Teksti: Sanni Rapo • Kuva: Louisa Billeter / Wikimedia Commons / CC BY-SA 2.0

Mitä eroa on tosissaan ja vitsinä tehdyllä natsitervehdyksellä?

Teksti käsittelee raskaita teemoja ja sisältää sensuroimattomia sitaatteja uusnatseilta.

Roomalainen tervehdys. Suorakätinen ele. My heart goes out to you. Vai liittyykö se sittenkin Elon Muskin neuroepätyypillisyyteen? Sosiaalisessa ja toisinaan perinteisessäkin mediassa on heitelty kaikenlaisia narratiivisia voltteja keksittäessä kiertoilmaisua tai perustelua Donald Trumpin virkaanastujaisissa tehdylle natsitervehdykselle.

Musk ei pyytänyt elettään anteeksi tai suoranaisesti kieltänyt sen olleen tahallinen natsitervehdys. Sen sijaan hän kirjoitti X:ssä “The ‘everyone is Hitler’ attack is sooo tired” ja postasi erilaisia sanaleikkejä kuuluisien natsien nimistä.

Jos hyväuskoisesti ajattelee Muskin eleen jättäneen tulkinnanvaraa, samaa ei kuitenkaan voi sanoa sitä seuranneista tapauksista. Pappi Calvin Robinson teki natsitervehdyksen abortinvastaisessa tapahtumassa pitämänsä puheen lopuksi, hymyillen ja omien sanojensa mukaan vitsillä. Donald Trumpin vuoden 2016 vaalien kampanjaa johtanut Steve Bannon teki varovaisemman, mutta ilmiselvän natsitervehdyksen konservatiivien CPAC-konferenssissa pitämänsä puheen aikana. Hän itse tosin kutsui sitä ”kädenheilautukseksi”.

Misogynistinen vaikuttaja Andrew Tate teki natsitervehdyksen X:ssä julkaisemassaan videossa, jossa kehottaa kannattajiaan hyökkäyskannalle siirtyäkseen “tuomaan natsitervehdyksen takaisin”. Siis tuota termiä käyttäen. Tate on aiemmin kohujen edessä puolustanut vihamielisiä sanomisiaan väittämällä niiden olevan hänen rooliinsa liittyvää liioittelua ja parodiaa. Tätä väitettä on hankala hyväksyä ottaen huomioon, että Tatea on syytetty raiskauksesta ja ihmiskaupasta. Miksi provosointitarkoituksessa tehty natsitervehdys tulisi ottaa yhtään vähemmän vakavasti?

Trumpin ensimmäiseen vaalivoittoon liittyi myös natsitervehdyskohu. Marraskuussa 2016 rasistisen National Policy Institute -ajatushautomon järjestämässä konferenssissa tunnettu uusnatsi ja NPI:n puheenjohtaja Richard Spencer päätti puheensa huutamalla “Hail Trump! Hail our people! Hail victory!” Puhe oli täynnä natsiretoriikkaa ja sisälsi muutamia viittauksia Hitlerin Saksaan. Yleisöstä kuului hurrausta ja näkyi natsitervehdyksiä. Toimittaja P.J. Tobialle Spencer kertoi natsitervehdysten olleen ”selkeästi tehty ironian
ja ylenpalttisuuden hengessä”.

Miksi provosointitarkoituksessa tehty natsitervehdys tulisi ottaa yhtään vähemmän vakavasti?

Huumoriin vetoamista tekojen seurauksia vältellessä on käytetty maailman sivu. Tekosyy menettää tehokkuuttaan, kun hyväksyttävän huumorin ala kapenee ja loukkaavista vitseistä vaaditaan vastuuta siinä missä vakavastakin puheesta. Ironia on tietyissä äärioikeistopiireissä kuitenkin enemmän kuin tekosyy. Se on rekrytointitaktiikka.

