Teksti: Olivia Havinen • Kuvitus: Laura Karino

Viime aikoina olen väitellyt ystäväni Adalmiinan kanssa, koska käsityksemme feminismistä eroavat. Olemme tunteneet ala-asteelta asti ja viime syksynä lähdimme molemmat opiskelemaan valtiotieteitä: minä politiikkaa ja viestintää Helsinkiin ja Adalmiina taloustiedettä Turkuun.

Pyysin haastattelua, koska toivon keskustelumme auttavan minua ymmärtämään paremmin erilaisia feminismiin liitettyjä mielikuvia ja sitä, miksi feminismin vastainen aate kasvattaa suosiotaan.

On siis kysyttävä, nouseeko Adalmiina ylös “Feministit kopioivat kaiken ruotsista”-kohdassa kun sitseillä lauletaan Oodi sitoutumattomuudelle?

“Meillä kylläkin lauletaan ‘Feministit triggeröityvät peniksen nähdessään’. Mutta joo, nousen.” Adalmiina kertoo, että voisi kysyttäessä tunnustautua feministiksi. Tosin sillä tarkennuksella, että tarkoitetaan feminismiä sanan perinteisessä merkityksessä.

“Og feminismi on mahdollisuuksien tasa-arvoa ja kannatan sitä. Mulla pitää olla tasavertaiset oikeudet hakea jotain tulevaa pankinjohtajan paikkaa, jos mä haluan. Musta se ehkä nykyään vaan menee vähän yli.”

TOISEN aallon feminismi omaksui “yksityinen on poliittista”-lausahduksen ja keskittyi muun muassa palkkatasa-arvon ja lisääntymisoikeuksien ajamiseen. Kolmas aalto laajensi liikettä huomioimaan myös rodullistettujen sekä työväenluokkaan ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien naisten asemaa. 

Nykyfeminismi tai feminismin neljäs aalto painottaa vielä edeltäjään vahvemmin intersektionaalista feminismiä. Siinä mies-nais jaottelu jää taka-alalle useimmissa kysymyksissä.

Ajatus siitä, että feminismi ‘menee yli’ länsimaisessa tai Suomen kontekstissa on yksi yleinen siihen kohdistettu kritiikki. Adalmiinan mielestä monet feminismin tavoitteet ovat alkaneet tuntua siltä, että naisille vaaditaan erityiskohtelua sen sijaan että yritettäisiin päästä samalle viivalle.

“Mä koen et asiat on hyvin. Tai et naisilla on mahdollisuus kouluttautua kaikkiin samoihin ammatteihin ja ainakin siinä ollaan jo samalla viivalla.”

Adalmiina tiedostaa ajattelunsa pohjautuvan siihen, että on ylipäätään etuoikeutetussa asemassa. Minä ajattelen, että etuoikeutettu asema myös velvoittaa puhumaan heikompiosaisten puolesta.

Mun poikaystävä joutuu välillä rauhoittelemaan mua ja sanomaan, että ehkä me ei nyt toimita ihan noin. Ja mä vastaan et okei, nyyh, nyyh, sä oot ihan oikeassa… tyyppisesti. Niinku et meissä vaan on tämmösiä eroja.

TOINEN yleinen kritiikki feminismiä kohtaan on, että se ei onnistu ottamaan huomioon sukupuolten biologisia eroja.

Olemme samaa mieltä sukupuolten biologisista eroista urheilussa. Naisten urheilun arvostus ei todennäköisesti kasva sillä, että väitetään naisten donkkaavan yhtä hienosti tai naisten jalkapallon olevan yhtä nopeatempoista. Ennemminkin arvostus löytyy todennäköisesti erojen hyväksymisellä tai niistä huolimatta.

Adalmiina puhuu kuitenkin muistakin kuin fyysisistä eroista. Hän sanoo itkevänsä enemmän kuin keskiverto mies ja toimivansa poikaystäväänsä epärationaalisemmin.

“Mun poikaystävä joutuu välillä rauhoittelemaan mua ja sanomaan, että ehkä me ei nyt toimita ihan noin. Ja mä vastaan et okei, nyyh, nyyh, sä oot ihan oikeassa… tyyppisesti. Niinku et meissä vaan on tämmösiä eroja.”

