Teksti: Silja Veijonen • Kuvat: Bruno Kelly & Baycrest / Wikimedia Commons

Muistatko enää aiheita, jotka olivat lehtien otsikoissa kiivaimpina puheenaiheina vielä muutama vuosi takaperin? Tultuaan koronan tai muiden kiinnostavampina tai myyvämpinä pidettyjen uutisaiheiden syrjäyttämäksi eivät esimerkiksi Amazonin metsäpalot tai sirkat proteiininlähteinä nousseetkaan enää spontaaneiksi, mielipiteitä herättäviksi puheenaiheeksi.  Löytääkseen päivityksiä niiden nykytilanteesta on nähtävä oikeasti vaivaa, sillä ne eivät enää pomppaa nenän eteen kauppojen lehtihyllyillä tai Ylen etusivulla. Policy säästää teidät ainakin muutaman aiheen kohdalla tiedonetsinnältä ja selvittää, mitä näille unohdetuille mediailmiöille oikein nykyään kuuluu.

Amazonin metsäpalot 

2019. Vuosi, jona kaikkien huulilla olivat yhtäkkiä ilmastonmuutos, Greta Thunberg ja metsäpalot Amazonissa. Näistä Amazonin tilanne ylitti uutiskynnyksen sen jälkeen, kun palaneiden metsäalueiden laajuus kasvoi huomattavasti aiempaan verrattuna. Tähän vaikutti muun muassa ympäristöliikevastaisen Jair Bolsonaron valinta Brasilian presidentiksi ja hänen harjoittamansa raivausmyönteinen metsäpolitiikka.

Mitä kuuluu nykyään?

Monien muiden koronaa edeltäneiden mediailmiöiden tapaan myös Amazonin alueen tilanne tuli kiinnostavuudessaan syrjäytetyksi suurempana nähdyllä akuutilla kriisillä. BBC kuitenkin uutisoi vielä lokakuussa metsäpalojen jatkuvan edelleen ja muodostavan nyt uhan jo alkuperäisväestöllekin. BBC:n haastattelemat paikalliset lähteet kertovat metsäpalojen olevan pahimmat 20 vuoteen, ja ilmastonmuutoksen aiheuttaman kuivuuden olevan nyt suuri riskitekijä alueella metsien tuhoutumiselle.  

Jotain positiivistakin muutosta on kuitenkin tapahtunut presidentin vaihduttua ilmastomyönteisempään Luíz Inácio Lula da Silvaan, joka lupasi vaalikampanjassaan vuonna 2023 muutosta Bolsonaron Amazon-politiikalle ja peräti pysäyttävänsä metsäkadon Brasiliassa vuoteen 2030 mennessä.  Reutersin mukaan heinäkuiden 2023–2024 välillä metsiä tuhoutui Brasiliassa vähiten sitten vuoden 2015. Lupauksista huolimatta vaikuttaa kuitenkin siltä, että Amazonin metsäkadon eteneminen tai hidastuminen on kovin altis poliittisille muutoksille, kuten vaihtuville presidenteille.  

Hyönteisproteiinihype 

Vuonna 2017 tapahtui jotakin uutta ja ihmeellistä: maa- ja metsätalousministeriö päätti tulkita EU:n elintarvikeasetusta aiemmasta poiketen siten, että hyönteisten käytöstä ravinnonlähteenä tulikin laillista. Useat suomalaiset tuottajat tarttuivat uuteen mahdollisuuteen aloittaen sirkkojen tuottamisen, ja esimerkiksi Fazer lanseerasi sirkkaproteiinia sisältävän leivän. Kliseisiä lehdistön fraaseja lainatakseni ”kansa innostui”: media oli täynnä keskustelua hyönteisproteiinin mahdollisuuksista ja hyödyntämisideoista. Tuolloin edes silloisessa asuinpaikassani, 4000 hengen pikkukylässä, en tuntentut ketään, joka ei ollut tietoinen näistä lähikauppaamme ilmestyneistä uusista hyönteistuotteista ja muodostanut mielipidettään niistä.  

Mitä kuuluu nykyään?

Kiinnostus sirkkatuotteisiin vaikuttaa menneen ohi heti uutuudenviehätyksen laannuttua. Fazer veti sirkkatuotteensa markkinoilta vain reilu vuosi niiden tulemisen jälkeen, ja Ylen vuonna 2021 haastatteleman sirkkafarmarin mukaan suurin osa hänen kollegoistaan lopetti sirkkojen kasvattamisen vuodessa-kahdessa. Yritin selvittää, saako sirkkaproteiinia enää mistään, ja tulokset olivat heikot. Satunnaisia markkina- ja festivaalikojuja lukuun ottamatta löysin vain yhden hyönteisproteiinien jälleenmyyjän, joka sekin myy tuotteitaan 49 euron minimikertaostosummalla, mikä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi puolta kiloa sirkkajauhetta. 

