Teksti: Topi Remes

Monimutkaisessa maailmassa asiat väistämättä jakavat mielipiteitä, mutta välillä konsensuksen kaipuu on liian kova. Totuuden etsiminen unohtuu, kun päämääränä on, että kaikki ovat joko samaa mieltä tai hiljaa. Erimielisyys ahdistaa, ja mielipiteen kertominen voi pelottaa. Niitä, jotka muuttavat mielipidettään, pidetään tuuliviireinä: kenen joukoissa oikein seisot? Väitän, että antamalla mielipiteiden virrata ja vapauttamalla keskustelukulttuuria voimme ymmärtää paremmin toisiamme ja tehdä parempia päätöksiä sekä yhteiskunnallisesti että yksilöinä.

Mielipide määritellään yleensä yksilön näkemykseksi jostakin asiasta. Mielipiteet, kuten myös arvot ja uskomukset, muodostuvat monin eri tavoin. Vaikuttimia on hyvin laajasti, aina koulusta ja kasvatuksesta henkilökohtaisiin elämänkokemuksiin, sekä läheisiltä ja esimerkiksi sosiaalisesta mediasta poimittuihin näkemyksiin. Myös osin geneettisesti määräytyvä persoonallisuutemme vaikuttaa  ajattelutapoihimme. Ei siis ole ihme, että olemme asioista eri mieltä.

Kaikki mielipiteet eivät kuitenkaan ole samanarvoisia. Mielipiteitä voi arvottaa esimerkiksi faktaperusteisuuden ja eettisyyden mittareilla. Arvottamisen helppous vaihtelee. Jos joku kertoo pitävänsä mansikkajäätelöstä, sen arvottaminen on näillä mittareilla vaikeaa. Sen sijaan vaikkapa perustuloon liittyviä mielipiteitä on mahdollista arvottaa esimerkiksi valtiontalouden, kannustinvaikutuksien tai oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. 

On myös erotettava pitkälti tunteisiin perustuva välitön arvottaminen ja analyyttisempi, edellä mainituilla mittareilla tapahtuva arvottaminen. Mielipiteen kertominen onkin pelottavaa juuri siksi, että se joutuu kuulijoiden välittömän arvottamisen kohteeksi. Tällä taas on sosiaaliset seurauksensa. Huonona pidetystä mielipiteestä saattaa seurata tuhahduksia tai vaivaantunut hiljaisuus, hyvästä kenties ylistystä. 

Kun kaikki mielipiteet tulevat esille, tulee syötteeseen myös huonot mielipiteet, mutta mikä tärkeämpää, yhtään hyvää ei vahingossa jää pois.

Välittömästi tapahtuva arvottaminen ei kuitenkaan perustu pelkästään näkemyksen faktapohjaisuuteen tai eettisyyteen, vaan myös tunteeseen ja mielipiteen esittäjään. Esimerkiksi itsevarma ja retorisesti taitava puhuja saa yleisön usein puolelleen, vaikka hänen mielipiteensä olisi sisällöllisesti heikko. Samoin yleisön ennakkokäsityksiä vahvistava puheenvuoro saa todennäköisemmin hyväksyntää. Väitän, että tällaisesta välittömästä arvottamisesta seuraava sosiaalinen reaktio on häiriötekijä, josta pitäisi pyrkiä eroon.

Myönnän taiteilevani nyt melko ohuella nuoralla, mutta selitän seuraavaksi, miksi kaikenlaisia mielipiteitä pitäisi sietää – jopa loukkaavia, jos ne esitetään vilpittömästi eikä tarkoituksellisesti loukaten.

