Teksti: Tinja Ryynänen • Kuva: Wikimedia Commons

Vuonna 2023 valitun uuden hallituksen kausi on nyt kirjoitushetkellä, vuoden 2024 syyskuussa, kestänyt hieman alle kaksi vuotta. Niinkin lyhyessä ajassa hallitus on toimillaan saanut aikaan paljon tuhoa. Hyvinvointivaltion tila sen kuin heikkenee entisestään. Tämä johtaakin pohtimaan sitä, millaiseksi maaksi Suomi muotoutuu näiden tulevien vuosien aikana ja millaisia pitkäaikaisia vaikutuksia hallituksen määräämillä leikkauksilla on.

On selvää, että taloudellisia toimia tulisi tehdä liiallisen velkaantumisen estämiseksi. Hallituksen tavoitteena onkin ollut Suomen “velkalaivan kääntäminen”, pääministeri Petteri Orpon sanoin. Moni alan asiantuntija on kuitenkin ottanut kantaa leikkauksiin ja todennut, etteivät ne ole järkevimpiä mahdollisia ratkaisuja, jos Suomen talous todella halutaan saada kuntoon. Esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Aki Kangasharju on nostanut Ylen haastattelussa esille, kuinka Suomi tulee velkaantumaan edelleen leikkauksista huolimatta. Taustalla on erityisesti jo pitkään jatkunut heikko talouskasvu, jonka taustalla on monia eri syitä, muun muassa koronapandemia sekä kieroutunut väestörakenne. Lisäksi Kangasharju esittelee artikkelissa oman ideansa sille, miten Suomen velkakriisi tulisi selvittää – hänen ehdotuksensa ovat “kunnolliset kasvutoimet”, joiden avulla Suomen tuottavuus saataisiin taas nousuun.

Oman kokemuksen perusteella moni suomalainen vastustaa näitä leikkauksia. Kyseinen ilmiö on nähtävillä erityisesti sosiaalisen median välityksellä, kun ihmiset kertovat, kuinka leikkaukset ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä. Lisäksi omassa lähipiirissäni olen tavannut ihmisiä, jotka kärsivät jo nyt leikkauksien aiheuttamasta taloudellisesta ahdingosta. Se, että olen kohdannut lähinnä pelkkää negatiivista palautetta leikkauksia kohtaan, saa pohtimaan sitä, ovatko nämä leikkaukset ylipäänsä edes järkeviä.

Leikkaukset nimittäin heikentävät sekä suomalaisten fyysistä että henkistä terveydentilaa. Raha-asioista stressaaminen on hyvin kuormittavaa henkisesti. Tämän lisäksi se, ettei ole välttämättä varaa edes perustarpeisiin, tuskin edistää myöskään fyysistä terveyttä. Jos apua kuitenkin haluaisi näihin fyysisiin tai henkisiin ongelmiin, on niidenkin saamista vaikeutettu – nimittäin terveydenhuollosta ja mielenterveyspalveluista on tietenkin leikattu. 

Pienyrittäjien asema Suomessa heikkenee entisestään, kun ihmisillä ei ole varaa enää tukea niiden toimintaa.

Selvää on se, että leikkaukset tulevat heikentämään erityisesti jo valmiiksi heikosti toimeentulevien asemaa. Yllättävää voi kuitenkin olla se, että myös ennen hyvin toimeentulleen keskiluokan asema kärsii. Esimerkiksi pienyrittäjien asema Suomessa heikkenee entisestään, kun ihmisillä ei ole varaa enää tukea niiden toimintaa ostamalla heidän tuotteita ja palveluita. Samalla hallitus myöntää yritystukea jo valmiiksi suurille yrityksille, joiden olemassaolo tuskin on tukirahoista kiinni.

Tämä on todella harmillista, sillä uudet yrittäjät voisivat potentiaalisesti tarjota uudenlaisia innovaatioita, joiden avulla Suomen talous saataisiin monen vuosikymmenen jälkeen kasvuun pelkän miinuskäyrän sijasta. Kenties hallituksen tulisi kannustaa ihmisiä enemmän yrittäjyyteen sekä panostaa eri innovaatioihin. Näiden avulla fokus ei olisi ainoastaan pelkässä leikkaamisessa ja siten ihmisten olojen heikentämisessä. Sen sijaan se keskittyisi talouskasvun lisäämiseen panostamalla erityisesti koulutukseen ja ihmisten hyvinvointiin. Näihin kahteen asiaan panostamalla tuskin on huonoja seurauksia, ainakaan pidemmällä tähtäimellä. 

Nähtäväksi siis jää, millaiselta Suomi näyttää muutaman vuoden kuluttua, kun hallitus tekee itsepäisiä ratkaisuja kuuntelematta asiantuntijoita. Tällä hetkellä monen kuva Suomen tulevaisuudesta on hyvin pessimistinen, mikä on ymmärrettävää. Tämän lisäksi polarisaatio on syventynyt entisestään – tuloerojen ja ideologisten eroavaisuuksien myötä – mikä on luonnollisesti heikentänyt ihmisten yhtenäisyyttä. Nyt tulisikin puuttua näihin epäkohtiin, vielä kun on mahdollista. Mitä syvemmälle Suomi vajoaa, sitä vaikeampaa sieltä on nousta ylös.