Loppuvuodesta 2017 HuffPostin Ashley Feinberg sai käsiinsä ja julkaisi The Daily Stormer -uusnatsinettisivuston ylläpitäjän Andrew Anglinin tyylioppaan sivuston kirjoittajille. Opasta on jaettu myös IRC-kanavalla uusien kirjoittajien rekrytointimielessä. Opas sisältää tavallisia ohjeita kieliopista ja muotoilusta, jotta sivusto olisi mahdollisimman yhdenmukainen ja siisti. Anglin ei piilottele sitä, että Daily Stormerin tarkoitus on valkoisen ylivallan levittäminen ja normalisoiminen. Ohjeissa myös kerrotaan, mitä vähemmistöihin viittaavia herjoja ei kannata käyttää ja mitkä ovat hyväksyttyjä, jopa suositeltuja. Herjojen käytön täytyy mukailla sivuston tarkkaan harkittua ivallista sävyä:

”Generally, while using racial slurs, it should come across as half-joking – like a racist joke everyone laughs at because it’s true. [–] It should not come across as genuine raging vitriol. That is a turnoff to the overwhelming majority of people.”

Anglin muistuttaa, että vitsaileva sävy ei tarkoita, ettei kirjoittaja olisi tosissaan. Se vain tarjoaa pehmeän laskun aatteeseen vasta tutustuville:

“Most people are not comfortable with material that comes across as vitriolic, raging, non-ironic hatred. [–] The unindoctrinated should not be able to tell if we are joking or not. There should also be a conscious awareness of mocking stereotypes of hateful racists. I usually think of this as self deprecating humor – I am a racist making fun of stereotype of racists, because I don’t take myself super-seriously. [–] This is obviously a ploy and I actually do want to gas kikes. But that’s neither here nor there.”

Ironia on työkalu, jonka rekrytoijat antavat paikkaansa hakeville potentiaalisille liittolaisille lupauksena kokeilla fasismia ilman sitoumuksia. Natsimeemien levittäjät eivät välttämättä edes usko olevansa samaa mieltä käyttämänsä retoriikan kanssa. Se tekee tehtävänsä, jos se saa aikaan toivotun reaktion. Kaikki muu on toissijaista.

Erityisen vaarallista on se, että ulkoapäin voi olla mahdotonta tietää, piileekö ironian kerrosten alla huomiota hakeva trolli vai propagandaa levittävä uusnatsi. Muskin tervehdys muistuttaakin siis alt-right-meemiä: periaatteessa emme tiedä, mikä tarkoitus taustalla on, mutta fasistiselta se kuitenkin näyttää – mitä luultavimmin tahallisesti. Ironiset natsit ovat joka tapauksessa hyödyllisiä epäironisille natseille, koska he levittävät retoriikkaa, jonka vakavuudesta ulkopuoliset eivät voi olla varmoja.

Rekrytointitaktiikka on erityisen yleinen alt-right-, eli vaihtoehtoisen oikeiston piireissä. Alt-right on hajanainen ryhmä lähinnä nuoria miehiä, jotka vuorovaikuttavat internetin kuvalaudoilla.
Alt-right-meemit leviävät internetin pimeämmistä ja lähes moderoimattomista nurkista, kuten 4chanista, valtavirtaisemmille alustoille, kuten Redditiin ja aikanaan Twitteriin. Nykyään tosin Musk antaa natsihtavien viestien levitä niin vapaana X:ssä – sekä ironisina että epäironisina – että ne monesti lähtevät sieltä orgaanisesti liikkeelle. Samoin nykyään ei ilmeisesti enää tarvitse turvautua sisäpiirin koirapilleihin, vaan myös natsitervehdys virkaanastujaisissa voi olla uskottavasti kiellettävä.

Aiemmin mainituista natsitervehtijöistä Spencer ja Bannon ovat alt-rightin keulakuvia. He tietävät, miten yhteisö rekrytoi jäseniä.

Ironiseksi naamioidun natsismin kuittaaminen marginaaliryhmän huumorina tuo hieman lohtua kaoottisessa maailmantilanteessa. Mutta kaksi ryhmää ottavat sen tosissaan: he, jotka ymmärtävät meemeihin kätkeytyvän vaaran, ja he, jotka samastuvat aatteeseen.

Lähteet

Tekstiin linkattujen lisäksi

https://youtube.com/playlist?list=PLJA_jUddXvY7v0VkYRbANnTnzkA_HMFtQ&si=wx2RbgVZ2h2FsPe1

https://www.theguardian.com/technology/2017/may/23/alt-right-online-humor-as-a-weapon-facism