Kuvitus: Elli Pihlajaniemi

Täällä sanat kaikuvat kuorossa
ja laulut hukkuvat massaan
Jokainen kantaa salaisuutta eikä kerro siitä kenellekään
ja muut saavat vain arvailla, mistä kukin kuiskii kotonaan

Päätän, että hänkin on kuvanveistäjän tytär
mutta ihan omalla tavallaan
Kummankin kotona isä lämmittää takkaa
ja illalla nukuttaa

Kanerva Broms

Tää on sulle ystävä

sun ilme on polttopainettu mun niskaan kaikella maailman tulella
synnytän sun sanat ja yhtäkkiä mun täytyy oppia elämään niiden kanssa
mitä mä niillä teen? Miksi ne itkee öisin?
mun hiukset on alkaneet kasvamaan hikeä

mä oon tilassa, jossa kaukaiset vuoret kuulee mun sanat paremmin kuin ne, jotka katsoo mua silmiin
ne kaikuu takaisin, muodostaa kuplan jonka höyry ja kuumuus
kärventää mun ihoa

burnout tuntuu afterthoughtilta
suunnilleen yhtä merkitsevältä kuin englanninkieliset täytesanat
mä oon vahva
mutten vahvempi kuin kaikki muut

tää ei oo jäähyväiskirje vaan introduction letter
salamamyrsky saavuttaa meidät ja korkein puu palaa,
mutta taivas on jo kellertävä
Bussin etuikkunan yläreunasta pilkottaa tuleva kevät

Elli Pihlajaniemi

Tämä tietty säätila
sanoin
se on joka puolella
eikä se silti kastele

tiedäthän miten hyvältä se tuntuu
kysyin
ja raukein, unen siunaamin elkein
sinä nyökyttelit lempeästi päätäsi

Eino Haase

Että on ihmisiä
jotka laulavat suihkussa
pukevat itsensä kauniisiin ajatuksiin
istuutuvat raitiovaunuun
katsovat maisemaa takertumatta siihen

ja tuntevat äkillistä iloa hiljaisuudesta
jota ei tarvitse enää paeta

Eino Haase

Minuutteja, ehkä päiviä
olemassaolostasi

jotka sinä olet unohtanut
mutta minä

muistan. Sinä elät
salaisen elämän

toisen muistoissa.

Tor Ulven (kokoelmasta Etterlatte dikt, suomennos Eino Haase)