 Mysteeriksi jää, palaavatko hyönteisproteiinit vielä laajemmin Suomen elintarvikemarkkinoille. Aiemman kaltaista ilmiötä kuitenkaan tuskin on odotettavissa.   

Ebola vaikuttaa unohtuneen siinä vaiheessa, kun se ei enää muodostanut epidemiauhkaa Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa.

Ebolaepidemia Afrikassa 

Kovin moni ei vaikuta enää muistavan, että myös ennen koronaa maailmaa puhuttivat voimakkaasti leviävien epidemioiden uhat. Yksi niistä oli Länsi-Afrikassa levinnyt ebolavirusepidemia, joka ylitti uutiskynnyksen länsimaissa vasta ensimmäisen Afrikan ulkopuolisen tartunnan puhjettua Espanjassa syksyllä 2014. WHO:n mukaan Länsi-Afrikan ebolaepidemia oli tuhoisin taudin laajamittainen esiintymä sitten ebolan löytämisen vuonna 1976.  Ebolan medianäkyvyys ei suinkaan tullut suoranaisesti korvatuksi suuremmalla tartuntatautiepidemialla, vaan vaikuttaa unohtuneen siinä vaiheessa, kun se ei enää muodostanut epidemiauhkaa Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa.   

Mitä kuuluu nykyään?

Vaikka saman mittaluokan ebolaepidemiaa ei ole enää vuoden 2016 jälkeen ilmaantunut, Ebola ei suinkaan ole kadonnut, vaan viruksen pienempiä esiintymisiä on ilmaantunut muun muassa Ugandassa vuonna 2023 ja useampaan otteeseen Kongon demokraattisessa tasavallassa.  

Ebolarokotteen kehittäminen on noussut mediassa ajoittain esiin epidemian ja siitä kertovan uutisoinnin päätyttyäkin. Prosessi on edennyt kuitenkin melko hitaasti, mistä kertonee paljon se, että ensimmäiset koronarokotteet hyväksyttiin alle vuosi ensimmäisen tartunnan jälkeen, kun taas ensimmäinen ebolarokote sai WHO:n hyväksynnän vasta vuoden 2019 lopussa – siis lähes kuusi vuotta Länsi-Afrikan epidemian puhkeamisen jälkeen. International Coordinating Group on Vaccine Provision perusti vuonna 2021 ebolarokotteille globaalin varaston, johon valtiot voivat tarpeen vaatiessa anoa pääsyä, ja perustamisen jälkeen varaston käyttöaste on vuosi vuodelta noussut. Toisaalta kaikki olemassa olevat ebolarokotteet ovat sen zaire-varianttia vastaan, ja niitä jaetaan lähinnä korkeimpiin riskiryhmiin kuuluville, kuten terveydenhoitoalalle työskenteleville, joten kysymykseksi jää, kuinka hyvän vasteen rokotevarastot muodostavat, jos ebola tekee paluun samassa mittaluokassa kuin vuonna 2014. 

Hongkongin mielenosoitukset 

Kun kiinalainen hallinto vuonna 2019 esitti lakialoitteen, joka salli rikoksista epäiltyjen hongkongilaisten siirron mannerkiinaan tuomittavaksi, herätti se hongkongilaisissa vastareaktion lähteä puolustamaan alueensa itsehallinnollista asemaa. Mikä alkoi nuorten mielenosoituksilla demokratian puolesta, johti nopeasti laajamittaiseen väkivaltaiseen konfliktiin poliisin ja mielenosoittajien välillä. Covid-pandemian puhkeamisen jälkeen kutistui paitsi mahdollisuus protestoida myös aiheen medianäkyvyys. Hongkongin itsehallinnon tila onkin yksi huomattavimmista aiheista, jotka tulivat sivuutetuksi medioiden päähuomion siirryttyä koronakriisiin kotimaassa ja ulkomailla.  

Mitä kuuluu nykyään?

Vaikuttaa siltä, että mannerkiinalaismielinen hallinto sai tahtonsa läpi Hongkongissa. Pandemian aiheuttaman kriisitilanteen varjolla se asetti voimaan turvallisuuslain, jota se on käyttänyt perusteena oikeuttamaan muun muassa demokratia-aktivistien tuomitsemiseen pitkiin vankeusrangaistuksiin ja demokratiamyönteisten media-alustojen sensuroimiseen. Amnestyn tämän vuoden raportin mukaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa edistävien aktivistien ja järjestöjen toimintamahdollisuudet on ajettu ahtaalle, ja CSIS:n raportin (2024) mukaan Hongkongin ja Kiinan välisiä taloudellisia sidoksia on tiivistetty, Honkongin sanan- ja uskonnonvapautta on heikennetty ja alueen poliittista järjestelmää rukattu mannerkiinalaisempaan (siis autoritäärisempään) suuntaan. Hongkongin hallinto on jatkanut mielenosoittajien pidättämistä ja tuomitsemista, mikä on johtanut paitsi monien aktivistien myös lukuisten tavallisten hongkongilaisten maastamuuttoon viime vuosina.