Naisten pitäminen miehiä emotionaalisempina on ainakin historiassa myös johtanut heidän vähättelyyn, minkä takia minun on vaikea allekirjoittaa Adalmiinan ajatusta. Hänen mielestään emotionaalisuus on ennemminkin voimavara eikä sulje pois järjellistä ajattelua. Tässä hän on varmasti oikeassa, mutta pelkään että yhteiskunta ei näe asiaa samalla tavalla.

Sukupuolten välillä on siis eroja. Biologisia, psyykkisiä, synnynnäisiä tai kasvatuksellisia. Adalmiina ei pidä niitä ongelmana.

“Varmasti voidaan tehdä monia samoja asioita kuin miehet, mutta tarviiko? Tai miks tarvis?”

Adalmiina lisää, että hän ei tarkoita, että kaikkien miesten pitäisi olla samanlaisia ja kaikkien naisten pitäisi olla samanlaisia, vaan sukupuolten sisällä voi olla montaa erilaista asiaa. Tai kokonaan jotain muuta. Hänen mielestään feminismi kuitenkin epäonnistuu siinä, ettei hyväksy sukupuolille tyypillisiä eroja.

Tartun tähän, koska lähestymme asiaa eri lähtökohdista. Adalmiina kuvailee Tiktok-termein, kuinka ajatus Provider-miehestä, leivän leipomisesta ja lasten hoitamisesta kotona kuulostaa ihanalta. “Kenen tahansa vastaan kävelevän Pertin henkilökohtaiseksi kodinhoitajaksi ei kannata ryhtyä, koska se on aika iso vapaus, jonka siinä menettää”, hän lisää.

Vaikka Adalmiinakaan ei kotiäidiksi aio ryhtyä, minulle ajatus kuulostaa vielä kaukaisemmalta. Minulle feminismi on rajojen venyttämistä kaikkien sukupuolten kohdalla siinä, mitä voi olla ja mitä pidetään yhteiskunnallisesti hyväksyttävänä. Miksi havittelisimme paluuta ahtaisiin ja kaikille haitallisiin sukupuolirooleihin, joista pitkän taistelun jälkeen ollaan pääsemässä eroon?

Monet ovat kuitenkin eri mieltä, minkä Provider-trendin trendaaminen Tiktokissa osoittaa. Vaikka termi mielestäni vahvistaakin haitallisia valta-asetelmia, ei perinteisten sukupuoliroolien mukaan elämisen tarvitsisi olla feminismin kanssa ristiriidassa. Kuuluuhan vapaus toteuttaa sukupuoltaan valitsemallaan tavalla olennaisesti feminismiin.

MIKSI siis monet eivät enää halua tunnustautua feministiksi?

Feminismiin liitetään vieläkin miesvihaa, ja monet ovat epävarmoja käsitteen sisällöstä. 

Adalmiina puhuu feminismistä mahdollisuuksien tasa-arvon ajajana, joka on työnsä Suomessa aikalailla jo tehnyt. Vaikka paperilla mahdollisuuksien tasa-arvo vaikuttaisi toteutuvan, negatiiviset asenteet esimerkiksi työelämässä estävät mielestäni mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumisen käytännössä.

Palataan Adalmiinan ajatukseen juoksuradan lähtöviivasta. Hänen mukaansa miesten etumatkaa pidetään suurempana kuin mitä se todellisuudessa on.

“Mä oon sitä mieltä, et me ei naisina tajuta miesten ongelmia ja niitä vaikeuksia mitä ne kohtaa. Tai haluaisko kukaan meistä oikeasti elää elämän miesten kengissä?”

Vaikka juoksurata on yksinkertaistava kielikuva, väitän että juuri siten yhä useampi feminismin mieltää. Ei kaikkien sukupuolten tasa-arvon edistäjäksi vaan kapeaksi liikkeeksi, joka on sokeutunut nuorten miesten itsemurhatilastoille tai perinteisen naisen roolia tavoitteleville. 

Feminismin viesti ei siis välity.