Teksti: ”Tarkkaileva VOOlainen” • Kuva: Adobe AI

Jotenkuten sliipatun opiskelijajoukon kipittäessä paikalle bussipysäkiltä on väisteltävä XX01 -sinikilvin varustettuja, kaikkien keskieurooppalaisten automerkkien viimeisintä tuotantoa olevia mustia laivamaisia autoja, jotka lipuvat konferenssikeskuksen juuri tätä tarkoitusta varten rakennetun etuoven autosilmukan ympäri. 

Tätä ne SuurLähettiläät sitten yleensä tekevät, kuljettavat diplomaattikehonsa mustissa kuorissaan pääkaupunkiseudun merellisimpään arkkitehtuuriseen helmeen kuuntelemaan simultaanitulkkauksen rauhallisella äänellä, mitä muilla kansainvälisen poliittisen eliitin jäsenillä on sanottavaa vallitsevasta tapahtumasta X tai Y. Sitten syödään, jutellaan ja ajetaan takaisin residenssiin. 

Seminaarissa keskustellaan sekaisin ruotsiksi, englanniksi ja suomeksi Ukrainasta osana Euroopan Unionin Läntistä Perhettä, jota Kestävät TurvallisuusPilarit kilven lailla suojaavat. Ukraina = Eurooppa, Suomen tilanne 1939, Juutalais-Kristillinen Helleeninen traditio ja historiallinen Eurooppalainen identiteetti mainitaan kaikki ajassa 1:34:00. 

Puhuja vaihtuu ja yhtäkkiä ollaan Euroopan unionin budjettiprosessien massiivisessa koneistossa, jonka tekninen liikehdintä on mannerlaattamaisen väistämätöntä. Budjettiliikehdintälaattojen päällä työkseen kuin polkan tahtiin hyppelehtivän virkamiehen analysoimat maatalousdirektiivien muutosten  implikaatiot eivät sytytä yleisöä. Ulkoministeri puhuu valtioiden vapaudesta muuttua vapaiksi markkinatalouksiksi. Ministerin edessä on huonekasvi: hän kohoaa siitä kuin trooppinen kukka.

Lavan molemmin puolin kiiluvat näytöt mahdollistavat omien livetwiittien (liveäxien?) omahyväisen tuijottelun. Sammakkomaisen virkamiehen, ja siis hän todella virka- sekä miesoletettu oli, ikuiseen huohotukseen jäätyneen omakuvan pullistelevat silmäpussit komeilevat näytöissä vartin. Keskittyminen herpaantuu, tuijotan tyhjää katsetta. Post on X(Twitter)-kutsuun ei vastata.

Tätä ne SuurLähettiläät sitten yleensä tekevät, kuljettavat diplomaattikehonsa mustissa kuorissaan pääkaupunkiseudun merellisimpään arkkitehtuuriseen helmeen kuuntelemaan simultaanitulkkauksen rauhallisella äänellä, mitä muilla kansainvälisen poliittisen eliitin jäsenillä on sanottavaa vallitsevasta tapahtumasta X tai Y.

Ulkoministeri puhuu ruotsia ja länsinaapurin ulkoministeri Ruotsia, kadun että simultaanitulkkauskuulokkeet jäivät ottamatta. Vierustoverin muistiinpanot nöyrtyvät yksittäisiksi sanoiksi enemmän ranskalta kuulostavan yläruotsin edessä. Kielten käyttäminen, osaaminen, osaamattomuus, ymmärtäminen ja teknologia kaiken tämän ympärillä tuntuvat ilmassa sakeana. Yksi puhujista vaivaannuttaa yleisön mainitsemalla asiasta ja vaihtamalla ruotsista englantiin. 

Edessäni istuva entinen kansanedustaja täyttää Aurinkomatkojen asiakastyytyväisyyskyselyä Ukrainan suurlähettiläiden pyytäessä ammuksia. Yhtäkkiä kuin yhteisestä korvanappimerkistä koko ulkoministeririvi saattueineen kävelee alaovesta ulos lähettiläiden puhuessa: pressitilaisuus alakabinetissa alkaa. Mietin konferenssikeskuksen lippuvarastoa: kangassymbolit hyllyllä valmiina mediasirkuksia varten. Tauolta palatessa otan kuulokkeet Ruotsin varalta. Ruotsista englanniksi simultaanitulkkaava kevyt naisääni pehmeissä korvaläpysköissä on miltei intiimi kokemus. 

Yhdysvaltalaiset terveiset seminaariin tuo ennaltakuvatun videon välityksellä äidillinen toisen maailmansodan jälkeen perustetun Euroopan jälleenrakennusrahaston johtaja, jonka ääni ja habitus muistuttavat uniongelmaisen maailmapolitiikan opiskelijan ASMR-iltavideota. Rapakon takaa vakuutetaan läsnäoloa ja johdatusta EU:n “innnostavaan Geopoliittiseen seikkailuun”. 

Päivän viimeisessä ministeritentissä juontaja ei istuudu merkkihenkilöiden seuraan vaan kyselee pehmeitä laitimmaisen tuolin takana seisten. Aplodeerataan ja siirrytään hiljalleen suomalaisen muotoilun ja arkkitehtuurin kulta-ajan modernin rationaalisuuden sävyttämään yläkerrokseen aterioimaan. Omin ja länsinaapurimme verovaroin kustannettu kirjolohifile on kätketty luukulliseen hopeiseen vatiin: jokainen saa kokea hersyvän kontrolloidun löytämisen kokemuksen. Kasvispihvit löytyvät pöydän päästä. Alkoholia ei tarjoilla.

Lounasjonossa alumni kyselee opiskelijakaartin tulemisia, olemisia ja menemisiä muistellessaan omia ammoisia risteilykokemuksiaan. “Onnea opintoihin ja tervetuloa uuämmään” kuuluu perästä VOOlaisten joukon painuessa takavasemmalle, kabinetin suojiin.