Jami Haavisto kertoo Vaasan vaalipiirissä kampanjoinnista, maaseudun tulevaisuudesta ja nuorisopolitiikasta.

Teksti: Olivia Havinen

”En välttämättä sanoisi, että se on mikään luonnonlaki, että uudet sukupolvet on aina ja poikkeuksetta avarakatseisempia kuin edeltävät sukupolvet. Kyllä siinäkin kehityksessä voidaan polkea paikallaan tai lähteä pakittamaan”, pohtii Seinäjoelta kotoisin oleva Jami Haavisto, Vihreiden nuorten entinen puheenjohtaja. 

Haavisto istuu Tiedekulman nurkassa Pekka Haaviston kampanjapaita päällään ja vaikuttaa mietteliäältä analysoidessaan maaseudun poliittista ilmapiiriä. Vaikka erilaisuus ja monimuotoisuus ovat nykyään paljon näkyvämpiä maaseudullakin, se ei hänen mielestään takaa positiivista kehitystä esimerkiksi avarakatseisuuden lisääntymisessä.

Yksi syy löytyy ympäristötekijöistä. “Nuoret kasvavat tosi epävakaaseen maailmaan,” Haavisto toteaa ja nostaa esimerkeiksi pandemian ja Ukrainan sodan. “Perussuomalaisten kunniaksi täytyy sanoa se, että he ovat löytäneet tapoja vastata nuorten pelkoihin ja näköalattomuuteen. Siis siihen, että ei nähdä tulevaisuutta välttämättä parempana kuin tätä päivää”, Haavisto jatkaa.

Haavisto tosiaan tietää mistä puhuu. Hän oli vuoden 2023 eduskuntavaaleissa vihreiden ehdokas kotiseudullaan Vaasan vaalipiirissä. Kyseisestä vaalipiiristä ei ole koskaan noussut vihreää kansanedustajaa. Viime vaaleissa taas nimenomaan perussuomalaiset nousivat alueella suurimmaksi puolueeksi keskustan ja RKP:n tehdessä perinteiseen tapaan hyvän tuloksen.

Vihreät jäivät alueella vuoden 2019 eduskuntavaalien tuloksesta. Haavisto ruomii asiasta itseään, mutta löytää tapahtuneesta kuitenkin myös positiivista. Vihreiden toiminta alueella on saatu vakinaistettua ja ehdokkaat tekivät ammattimaisempia kampanjoita. Alueella oli lisäksi aistittavissa “kytevää ymmärrystä” vihreää siirtymää ja sen maaseudulle tuomia mahdollisuuksia kohtaan.

Haavisto ei kuitenkaan koe itseään täysin maalaiseksi: “Itte oon aina kaupungissa asunut.” Ensimmäisen sukupolven kaupunkilainen, ‘seinäjokinen’, kuvaileekin itseään kaupunkilaisen ja maalaisen hybridiksi.

KUKA Jami Haavisto

IKÄ 25

KOTIPAIKKA Kotoisin Seinäjoelta, mutta asuu nykyään Herttoniemessä.

OPISKELUSTATUS Luonnontieteiden kandidaatti. Opiskelee Viikissä Ympäristö- ja luonnonvarataloustiedettä.

POLIITTINEN URA 2022 ja 2023 Vihreiden nuorten puheenjohtaja, vihreiden puoluehallituksen jäsen

HARRASTUKSET Luonnossa liikkuminen ja kampanjointi

SUKUA PEKKA HAAVISTOLLE? Ei sukua, vaikka myös Pekka on asunut Herttoniemessä.

Maaseudun tulevaisuus

Nuoruuttaan Pohjanmaalla Haavisto muistelee lämpimästi: ”Pienemmillä paikkakunnilla hyvä puoli on ehdottomasti, että omista pidetään huolta.” Pohjanmaalla vallitsee hänen mukaansa vahva “heimomentaliteetti” ja “me-henki”. 

“Mutta se ei aina ehkä ulotu sitten ihan kaikkiin. Ei ehkä oo semmosta sietokykyä erilaisuudelle tai katotaan vähän kieroon, jos joku poikkeaa jostain normista”, Haavisto lisää.

Vaikka Haavisto itse palaisi mielellään Pohjanmaalle tulevaisuudessa, suurin osa opiskelemaan lähteneistä nuorista ei sitä tee. Ulossulkeva ja ahdistava ilmapiiri voi pahimmillaan jopa estää joidenkin nuorten palaamisen. Ja juuri muuttotappioseudut todella tarvitsisivat sen piristysruiskeen, jonka paluumuuttajat mukanaan toisivat. 

Haavisto peräänkuuluttaa “suunnitelmallista, hallittua himmaamista”. Maaseudun tulevaisuudesta puhuttaessa kaupungistuminen on otettava reunaehtona. Muuttoliike maalta pois ei tule pysähtymään, mutta tarvitaan suunnitelma siitä, “miten hökkeli pidetään pystyssä” eli miten ihmisille turvataan asianmukaiset arjen palvelut, kuten lääkäriin pääseminen ja kohtuullinen koulumatka. 

Vihreä siirtymä voisikin Haaviston mukaan pehmentää muutosta. Parhaimmillaan se voisi auttaa säilyttämään työpaikkoja, veroeuroja ja koteja keskuskaupunkien ulkopuolella. 

