Teksti: Sanni Rapo • Kuvat: Mathilde Bouley, Sebastian Tynkkysen X-tili

Kesällä 2023 Aaro Tamminen turhautui Riikka Purran rasismikohun olemattomiin seurauksiin ja vaati valtiovarainministerin eroa adressissa. Siitä seurasi lukemattomia allekirjoituksia, mediayhteydenottoja ja tappouhkauksia.

Aluksi Aaro Tamminen uskalsi toivoa tuhatta allekirjoitusta.

Ensimmäisenä päivänä niitä tuli yli 5000. Seuraavana aamuna hän heräsi kymmeniin tuhansiin allekirjoituksiin. 

“Se meni todella nopeasti.” 

Heinäkuussa 2023 Riikka Purra yhdistettiin riikka-nimimerkkiin, jolla oli kirjoitettu kommentteja Jussi Halla-ahon Scripta-blogiin vuonna 2008. Kommentit sisälsivät muun muassa rasistisia herjoja ja toteamuksen, että ”jos [hänelle] annettaisiin ase, ruumiita tulisi ihan lähijunassakin.” Purra ilmoitti, ettei aio irtisanoutua vanhoista kirjoituksistaan tai pahoitella niitä. Seuraavana päivänä hän silti pyysi kommenttejaan anteeksi. 

Tammisen mielestä Purra ei kuitenkaan ottanut riittävästi vastuuta. Pari päivää kohun alkamisen jälkeen hän teki adressin, jossa vaadittiin Purran eroa valtiovarainministerin tehtävästä. 

“Meillä on perheessä aika vahva oikeudentunto. Tuntui jotenkin niin väärältä, ja olin niin vihainen, kun [kommenteista] ei otettu vastuuta. Olin hirveän kiukkunen ja odottelin pari päivää, josko joku muu tekisi adressin. Sitten mä päätin, että mä teen sen.” 

”Se oli ihan periaatekysymys, mä en piiloudu.”

Kymmenen päivän sisällä allekirjoituksia oli yli 120 000. Sen jälkeen Tamminen päätti luovuttaa adressin oppositiolle Eduskuntatalolla. 

“Menin sellaiseen tietynlaiseen taistele tai pakene -tilaan. Ajattelin, että no, tähän ryhdyttiin, tämä täytyy tehdä loppuun. Olin vähän kauhuissani, mutta enemmän se tuntui siistiltä, että ihmisiä kiinnostaa tämä.” 

Seuraavat kaksi viikkoa olivat Tammiselle stressaavia. Lehdet alkoivat soitella hänelle jo parin päivän jälkeen. Ensimmäisenä adressista uutisoivat Iltalehti ja Aamulehti. Niitä seurasi vihakommentteja niin yksityishenkilöiltä kuin poliitikoiltakin. Ensimmäisenä Tammisesta kirjoitettiin Ylilaudassa ja hänen sosiaalisissa medioissaan. 

“Mulla on julkinen Instagram-profiili. Se oli ihan periaatekysymys, mä en piiloudu tuollaisten asioiden takia.” 

Adressit.com-palvelussa voi lähettää yksityisviestejä. Tamminen sai osakseen vihaa myös siellä. Muutaman päivän päästä Sebastian Tynkkynen twiittasi hänestä kuvan kera. Sen jälkeen Tamminen alkoi saada myös tappouhkauksia. 

“Sitten alkoi se maalittaminen. Siitä pystyi jotenkin yllättävän helposti etäännyttämään itsensä. Mutta mä muistan, kun mä matkustin vähän ympäri Suomea, että bussimatkat oli aika raskaita. Silloin väkisinkin pysähtyi ajattelemaan, kun ei ollut tekemistä. Oksensin stressistä Onnibussissa matkalla Helsinkiin luovuttamaan adressia.” 

Tammisen ulkonäköä haukuttiin ja esiin kaivettiin vanhoja uutisartikkeleita ja Facebook-tykkäyksiä. Häntä myös syytettiin Venäjän trolliksi. Syytösten taustalla oli muutama venäjänkielinen spam-allekirjoitus. Adressit.com ei vaadi vahvaa tunnistautumista. Data-analyysin jälkeen allekirjoituksista jätettiin pois muutama sata ei-luotettavaksi luokiteltu allekirjoitus. 

