Teksti: Joel Tiessalo • Kuvat: Policyn arkisto
Policy on jo vuosikymmenten ajan tarjonnut valtio-opin opiskelijoille journalistisen leikkikentän ja poliittisen aktiivisuuden kanavan. Lehti tarjoaa mahdollisuuden kehittää omaa toimittajantaitoaan, kirjoittaa ja ottaa kantaa vailla aiherajoituksia. Viime vuosina Policy on ottanut virallisesti kantaa niin Gazan tulitauon puolesta kuin Ukrainan sotaa vastaan. Mutta mitä lehdessä kirjoitettiin puoli vuosisataa sitten, ylipoliittisuudestakin syytetyllä 70-luvulla?

Policyn alkuvaiheet ovat hieman hämärät, mutta VOOn historiikin mukaan lehti on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1972. Ensimmäiset yliopiston kirjastoon arkistoidut lehdet ovat vuodelta 1975, mistä onkin osuvasti tasan puoli vuosisataa. Policyn numeron 1/25 kunniaksi sukelsimme 50 vuotta arkistoja taaksepäin ja tutkimme, mikä tuon ajan VOOlaisia puhututti.
Vuonna 1975 VOO julkaisi kaksi Policy-lehteä, joita kutsuttiin tuolloin VOOn tiedotuslehdiksi. Varsinainen tiedonantaja Policy olikin. Lehdessä mainostettiin kiivaan Suomi–Neuvostoliitto-Seuran yliopiston osaston toimintaa ja houkuteltiin kaikkia mukaan kehittämään Suomen ja Neuvostoliiton kansoille hedelmällistä rauhan ja ystävyyden politiikkaa Paasikiven–Kekkosen linjalla. Lehdessä ihmeteltiin yliopistolla olevan vielä paljon henkilöitä, jotka eivät ole osastoon liittyneet. Jäsenhankinnassa olikin kovat panokset: parhaalle rekrytoijalle luvattiin ilmainen matka Moskovaan.
Osasto järjesti venäjän kursseja, opintomatkoja ja kulttuuritapahtumia, mukaan lukien ainakin yhden suuren ”ystävyysjuhlan”. Se vaati aktiivisesti yliopiston opetussuunnitelman puhdistamista neuvostovastaisesta opetusaineistosta. Toiminta oli toisaalta radikaalia, mutta toisaalta suomettumisen zeitgeistin mukaista. SN-Seura toivoi jatkoa Suomen viralliselle ulkopolitiikalle, ja kirjallisuuspuhdistuskin haluttiin suorittaa tasavallan presidentin kanslian määrittelemissä raameissa. Ehkä radikaalimpaa olisi ollut, jos Policy olisi ottanut kantaa Paasikiven–Kekkosen linjaa vastaan.

VOOlaiset olivat ahkeria puolustamaan työkansan etua myös valtio-opin tutkintovaatimusten suhteen. Ongelmia tuottivat professorit, jotka pitivät kiinni suurpääomaa palvelevasta behavioristisesta tutkimusotteesta. Erään Policyn artikkelin mukaan marxilaista kirjallisuutta syrjittiin ja sosialistisista maista kerrottiin liian vähän. Huomautettakoon tähän väliin, että tutkintovaatimuksiin kuuluvia teoksia olivat mm. Marxismin–Leninismin perusteet, The Socialist System of State Control, Historiesyn och Klassteori sekä Sozialistische Diplomatie. VOOn historiikin mukaan myös Leninin Valtio ja vallankumous oli opiskelijoiden esityksestä pari vuotta tutkintovaatimuksissa. Nykykorviin väite marxilaisen kirjallisuuden syrjimisestä tuntuu oudolta.
Järkeviäkin asioita edistettiin. Eräs kirjoittaja vaati pääoma- ja perintöveron korotuksia, jotta opintotukea voitaisiin korottaa ja opiskelijoille tarjota ilmainen lämmin ateria päivässä. VOO julkaisi myös järjestön virallisen Namibia-kannanoton, jossa tuettiin Namibian ja Etelä-Afrikan kansojen kolonialismin vastaista taistelua. Numeron 1/75 takakannen kuvituksessa puolestaan osoitettiin solidaarisuutta Chilen sotilasjunttaa vastaan taisteleville.

Taistolainen liikehdintä oli VOOn historiikin mukaan järjestössä vahvaa erityisesti 70-luvun alkupuoliskolla. Puoluepoliittisuudesta siirryttiin kuitenkin vuosikymmenen puolivälin jälkeen yhä enemmän opiskelijoiden etujärjestöksi, ja luokkataistelun täyteiset Policyt kävivät yhä harvinaisemmiksi. Erikoista myöhempiin lehtiin verratessa on huomata, ettei vuosikerran -75 lehdissä ollut juuri lainkaan kevyitä juttuja. Pääkirjoitukset käsittelevät kuivaa hallitustyöskentelyä, artikkelit taisteluja meillä ja maailmalla. Yleiskuva lehdestä on jäykkä ja dogmaattinen.
Onneksi 50 vuoden aikana Policy on monipuolistunut, myös kevyet opiskelijayhteisö- ja huumorijutut ovat löytäneet tiensä lehteen. Ja vaikka poliittisuus on vähentynyt, saa lehdessä yhä ottaa kantaa. Toivottavasti vielä ainakin seuraavat 50 vuotta!
P.S. Vanhoja Policy-lehtiä voi varata Helkan kautta lukusalilainaan Kaisa-talon kellariin.
Jutussa on käytetty lähteenä Policyn numeroita 1/1975 ja 2/1975 sekä VOOn historiikkia Voolainen hyvä elämä : Valtio-opin opiskelijat ry:n kuusi vuosikymmentä (2021).