USA:n vaalitulos, naisten oikeuksien kaventuminen ympäri maailmaa, sodat. Uutissovellusten avaaminen aamuisin ei saa hyvälle tuulelle, joten ikävien uutisten vastapainoksi on löydettävä jotain muuta.

Yksi hyvä keino on kääntyä yhteisön puoleen. Opiskelijayhteisö ja erilaiset tapahtumat, kuten VOOsse, ovat tuoneet paljon iloa elämääni. Ystävien ja muiden läheisten kanssa vietetty aika on korvaamatonta ja on ainakin toistaiseksi pitänyt kaamosmasennuksen aisoissa. 

Lieneekö se lähestyvä joulu, joka saa minut ajattelemaan kaikkea lämpöistä. Olen kuitenkin onnellinen siitä, millaisen yhteisön olen polvista itselleni löytänyt. Yhteisön muodostuminen ei kuitenkaan tapahdu käden käänteessä, vaan oli yhteisösi mikä tahansa, ne tarvitsevat myös panostusta. 

Muista pyytää ystäviltäsi palveluksia. Individualistisessa ja kapitalistisessa yhteiskunnassamme on jopa radikaalia pyytää kyytiä ystävältäsi (jos joku täällä omistaa auton) taksin sijaan, majoittaa tuttuja tai lainata vaatteita. Siksi se onkin niin tärkeää. 

Pienemmillä paikkakunnilla tuttujen vaivaamiseen tuntuu olevan matalampi kynnys. Olen monesti kulkenut tutun tutun kyydissä toiseen kaupunkiin tai saanut kämpän kesäksi entiseltä luokkalaiselta. Kaupungissa taas, varsinkin junantuomana opiskelijana, yhteisö on itse rakennettava. 

On tärkeää vaivata ystäviä myös henkisessä mielessä. Ystäviin tukeutumalla voi keventää omaa painolastiaan. Liian usein yritämme pärjätä yksin, kun haavoittuvuuden osoittaminen ja toiseen nojautuminen vain lähentää ihmissuhteita.

Autan mielelläni ystäviäni kaikessa – on vain itse myös kehdattava pyytää samanlaisia palveluksia. Elämässä ei tarvitse pärjätä yksin. 

Ainejärjestöt edistävät osaltaan yhteenkuuluvuuden tunnetta opinto-ohjelmamme sisällä ja luovat yhteisöjä. Ainejärjestörajojen yli tehtävä yhteistyö taas edistää polvi-yhteisön muodostumista. Tämä nousi esiin myös jatkavien hallituslaisten vaalitenteissä. Kysyttäessä, miksi he hakevat jatkokaudelle, toistui se, kuinka hauska vuosi oli ollut porukalla tehdessä ja kuinka ihania ihmisiä kustakin hallituksesta löytyi.

Samaistun vahvasti näihin puheenvuoroihin. En olisi vuosi sitten uskonut, kuinka tärkeäksi tämä lehti ja nämä ihmiset voisivat minulle muodostua. Pidetään siis työelämätaitojen karruttamisen ja verkostoitumisen ohella mielessä tämä ainejärjestötoiminnan mielestäni tärkein tehtävä: ihmisten lähentäminen.

Käsissäsi on vuoden ja samalla tämän päätoimituksen viimeinen lehti, joten on kiitosten aika. Haluamme osaltamme kiittää kaikkia tämän lehden tekoon vuoden aikana osallistuneita ja kaikkia lehden ahkeria lukijoita. 

Toivottavasti tämä lehti onnistuu tasapainottelemaan raskaiden aiheiden ja mieltä keventävän opiskelijajournalismin välillä. Henkilöhaastattelujen ja ihmisoikeusaiheiden lisäksi tästä numerosta löytyy kauniita runoja, Vihaisien VOOlaisien valitusta sekä hauskoja testausjuttuja.

Olivia Havinen