Ensimmäiseksi, mielipiteen arvoa ei tässä tapauksessa liitetä sen sisältöön, vaan siihen, että se on syöte prosessissa, jossa perusteltu mielipide muodostuu. Tässä arvottamisprosessissa mielipide arvotetaan muiden näkemysten avulla sekä tiedon ja eettisyyden mittareilla. Lopputuloksen kannalta olennaista on syötteen monipuolisuus. Emme voi etukäteen tietää, mitkä mielipiteet ovat hyviä. Mielipiteet, jotka koetaan loukkaavina, epäeettisinä tai jopa väärään tietoon perustuvina, vaihtelevat kulttuurien, ajanjaksojen  ja yksilöiden välillä. Kun kaikki mielipiteet tulevat esille, tulee syötteeseen myös huonot mielipiteet, mutta mikä tärkeämpää, yhtään hyvää ei vahingossa jää pois.

Toiseksi, mielipiteiden muuttuminen keskustelun seurauksena tulee todennäköisemmäksi. Mielipiteen muuttaminen edellyttää usein uuden tiedon lisäksi emotionaalisesti turvallista tilannetta ja kuulluksi tulemisen kokemusta. Jos joitakin mielipiteitä ei saa sanoa, kapenee mahdollisuus siihen, että kyseisiä mielipiteitä omaava henkilö muuttaa mieltään. Tarkoituksellinen loukkaaminen, nöyryyttäminen tai jyrääminen on kuitenkin tuomittavaa, koska se ei edistä mielipiteiden esiintuomista. Sosiaalisten reaktioiden ei pitäisi kummuta mielipiteiden sisällöstä, vaan toiminnasta, joka joko tukee tai rikkoo avoimeen mielipiteiden vaihtoon kannustavaa keskustelukulttuuria.

”Vain läheisimpien ihmisten mielipiteiden tai tunnetasolla miellyttävimpien näkemysten huomioon ottaminen voi johtaa syötteen yksipuolisuuteen ja vinoumiin.”

Ajattelutapa on kieltämättä idealistinen ja melko kaukana arkipäiväisistä keskustelutilanteista. Niissä harvemmin päädytään kaiken kattavaan konsensukseen tai laitetaan mielipiteitä järjestykseen. Kaikki eivät kenties ehdi tai juuri sillä hetkellä jaksa kertoa näkemyksiään. 

Tämä ei kuitenkaan haittaa, koska voimme hyödyntää ajattelutapaa myös henkilökohtaisella tasolla. Arvottamisprosessi käy jatkuvasti meidän itse kunkin korvien välissä. Vain läheisimpien ihmisten mielipiteiden tai tunnetasolla miellyttävimpien näkemysten huomioon ottaminen voi johtaa syötteen yksipuolisuuteen ja vinoumiin sekä vaikeuttaa hyvin erilaista syötettä saavan ihmisen ymmärtämistä. Voimme monipuolistaa syötettä altistamalla itseämme erilaisille mielipiteille keskusteluiden lisäksi myös esimerkiksi uutisten, kirjallisuuden, podcastien ja sosiaalisen median kautta.

Avoimeen mielipiteen ilmaisuun kannustavassa keskustelukulttuurissa saamme mahdollisimman monenlaisia näkökulmia henkilökohtaisen päätöksentekokoneemme syötteeksi. Tämä ei silti tarkoita sitä, että kaikki päätyisivät olemaan samaa mieltä. Arvottaminen ja mielipiteen muodostaminen tapahtuu edelleen henkilökohtaisen tietämyksemme, arvojemme ja uskomuksiemme avulla. Rikkaamman näkemysvaraston ansiosta kykenemme kuitenkin muodostamaan perustellumpia mielipiteitä, ymmärtämään toisiamme ja tekemään parempia päätöksiä.

Konflikti kuuluu demokratiaan ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Niiden rauhanomaisessa ratkaisemisessa erilaisten mielipiteiden ymmärtäminen on keskeistä. Polarisaatiota vähentävää ja hyvää päätöksentekoa niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla edistävä keskusteluilmapiiri syntyy, kun kaikki kertovat mielipiteensä ja arvostavat sitä, että muutkin kertovat mielipiteensä. Mielipidettä itsessään ei siis välttämättä tarvitse arvostaa – ei omaa eikä toisen – vaan tärkeämpää on arvostaa mielipiteiden ilmaisemisen kulttuuria.