Teksti: Joel Tiessalo • Kuvat: Oleander Press

“If you slip, you still have three seconds to live.”

Viime vuosisadan alussa maineikkaassa Cambridgen yliopistossa kukoisti erikoinen opiskelijaperinne. Englantilaisyliopistossa harrastettiin nimittäin yöllistä katoille kiipeilyä, yliopiston ja virkavallan kieltämää salaista seikkailemista, josta ei vaaroja puuttunut. Night climbing -perinteessä ei ollut kyse satunnaisista päähänpistoista, vaan vaativasta ja tavoitteellisesta rakennusten valloittamisesta, omanlaisestaan elämäntavasta.

Tätä puuhaa käsittelee Noël Symingtonin salanimellä Whipplesnaith julkaisema The Night Climbers of Cambridge. Vuonna 1937 ensipainoksensa saanut teos kertoo tarinan Cambridgen yöllisistä hiippareista, jotka löysivät onnensa räystäiden yltä, kellotornien ja gargoilien valtakunnasta. Upeine kuvineen kirja vie lukijan aikamatkalle ikivanhan yliopiston katoille ja toimii samalla yksityiskohtaisena ohjekirjana katoilla seikkailemisesta kiinnostuneille.

Kirjalla on Cambridgessa legendaarinen maine, ja sen 1930- ja 1950-lukujen painokset ovat erittäin harvinaisia. Paikallinen indie-kustantamo Oleander Press julkaisi kirjasta vuonna 2007 kaivatun uusintapainoksen, jonka sain Suomestakin asti käsiini. Se on näköispainos vuoden 1937 versiosta, mutta filmikuvien alkuperäiset negatiivit haltuunsa saanut kustantaja on parannellut niitä upeasti.

The Night Climbers of Cambridgen parasta antia ovatkin sen valokuvat. Yliopiston tylypahkamaisten tornien, kappelien ja kirjastorakennusten päälle kiivenneet opiskelijat kantoivat mukanaan alkeellisia valokuvausvälineitä ja dokumentoivat seikkailunsa. Usein kuvat epäonnistuivat kehnon salamalaitteen jumiuduttua tai valotuksen epäonnistuttua. Onnistuneen otoksen saamiseen meni joskus tunteja.

Satoja vuosia vanhoissa rakennuksissa ei ollut palotikkaita tai hätäpoistumisteitä kiipeämistä helpottamassa. Katoille noustiin niin rännejä kuin seinien ornamenttejakin pitkin. Joskus apua sai ukkosenjohdattimesta, toisinaan vuorikiipeilyköydestä. Kirjassa kuvataan kiipeilytekniikoita niin tarkasti, että lukijalle valkenee reitit Cambridgen katoille yksittäisten jalan- ja kädensijojen tarkkuudella.

Myös keinot poliiseilta ja yliopiston vartijoilta pakenemiseen tulevat tutuiksi, sillä kiinnijääminen ei ollut leikin asia. Katolta tavatut opiskelijat selvisivät joskus puhuttelulla, mutta ainakin kaksi opiskelijaa todistetusti erotettiin yliopistosta vuonna 1937 näiden jäätyä kiinni kampuksen kirkon katolle kiipeämisestä.

Eliittikoulussa opiskelleen Whipplesnaithin lähes aristokraattinen puheenparsi ranskankielisine ilmaisuineen ja Shakespeare-sitaatteineen asettuu kutkuttavaan kontrastiin kapinallisten seikkailutarinoiden kanssa. Kirja on kauniisti kirjoitettu toiminnan ja vapaan tahdon ylistys, hyökkäys tylsyyttä ja tavallisuutta vastaan. Se kannustaa julkisen tilan haltuunottoon, itsensä ylittämiseen ja sovinnaisiin laittomuuksiin.

Kirja on kauniisti kirjoitettu toiminnan ja vapaan tahdon ylistys, hyökkäys tylsyyttä ja tavallisuutta vastaan.

Joskus koittaa kuitenkin aika laskeutua maan kamaralle, teoksen lopussa todetaan. On valmistuttava yliopistosta ja jätettävä seikkailut nuoremmille. Mutta uusia kiipeilijöitä tulee, siitä kirjoittaja on varma.

Yökiipeilyperinne onkin jatkunut nykypäiviin saakka. Satunnaisia välähdyksiä Cambridgen katoilta voi nähdä somessa, mutta salaisuuden verho ympäröi toimintaa yhä.

Tänäkin yönä joku saattaa keplotella itsensä Cambridgen peltikatoille pulujen ja tuuliviirien seuraan, katsomaan maailmaa eri kulmasta, rakastumaan siihen. Whipplesnaithin sanoin:

“They will find what we found, a love for the buildings and the climbs upon them, a love for the night and the thrill of darkness. A love for the piece of paper in the street, eddying upwards over the roof of a building, bearing with it the tale of wood-cutters in a Canadian lumber-camp, sunshine and rivers; a love which becomes all-embracing, greater than words can express or reason understand.”

Kaikenkattava rakkauden kokemus kuulostaa lumoavalta. Kirjan kertomusten myötä tekisi melkein mieli tuoda yökiipeily osaksi suomalaista opiskelijakulttuuria. Mitenköhän Porthanian katolle pääsee?

Whipplesnaith: The Night Climbers of Cambridge. Oleander Press. 227 s.

Thanks to The Oleander Press for permission to use the images.