Kainalot hikoavat, kädet tärisevät ja hengitys kiihtyy. Vilkuilet kelloa ja pohdit, olisiko sittenkin pitänyt laittaa se tummempi paita. Yrität olla reipas ja itsevarma, mutta mielessä vilisevät lähinnä vain pahimmat mahdolliset tavat nolata itsesi. 

On käynnissä yliopiston orientaatioviikko, ja tiedät piinallisen hyvin, että nyt jos koskaan pitäisi olla ihmisiksi. Antaa hyvä kuva itsestään, ehkä tehdä parhaassa tapauksessa jopa “vaikutus”. Kaikki tämä parhaimmillaan vain muutamaa päivää sen jälkeen, kun olet kärrännyt harvat kalusteesi uuteen osoitteeseen ja ensimmäistä kertaa omillesi. 

Opiskelijaelämän aloittaminen on innostavaa, mutta myös kaoottista aikaa. Omalta fuksisyksyltäni muistan, kuinka uusia ihmisiä, tilaisuuksia sekä käytänteitä tuntui tulvivan ovista ja ikkunoista niin, että heikompaa hirvitti. Kyseiset tunnelmat ovat hiljattain pyörineet mielessäni, kun olen ilokseni saanut toimia tuutorina monille uusille opiskelijoillemme.

Jos olet siis uusi opiskelija ja olosi on toisinaan hämmentynyt, johtuu se todennäköisesti siitä, että kaiken uuden aloittaminen on aina vähän hämmentävää. Tämän tosiasian huomaaminen ei välttämättä ratkaise mitään, mutta sen muistaminen voi auttaa hyväksymään, ettei kaikkialle tarvitse keretä. Näin ainakin omalla kohdallani.

Sitten vielä muutama lisämerkintä opiskelijan asemasta – noin niinku yleensä. 

Ikävä totuus näyttäisi nimittäin olevan se, että Suomesta ollaan nykyhallituksen voimin muokkaamassa yhä kovemmilla kierroksilla käyvää kilpailuyhteiskuntaa, jonka toimintamekanismit eivät varsinaisesti ole omiaan tukemaan opiskelijan hyvinvointia. Valmistumisaikojen kiristykset, aikuiskoulutustuen lakkauttaminen ja asumistuen leikkaukset (kiitos vaan, Petteri!) eivät nekään ainakaan laske ylikuormittuneen opiskelijapolon pääkopan kierroksia.

Pähkäiltävää siis riittää, kun kaiken yllä kuvatun keskellä olisi opiskelijankin vain selvittävä. Eikä ainoastaan selvittävä, vaan aikaa soisi jäävän myös unarilounaille hyvien ystävien seurassa, spontaaneille kohtaamisille Kaisa-kirjaston kahvilassa ja iltakävelyille syksyisessä Keskuspuistossa. Toisin sanoen siis ihmettelylle, fiilistelylle ja hauskanpidolle – eli kaikelle sille, mikä tekee elämästä elämisen arvoista.

Arvoisa lukija! Käsissäsi olevasta Policyn numerosta 3/24 löydät jälleen kerran tuhdin kattauksen opiskelijaelämän ilmiöitä, politiikkaa ja kulttuuria. Toivon lehden tarjoavan sinulle antoisia lukukokemuksia, uusia oivalluksia ja hetken tauon kaikesta muusta hyörinästä. Lisäksi se tosiasia, että näinkin kattava paketti laadukasta opiskelijajournalismia on jälleen saatu puserrettua yksien kansien väliin, kertoo mielestäni omaa kieltään yhteisöllisyyden, vastavuoroisuuden ja iloluontoisen luovuuden voimasta.

Ps. Seuraavassa toimituskokouksessa tavataan!

Eino Haase