“Yritin välillä olla lukematta niitä viestejä, mutta ei sitä oikein pystynyt. Kuitenkin kun itsestä puhutaan jotain netissä, haluaa tietää, mitä puhutaan.” 

“Se auttoi, että tiedostin, että kaikki mitä olen antanut itsestäni [nettiin], olen antanut tietoisesti. Heillä ei ole musta mitään haavoittuvuuksia, joita en ole kertonut julkisesti somessa. Nykyäänkin kirjoitan somessa avoimesti tekstejä vaikka tunne-elämästäni, ja se on helppoa, koska tiedän, mitä siellä sanon. Asetan itseni haavoittuvaiseksi omilla ehdoillani. He ei tiedä musta mitään.” 

Joistain kunnianloukkauksen tai tappouhkauksen kriteerit täyttävistä kommenteista ja viesteistä Tamminen teki rikosilmoituksia. Vain yksi niistä eteni esitutkintaan. Sekin jäi kesken. 

“He vetosivat myös siihen, että hallitus on demokraattisesti valittu. Mutta he yrittivät estää demokraattisen vaikuttamisen keinon. Siinä on ristiriita.” 

”Tuki piti tolpillaan.”

Adressi luovutettiin Jussi Saramolle, Anna Moringille ja Elisa Gebhardille Eduskuntatalon portailla. Paikalla oli MTV kuvaamassa live-lähetystä. 

“Kun se oli luovutettu ja kuvat oli tulleet julki, niin kyllä sitten pelotti kaduilla. Mut tunnisti muutama ihminen ja tuli sanomaan hyvässä [mielessä] asiasta, mikä oli tosi sydäntä lämmittävää. Mutta samalla ajattelin, että jos ihmiset tunnistaa hyvässä, ne tunnistaa myös pahassa. Mutta mitään pahaa mä en ole kaduilla kohdannut.” 

Tamminen sai positiivistakin palautetta adressistaan niin tutuilta kuin tuntemattomilta. Hänellä oli myös joka vaiheessa läheisiä tukenaan. 

“Tuki piti tolpillaan. Ettei tarvinnut yksin työskennellä sen kanssa.” 

Heidän kanssaan Tamminen muun muassa pohti, mitä kertoo medialle. 

“Se median pörrääminen ympärillä oli tosi stressaavaa. Ja jouduin vastaamaan aika tiukkoihin kysymyksiin ja sit pohtimaan tosi tarkkaan, miten halusin itseäni ilmasta. Kuitenkin tietyssä mielessä takanani seisoi loppuvaiheessa 120 000 ihmistä.” 

“Mä mietin jossain kohtaa, että haluanko mä kuvaani välttämättä [mediaan]. Mutta loppuvaiheessa oli pakko, kun lähti luovuttamaan [adressia]. [–] Kun tekee aktivistista työtä, vaikka en mä itseäni aktivistiksi missään nimessä luokittele, asettaa itsensä aika haavoittuvaiseen asemaan. [–] Jollain ihmeellisellä tavalla ne omat arvot kuitenkin kantaa. Silloin on valmis tavallaan asettaan itsensä sellaisiin tilanteisiin oman arvomaailman puolesta.” 

”Saatiin kansan – tai osan kansasta – ääni kuuluviin.”

Viime vuoden syksyllä Operaatio Libero oy myönsi Tammiselle Vuoden kansalaisvaikuttaja -palkinnon. Se kuitenkin lähinnä muistutti häntä rankasta kesästä. 

“Se oli tosi hieno ele, ja mä suostuin siihen ja pidin puheen Oodissa. Se videoitiin, ja mua ahdisti palata niihin muistoihin. Ei se sitten tavallaan lopulta ollut hirveän kiva kokemus. Piilotin sen kunniakirjan, koska se stressasi mua.” 

Tamminen ei tiedä, johtiko adressi mihinkään luovutuksen jälkeen. 

“Saatiin kansan – tai osan kansasta – ääni kuuluviin, ja tuotua esille, että tällä on merkitystä ihmisille. Mutta kun ei se ollut kansalaisaloite, niin eihän se mihinkään eduskuntakäsittelyyn edennyt. Se oli mielenilmaus. Haluaisin kuitenkin uskoa, että sen myötä hallituksen sisällä rasismiin olisi suhtauduttu vakavammin.” 

“Jos jotain haluaisin sanoa itselleni [silloin], niin sanoisin, että parhaasi teit.”