Teksti: Anni Tuuliainen • Kuvitus: Nanaka Takegata
Uutisotsikot täyttyivät myöhään torstai-iltana 12.9.2024 lohduttomalla uutisella. Noin 30-vuotias romaninainen oli haavoittunut vakavasti Tampereen keskustassa tapahtuneessa ampumavälikohtauksessa. Myöhemmin perjantaiaamuna poliisi tiedotti naisen menehtyneen, ja samalla vahvisti, että hänellä oli ollut mukanaan pieni, alaikäinen lapsi. Mediatietojen mukaan nainen oli myös raskaana.
Poliisin mukaan taposta epäilty mies ja nainen tunsivat toisensa entuudestaan. Miehellä oli vankka väkivaltarikostausta ja hänet oli tuomittu lähestymiskieltoihin ennen tapahtunutta muiden läheisten toimesta. Traaginen tapahtumaketju sai pohtimaan: miksi taas?
Poliisin vahvistettua naisen menehtymisen, tapahtumapaikka alkoi täyttyä kynttilöistä. Kynttilöiden sekaan oli tuotu myös pahvinen kyltti, jossa luki isoin kirjaimin: ”Miehet, lopettakaa naisten tappaminen!”.
”Miehet, lopettakaa naisten tappaminen!”
Vaikka kyltissä ”miehet” toimii kärjistettynä induktiona, sukupuolittunut väkivalta heikentää Suomen sisäistä turvallisuutta tänä päivänä. Joka kolmas nainen Suomessa on joutunut väkivallan uhriksi entisen tai nykyisen kumppaninsa taholta. Suomessa poliisin tietoon tulee vuosittain noin 10 000 lähisuhde- tai perheväkivaltatapausta, joiden uhreista noin 75 % on naisia. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 viranomaisten tietoon tulleita uhreja oli 12 300. Täysi-ikäisistä uhreista 74 % oli naisia.
Suomi on edelleen yksi Euroopan unionin vaarallisimmista valtioista naisille.
Kansainvälisestikin vertailtuna Suomessa naisiin kohdistuvan väkivallan määrä on hälyttävä. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat esimerkiksi sukupuolivähemmistöön kuuluvat ja rodullistetut naiset sekä romaninaiset. Kulttuurisesta, sosioekonomisesta tai muusta taustasta riippumatta ongelma ulottuu koskemaan kuitenkin koko kansaa. Sukupuolittunut väkivalta leimaa Suomea hyvinvointi- ja oikeusvaltiona: kyseessä ovat ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa loukkaavat rikokset, joiden torjumisesta vastaa lopulta valtio.
Suomen valtiota sitovat lukuisat erinäiset ihmisoikeussopimukset- ja normit, jotka puuttuvat naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Myös tänä vuonna voimaan astunut EU:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen direktiivi kiinnitti Suomen noudattamaan tiukempia sääntöjä sukupuolittuneen väkivallan ehkäisemiseksi. Direktiivi tuli voimaan osana EU:n laajempaa ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseen tähtäävää toimintaohjelmaa.
Väkivallan ehkäisyn, uhrien suojan, tietojen raportoinnin ja oikeudellisen suojan lomassa keskeisenä elementtinä direktiivissä korostuu kansallisten ja paikallisten viranomaisten sekä järjestöjen välisen yhteistyön tärkeys. Eri toimijoiden välinen yhteistyö on keskeistä toimivien palvelujen sekä tukijärjestelmien ylläpitämisessä. Suomessa kolmannen sektorin palvelut, etenkin sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta, toimivat avainasemassa kansalaisten turvallisuuden sekä terveyden takaamiseksi. Yhteiskunnallisesti aktiiviset toimijat, kuten Ensi- ja turvakotien liitto, Pelastakaa lapset, Suomen Mielenterveys ry ja A-klinikkasäätiö, ovat tarjonneet elintärkeää tukea, turvaa ja neuvontaa kansalaisille. Sote-järjestöjen työ on toiminut korjausliikkeenä julkisen sektorin jättämälle aukolle. Työ toimii näkyvänä heijastuksena suomalaisen kansalaisyhteiskunnan toimivuudesta sekä eri toimijoiden välisen yhteistyön kriittisyydestä.
Yhteiskunnallisesti aktiiviset toimijat, kuten Ensi- ja turvakotien liitto, Pelastakaa lapset, Suomen Mielenterveys ry ja A-klinikkasäätiö, ovat tarjonneet elintärkeää tukea, turvaa ja neuvontaa kansalaisille. Sote-järjestöjen työ on toiminut korjausliikkeenä julkisen sektorin jättämälle aukolle.
