Teksti: Antti Ruoppi • Kuva: Lasse Laatusen kotialbumi

Vuosikymmenten uran suomalaisen työmarkkinapolitiikan parissa tehnyt Lasse Laatunen pohtii Policylle antamassaan haastattelussa kolmikannan asemaa nykyisessä päätöksenteossa ja arvioi hallituksen suunnitteleman vientimallin mahdollisia seurauksia.

”Jos hallituksella on kokonaispolitiikan tajua, tulisi työmarkkinakiistoissa nyt virittää eri sopimusosapuolten välille sellainen yhteistyö, jolla saataisiin aikaan sopu ja asiat ratkeaisivat”, peräänkuuluttaa Elinkeinoelämän keskusliiton entinen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen.

Hän jos kuka tietää, mistä puhuu: Laatunen teki yli 40 vuoden uran työnantajajärjestöjen palveluksessa ennen eläköitymistään vuonna 2015. Tämän jälkeen hän on jatkanut suomalaisen yhteiskunnan aktiivista seuraamista ja kommentoinut sen käänteitä.

Laatunen on tullut tunnetuksi siitä, että hän on useasti kritisoinut entisen työnantajansa, Elinkeinoelämän keskusliiton, ajamaa politiikkaa.

Suomalainen työmarkkinapolitiikka on vuosikymmeniä rakentunut niin sanotun kolmikannan varaan. Kolmikannalla tarkoitetaan sitä, että työelämää ja työntekijöiden asemaa koskevan lainsäädännön valmistelussa hallitus neuvottelee sopimuksen yksityiskohdista yhdessä palkansaajien ja työnantajien keskusjärjestöjen kanssa.

Kolmikantainen sopiminen ei ole rajoittunut pelkästään palkkakiistoihin. Esimerkiksi aiemmat eläkeiän nostamisesta tehdyt päätökset ovat sovittu työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen yhteistyönä. Vertailumaaksi Lasse Laatunen nostaa Ranskan, jossa eläkeikää on jo vuosien ajan yritetty nostaa poliittisesti huonolla menestyksellä. Työmarkkinoiden konkarilla on selkeä mielipide siitä, mitkä ovat olleet suomalaisen kolmikannan menestyksen avaimet.

”Jo talvisodan aikana työnantajajärjestöt tunnustivat tammikuun kihlauksessa palkansaajat tasavertaiseksi neuvotteluosapuoleksi, ja tästä alkaen kolmikantainen sopiminen on ollut vallitseva malli. Varsinkin toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina neuvottelijoiden välisellä aseveliyhteydellä oli merkittävä rooli sopimusten onnistumisessa”, Laatunen toteaa.

Lakkojen seurauksena eri järjestöjen välille syntyi sellainen juopa, jonka arpeutuminen kestänee kauan.

Julkisuudessa on viime aikoina esitetty väitteitä kolmikannan rappeutumisesta, mikä ei ole täysin tuulesta temmattua.

On kiistaton fakta, että erimielisyys työmarkkinakentällä on viime vuosina lisääntynyt. Alkuvuodesta hallituksen työlainsäädäntöön suunnittelemat uudistukset saivat aikaan reaktion, joka johti viime keväänä monia viikkoja kestäneihin lakkoihin. Näiden seurauksena virisi jälleen keskustelu työtaisteluihin ja poliittisiin lakkoihin vaikuttavan lainsäädännön uudistamisen tarpeellisuudesta.

”Viime talvena järjestettyjen lakkojen seurauksena eri järjestöjen välille syntyi sellainen juopa, jonka arpeutuminen kestänee kauan. Ilman luottamusta on vaikea saada pitkäjänteistä tulosta aikaan”, Laatunen arvioi.

”Kolmikanta on toki aiemminkin toiminut vaihtelevasti. Sen toimivuus on kuitenkin kaikkien etu, ja ennen kaikkea se on helpotus poliitikoille, joilla ei välttämättä ole kaikkiin yksityiskohtiin asti yltävää substanssiosaamista”, hän jatkaa.

Nykyisen hallituksen aikana on Laatusen mielestä tapahtunut selkeä muutos aiempaan.

”Erona aiempaan työmarkkinapolitiikkaan on se, että Petteri Orpon hallituksen aikana eri yksityiskohtiin ei ole juurikaan jätetty neuvotteluvaraa, vaan lopputulokset ovat sovittu kiinni”, hän toteaa.

Analyyseissä ja eri asiantuntijoiden lausunnoissa on esitetty väitteitä suurten hallituspuolueiden, kokoomuksen ja perussuomalaisten, välisistä erimielisyyksistä. Laatunen epäilee hallitusohjelmaan kirjattujen toimien yksityiskohtaisuuden olevan juuri tämän luottamuspulan aiheuttama.

Suomessa kyetään saavuttamaan työnantajien näkökulmasta parempia tuloksia aikaan ehdottoman porvarienemmistöisenä maana kuin neuvottelemalla.

Hallituksen ajamaa vientimallia Lasse Laatunen arvostelee kovin sanoin. Malli asettaisi vientialojen palkankorotukset katoksi, jota muiden alojen palkankorotukset eivät voisi ylittää. Tämä on herättänyt palkansaajajärjestöjen keskuudessa laajalti kritiikkiä: etenkin terveydenhoitoalan Tehy ja opetusalan OAJ, joita malli toteutuessa koettelisi kovimmin, ovat ilmoittaneet vastustavansa aloitetta jyrkästi. Elinkeinoelämän keskusliitto puolestaan on asettunut vakaasti aloitteen taakse.

”Jo taannoin lähetetyn pääministerin haastattelutunnin perusteella oli nähtävissä se, että pääministeri Orpo luultavasti mielellään peruuttaisi vientimallin kanssa, mutta Elinkeinoelämän keskusliitto ajaa esitystä läpi seurauksista välittämättä”, Laatunen arvostelee entistä työnantajaansa.

”EK:n osalta keskeinen virhe tapahtui silloin, kun se jätti kunta-alan vahtimatta ja kunta-ala nousi palkkajohtaja-asemaan. Tämä sai aikaan muun muassa sen, että lukuisat kunnat ja hyvinvointialueet velkaantuivat yhä entisestään. Liiton johdossa onkin tämän jälkeen selkeästi tapahtunut uudelleenarviointi, jonka mukaan Suomessa kyetään saavuttamaan työnantajien näkökulmasta parempia tuloksia aikaan ehdottoman porvarienemmistöisenä maana kuin neuvottelemalla”, hän jatkaa.

”Itse en tähän kuitenkaan usko: työmarkkinoiden sisäinen kuri on paljon parempi kuin mikään laki, joka toteutuessaan kaiken lisäksi kahlitsisi valtakunnansovittelijan kädet”, Laatunen arvioi.

Synkähköistä työmarkkinanäkymistä huolimatta Laatunen kannustaa opiskelijoita suhtautumaan tulevaisuuteensa luottavaisesti.

”Nykyinen opiskelijasukupolvi on historian fiksuin ja osaamiseltaan laaja-alaisin. Se myös ansaitsee kunnolliset opiskelemisen edellytykset: opiskelijoiden tulee voida keskittyä opintoihin.”

Laatunen myös kannustaa opiskelijoita hankkimaan työkokemusta jo opintojen aikana sekä rohkaisee vapaaehtoistoimintaan, kuten esimerkiksi olemaan aktiivinen erilaisissa opiskelijajärjestöissä, sillä näissä muodostuu elinikäisiä ystävyyksiä, jotka kantavat pitkälle.