin elinvoimaa – liian kalliit liput rajoittavat opiskelijoiden harrastamista, kulkemista ja arkea.

Kulttuurin lisäksi olet maininnut koulutuksen tärkeäksi teemaksesi näissä vaaleissa. Mitkä ovat koulutuksen suhteen keskeisimmät tavoitteesi, joiden eteen valtuutettuna työskentelisit?

Koulutuksen suhteen uskon asiantuntijatietoon, sillä kasvatusalan ammattilaiset tietävät, miten parhaimmat oppimistulokset saavutetaan.

Kouluihin on saatava turvallinen ja rauhallinen oppimisympäristö, minkä vuoksi ehdotan luokkakokojen pienentämistä 20 oppilaan luokiksi. Maksuton toinen aste on koulutuksen saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden vuoksi tärkeää. Lisäksi on tärkeää, että jokainen Helsingin koulu on hyvä koulu. Tarveperusteinen rahoitus kouluille on erinomainen asia tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Kun valtuustokausi vuonna 2029 tulee päätökseen, mitkä kolme asiaa toivoisit Helsingissä silloin olevan toisin kuin nyt ja miten valtuutettuna vaikuttaisit näiden muutosten toteutumiseen?

1. Helsinki on elävämpi kulttuurikaupunki, jossa kaikilla on varaa ja mahdollisuus nauttia kulttuurista.
2. Helsinki on suuri työnantaja; haluan, että vuonna 2029 Helsingin kaupungin työntekijät voivat hyvin ja työnantajakuva kaupungilla työskentelystä on positiivinen.
3. Helsinki on kaupunki, jossa kukaan ei jää yksin – jokaiselle löytyy yhteisö, jossa tuntea kuuluvansa joukkoon ja saada äänensä kuuluviin.

Valtuutettuna vaikuttaisin näiden muutosten eteen kulttuurin tukemisella, vastuullisella työnantajapolitiikalla sekä panostamalla kolmannen sektorin kanssa tehtävään yhteistyöhön.

Kuvittele lopuksi olevasi äänestäjä, joka etsii omaa ehdokastaan. Mitä kysyisit Ilona Rantalalta kampanjatilaisuudessa? Vastaa esittämääsi kysymykseen.

Mikä Helsingin kaupunginosa olisit ja mitä se kertoo ehdokkaana sinusta?

Olisin ehdokkaana sekoitus seuraavia: Töölö, Kallio ja Oulunkylä. Olen kaupunkielämää rakastava, yhteisöllisyyttä ja oikeudenmukaisuutta vaaliva sekä tasapainoisen ja rauhallisen arjen puolustaja!