Silmiä täytyi kuitenkin hieraista syyskuun alussa, kun Sosiaali- ja terveysministeriö tiedotti sote-järjestöihin kohdistuvista määrärahaleikkauksista. STM ilmoitti vuonna 2025 valtionavustuksiin käytettävän 79,5 miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna. Niin sanottuihin jatkuvaluonteisiin järjestöjen toimintoihin kohdistuu noin 18–21 miljoonan euron säästö. Mittavien leikkausten määrä olisi noin 130 miljoonaa euroa vaalikauden loppuun mennessä. Jo valmiiksi kuormittuneet palveluntarjoajat kohtaavat porrastettujen leikkausten vaikutukset nopeutetulla aikataululla: järjestöille ei siis anneta aikaa tai mahdollisuutta päättää itse toimintansa sopeuttamisesta.
Rahoituksesta leikkaaminen vaikuttaa kolmannen sektorin kykyyn tarjota tarpeellisia palveluja erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville kansalaisille. Samalla palveluiden laadun sekä EU:n direktiivissä kannustetun viranomaisten ja muiden toimijoiden välisen yhteistyön tulevaisuus näyttäytyy epävakaana. Sote-järjestöjen työ toimii puskurina sitä rasitusta kohtaan, joka muutoin kohdistuisi yksin julkisen sektorin sosiaali- ja terveysalalle. Vaikka hallitus kaavailee määrärahaleikkauksilla taloudellisia säästöjä ja palveluiden tehostamista, voivat leikkaukset aiheuttaa pitkällä aikavälillä yhteiskunnallisten ongelmien kierteen.
Leikkaukset ovat leikkauksia riittävään tukeen, kehitykseen, tietoon, hyvinvointiin sekä kansalaisten toivoon paremmasta tulevaisuudesta. Vielä konkreettisemmin leikkaukset tarkoittavat kansalaisten kasvavan avuntarpeen laiminlyömistä, hädän sivuuttamista, kriisipuheluiden määrän kasautumista ja pahimmillaan yhä useampaa lohdutonta kohtaloa. Välittömän avun tarve ei vähene, vaikka rahoituksesta vähennetään.
Vain muutama päivä STM:n tiedotteen jälkeen syyskuun 12. päivänä haavoittunut ja myöhemmin menehtynyt nainen toimi esimerkkinä valtion vastuuttomasta sukupuolittuneen väkivallan torjumisesta. Välitön tuki ja ulkopuolinen apu ei ulottunut naiseen asti eikä ampumavälikohtaus ollut tuomitun miehen ensimmäisen väkivallan teko.
Nainen oli hakenut turvaa turvakodista samanaikaisesti turvakotien ollessa äärimmillään täynnä Tampereella. Mediatietojen mukaan tänä vuonna yli 150 turvakotipaikkaa hakenutta henkilöä ei ole saanut paikkaa Tampereella. Koska myös THL:n tilastojen mukaan turvakotien asiakasmäärät ovat olleet vuodesta 2021 alkaen kasvussa, voimme ainoastaan kauhistella palveluita tukevien resurssien leikkauksia.
Sote-järjestöihin kohdistuvat leikkaukset sotivat ihmisoikeussopimusten tavoitteita vastaan. Sitoutuminen tavoitteisiin jää näennäiseksi ilman konkreettisten tekojen, rahoituksen ja mahdollisuuksien tukea. Riskinä on, että yhä useampi kotona, työpaikoilla, verkossa tai muissa yksityisissä tiloissa väkivaltaa kohtaava kansalainen jää yksin. Samalla uusiutuvan ja toistuvan väkivallan yleisyys kasvattaa leikkauksien pelättyjä vaikutuksia. Määrätietoinen ja ennaltaehkäisevä naisiin kohdistuvan väkivallan kitkeminen on puutteellista Suomessa.
Suomi on yksi Euroopan unionin vaarallisimmista maista naisille – eikä ihme – kun lyhytkatseiset säästöt voittavat jälleen kamppailun tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia tukevia toimia vastaan.
Leikkausten tosiasiallinen taloudellinen säästö hallituksen muiden leikkausten lomassa tuntuu marginaaliselta. Uhkana on, että ainakin inhimillinen hinta kasvaa.
Lähteet:
https://fra.europa.eu/en/project/2012/fra-survey-gender-based-violence-against-women
Policy 