Teksti: Anonyymi

Eräs ansiokkaan (opiskelija)journalismin tehtävistä on olla aikansa kuva. Vihainen VOOlainen kertoo nyt siis sinulle arvon lukija, millaista on olla valtio-opin opiskelija herran vuonna 2024. 

Teille rakkaat lukijat, joiden aivot ovat Tiktok-politiikan ja SSRI-lääkkeiden sumentamat, annan alkuun lyhyen listauksen. Ne jotka pystyvät, voivat lukea myös loput.

Lyhyt listaus alkaa:

Kevään 2024 top kokemukset so far.

1. VOOn the Sitseiltä neljän muun samoja masennuslääkkeitä käyttävän opiskelijan löytyminen.

2. Yli 3kk päähän saatu lääkäriaika heikentyneen mielenterveyden vuoksi.

3. 58 kesätyöhakemuksen lähettäminen ja yhteen (1) haastatteluun pääseminen maisterivaiheen opiskelijana.

4. Leikkauksia itkevän ystävän lohduttaminen Kaisa-talon hississä ilman, että osaa edes lohduttaa.

5. Opiskelijoiden dekolonialistiseen kritiikkiin reagoinnin miettiminen tiedekunnan kissanristiäislautakunnan opiskelijajäsenenä kuitenkin muistaen, että mistään ei saa tulla opetushenkilöstölle paha mieli tai epämukava olo.

Lyhyt listaus loppuu ja oikea teksti alkaa.

Viime tiistaina istuin luennolla, jossa minulle kerrottiin, että nykypäivämme tärkeimpiä keskusteluja on se, miten poliittista, taloudellista, kulttuurista ja etnistä erilaisuutta tulisi järjestää politiikan keinoin. Nykyhallitus onkin ottanut tähän eräänlaisen kannan. 

Kehysriihen tuloksena tiistaina 16.4. levisi uutinen, että opiskelijat siirretään pois yleisen asumistuen piiristä. Luennon jälkeen pitelin itkuista ystävääni Kaisa-talon hississä. 

Kesätöitä ei ole tiedossa kellään ja tuista leikataan. Mummo hississä sanoo että ”älkääs nyt, kyllä se siitä”. Hyvin vaikea uskoa.

Hän pohtii voisiko muuttaa halvempaan asuntoon, siis halvempaan kuin HOASin tarjoama opiskelija-asunto yhteiskeittiöllä. 

Kesätöitä ei ole tiedossa kellään ja tuista leikataan. Mummo hississä sanoo että ”älkääs nyt, kyllä se siitä”. Hyvin vaikea uskoa.

Viime syksynä vallattiin yliopisto. Riitelyksi ja yleislakon huuteluksihan se meni. Mutta kyllä siitä jotain pitkäaikaisempaakin jäi käteen. Päivää ennen kuin paska osui tuulettimeen sama opiskelijaliike tanssi Eteläesplanadilla kuritonta katujuhlaansa. Hallitusta ja kurjistumista vastaan. Vihainen VOOlainen polki apean toiveikkaana ohi. Ihanaa että joitakin vielä tanssittaa.

Vihainen VOOlainen on usein ylpeänä täynnä raivoa, vaan tällä kirjoituskerralla sitä ei tunnu löytyvän. Vappukin on tulossa, itse legendaarinen Prewappu! Kai siitä voisi raapustaa jotain räkyttävää? Osaakohan ne nuoret enää edes juhlia? 

Vaan jälleen valtaa Vihaisen mielen huoli. Olenkohan minä taas ainut N:nen vuoden opiskelija? Katsotaanko minua siksi kieroon? Olenko minä wanha limainen tätisetä? 

Viimevuosina politiikan ja viestinnän opiskelijoiden tapahtumat ovat kokeneet osallistujakadon, erityisesti vanhempien vuosikurssilaisten osalta. Lieneekö uusliberalistinen pöhinähöpinä syöpyneen jo niin syvälle VOOlaistenkin mieliin, että työelämä vie voiton kunnon sitsi-illalta? Että lounasmeetingsit voittavat Unicafe-hetken opiskelijatovereiden kanssa?

Vihainen VOOlainen kääntyykin mitä nöyrimmin niiden puoleen, joiden puoleen nyt aina muutenkin yleensä käännytään:  ainejärjestöaktiivien. Pyydän: älkää unohtako Wanhoja. 

Yhteisö on vahvempi ja jatkuvuus taattu, kun sen toiminnassa on mukana opiskelijoita eri vaiheista. Uskokaa tai älkää, joskus oli aika, milloin oli ennen kuulumatonta, että puheenjohtaja olisi vasta 2. vuosikurssin opiskelija. Oli myös aika, jolloin 5. vuosikurssin opiskelijat kävivät opiskelijabileissä ja niin sanotusti Wanhat Jaxoiwat.

Olla (valtio-opin) opiskelija huhtikussa 2024 on pelätä toimeentulonsa, mielenterveytensä ja yhteisönsä säilyvyyden puolesta. 

Lieneekö uusliberalistinen pöhinähöpinä syöpyneen jo niin syvälle VOOlaistenkin mieliin, että työelämä vie voiton kunnon sitsi-illalta? Että lounasmeetingsit voittavat Unicafe-hetken opiskelijatovereiden kanssa?

Se on sitä, että yrittää keksiä opiskelijalehden huumoripalstalle jonkun toiveikkaan ja hauskan aiheen, mutta päätyy varmasti vuoden masentavimpaan ja kirjallisesti ala-arvoisimpaan hapuilevaan marinaan. 

Anyways, mä lähden nyt jakamaan jotain Petteri Orpoa mollaavia meemejä. Niihin kommentoi yleensä toiset valtsikalaiset validoivasti ja silloin tunnen hetken olevani osa yhteisöä.

Kiitos, anteeksi ja Glada Vappen tms, terveisin Vihainen tai siis Surullinen VOOlainen.