Teksti & kuvat: Akseli Mustonen • Maistelijat: Akseli Mustonen & Lauri Mentula

Syksyn pimetessä moni meistä etsii iltoihin piristystä viinistä, tästä jo vuosituhansia ihmiskuntaa ilahduttaneesta juomasta. Näin toimimme mekin, ystäväni Laurin kanssa eräänä marraskuisena iltana. Tämänkertainen maistelu suoritetaan suhteellisen extempore. Kirjastossa opiskelu päivän osalta alkoi tympimään molempia, joten päätämme virkistyä muutaman opiskelijan budjetille ystävällisen viinin seurassa. Riensimme lähimmän Alkon kautta kohti Laurin kodikasta asuntoa, jossa maistelun toteutamme. Kyseisen Alkon halvimman puna- sekä valkoviinin lisäksi Laurin kotoa löytyy vielä yksi epämääräinen, enemmän tai vähemmän avattu pullo viiniä. Otamme senkin mukaan maisteluun. 

Hartiavoimin saamme lasit tyhjennettyä.

Ensimmäiseksi maisteltavaksi valikoituu chileläinen Gato Negro Moscato. Tätä harvinaisuutta ei Alkosta edes löydy. Silja Linen Tax Freessä hintaa oli 7,55 €. Pullo on virunut kolme vuorokautta avattuna Laurin VOOsse-jäämistössä. Pohjalla on kuitenkin vielä tilkka viiniä, ja kaadamme ne laseihin. Maistelu alkakoon! Jo viinin tuoksussa huomaamme kaksi asiaa: makeuden ja etikan. Maultaan viini on (Moscato-rypälelajikkeelle tyypillisesti) intensiivisen makea sekä etikkainen (avattuna päiviä lämpimässä säilytetyille viineille tyypillisesti). Viinistä on vaikea havaita muita aromeja päällekäyvän makeuden ja etikan alta. Hartiavoimin saamme lasit tyhjennettyä ja yhteistuumin annamme viinille arvosanaksi 1/5.

Seuraavana vuorossa onkin illan punaviini. Reisi- ja pakaralihakset olivat koetuksella, kun Alkon alahyllyltä matkaan tarttui hinnaltaan 7,69 € Espanjan Kastilia–La-Macha-viinialueelta tuleva punaviini Don Opas. Heti alkuun kiinnitämme huomion pullon muovisuuteen. Samalla pohdimme pullon kyljessä esiintyvän parrakkaan ja tyylikkään herrasmiehen henkilöllisyyttä ja elämäntarinaa, mutta siveellisyyteen vedoten joudun jättämään pohdinnat lukijoiden spekulaation kohteeksi. Nuuhkiessamme viiniä kuin paatuneet viinikriitikot huomaamme, että viinillä ei ole oikein minkäänlaista tuoksua. Emme tästä lannistu ja hörppäämme aimot kulaukset Don Opasta. Teemme kaikkemme löytääksemme viinistä edes jonkinlaista makua, mutta pitkän pohdinnan jälkeen tulemme molemmat yllättävään johtopäätökseen. Mitä ihmettä! Tämä viini ei yksinkertaisesti vain maistu miltään. Ehkä pieni teräksisen kanisterin vivahde on havaittavissa, mutta ei mitään muuta. Koostumukseltaan viini on erittäin laiha, eikä tempranillo-rypälelajikkeelle tyypillistä tanniinisuutta esiinny ollenkaan, ihan kuin vettä joisi. Sanottakoon vielä sen verran, että ei tätä pahanmakuiseksi voi kuvailla, se vaatisi viiniltä edes jotain makua. Yhteistuumissa mietimme voiko tätä edes viiniksi kutsua. Tähän Lauri sutkauttaa osuvasti: ”Paremman termin puutteessa”. Tämä viini saa arvosanaksi 0,5/5.

Alamme siirtyä maistelun ehtoon puolelle, ja makuelämykset vielä antavat odottaa itseään. Toivottavasti tämä Alkossa 8,78 € maksanut unkarilainen valkoviini, nimeltään Magyar Fehér Bor, niitä tarjoaa. Lauri tietää mainita, että “Magyar” tarkoittaa unkarin kielellä “unkarilaista”. Kenties kyseessä on Unkarin kansallisviini? Nenät syvällä laseissamme huomaamme viinissä Gato Negrosta tuttua sokerin ja makeuden tuoksua. Myös maultaan viini on makea, lisäksi havaitsemme maussa pientä mausteisuutta. Yllätyimme positiivisesti siitä, että tässä viinissä on sentään jotakin, ei ole sitä jotakin, mutta on sentään jotakin. Toivomamme jännittävät makuelämykset jäävät kuitenkin harmiksemme tästäkin viinistä uupumaan. Lauri tiivistää viinin maun ja laajemmin koko maistelu hengen: ”Ei tämä hyvää ole, mutta paljon parempaa kuin kaksi aikaisempaa.” Tämä unkarilainen viini saa arvosanaksi päivän parhaan, 2/5.

Houkuttaisi vielä ottaa maisteluun mukaan Laurin keittiökaapin ylähyllyllä lymyilevä Luostariviski. Aikataulumme sanovat kuitenkin toisin ja päätämme maistelun tähän. Koen maistelun olleen menestys ja piristys pimeään syksyyn, vaikka mikään viineistä ei ollutkaan tajunnanräjäyttävä makuelämys. Päällimmäisenä näistä viineistä jäi mieleen Don Opas ja sen viinitön olemus. Älä osta Don Opasia, jos haluat kyykkyviinisi edes muistuttavan viiniä!