”Vaikka kaikilla elinkeinoilla ei ole minkäänlaisia tulevaisuudennäkymiä, aina jotain uutta keksitään. Oli se sitten maa- tai metsätalouden puolella, niin uusia tapoja hyödyntää luonnonvaroja planeetan kantokyvyn rajoissa on olemassa.”

”Uusia tapoja hyödyntää luonnonvaroja planeetan kantokyvyn rajoissa on olemassa.”

Vaalityö

Mutta miten Haaviston viesti otettiin vastaan Vaasan vaalipiirissä?

Kampanjan tekeminen oli Haavistosta “tosi kivaa”. Vaikka vihreät ei ole kaikille se oikea puolue, Haavisto kertoo arvostavansa sitä, että negatiivinenkin palaute tulee pääosin selkä suorassa ja rehdisti hyvien käytöstapojen kera.

“Se jaksaa yllättää, että kun vaikka juttelee ihmisen kanssa, joka ei koskaan ole elävää vihreää nähnytkään, niin kun vähän päästään kärryille siitä, miten toinen maailman näkee, niin löydetään jotakin asioita, joista ollaan samaa mieltä ja jotain asioita joista ei olla samaa mieltä.” 

Keskustelujen jälkeen Haavisto sai usein kuulla hyvää palautetta, kuten ”Oot aivan fiksu kaveri, vaikka ootkin vihreä”, tai ”Sua voisin äänestää, mutta vihreitä en ikinä.” 

”Ehkä keskustelu ja kohtaaminen kerrallaan murretaan sitä kuvaa, että ihan ihmisiä mekin ollaan ja toivotaan ihmisille hyvää.”

”Ehkä keskustelu ja kohtaaminen kerrallaan murretaan sitä kuvaa, että ihan ihmisiä mekin ollaan ja toivotaan ihmisille hyvää.”

Kaupunki- vs. maaseutuvihreät

Haavisto tunnistaa kaupunki- ja maaseutuvihreät jaottelun. Hänen mielestään on tervettä, että puolueen sisällä ollaan asioista myös eri mieltä.

Esimerkkinä hän mainitsee Helsingin vihreiden avauksen, jossa he vaativat Helsingin keskustan sulkemista polttomoottoriautoilta kokonaan. Tällainen viesti ei maaseudulla uppoa. ”Te teette miten parhaaksi näette, mutta me tehdään sitten Pohjanmaalla meidän omaa juttua”, Haavisto kertoo ajatelleensa.

Liikenteen reilu siirtymä on aihe, josta Haavisto puhuu paljon. Autoista puhuminen herättää paljon tunteita, ja ihmisillä menee konteksti helposti sekaisin. ”Kun tieliikenteen päästöjä pitää jossain vähentää, mieluummin valitsisin, että vähennetään niitä Helsingissä ja paikoissa, missä se on paljon helpompaa ja on vaihtoehtoja.”

”Seinäjoellakin on jo ihan eri realiteetit liikkua, käydä koulussa ja töissä, kun joka ikiseen kaupunginosaan ei mee toimivia bussivuoroja tai ei oo pyörätiet siinä kunnossa, että olis ylipäätään turvallista edes pyöräillä. Yhtäkkiä matkat onkin semmosia, että oma auto on välttämätön osa omaa arkea. Jos halutaan, että ihmiset pystyy arjen asioita tekemään, ei sitä ainoaa toimivaa vaihtoehtoa voi niiltä viedäkkään.”

Kaupunkilais- ja maaseutuvihreän hybridinä Haavisto pystyy kuitenkin ymmärtämään molempia näkökulmia.

”Siitä ei mihinkään pääse, että vihreät on ollu ja varmaan tulevat olemaankin vahvempia kaupungeissa. Kuitenkin se hyvä politiikka, mitä vihreät voi isoissa kaupungeissa tehdä, säteilee myös vähän pienempiin kaupunkeihin ja maakuntakeskuksiin.”

Nuorisopolitiikka

Nuorisopolitiikasta on Haavistolle jäänyt paljon käteen. Osaaminen ja kiinnostus on laajentunut ympäristöpolitiikasta laajemmalle alueelle. Tärkeää on myös ollut päätöksenteosta ja yhteistyöstä oppiminen.

Verkostoitumisen ja yhteistyön merkitys korostuu, koska hyvin todennäköisesti samat ihmiset, jotka parikymppisinä ovat vastakkain opiskelija- ja nuorisojärjestöissä, kohtaavat kahdenkymmenen vuoden päästä hallitusneuvotteluissa. Aikaisemmat yhteiset väännöt voivat silloin joko hyödyttää tai haitata neuvotteluja. 

Nuorisojärjestöjen yhteistyö on Haaviston mukaan melko lämminhenkistä, vaikka somen perusteella se ei siltä aina näyttäisikään. “Sen jälkeen, kun joku piikikäs Instagram-postaus on kirjoitettu, niin ihan sopuisasti voi samojen ihmisten kanssa kaljaa juoda.”

“Sen jälkeen, kun joku piikikäs Instagram-postaus on kirjoitettu, niin ihan sopuisasti voi samojen ihmisten kanssa kaljaa juoda.”

Omalta nuorisopolitiikkataipaleeltaan Haavisto nostaa esiin Keskustanuorten kanssa tehdyn yhteistyön. Marinin hallituksen aikana emopuolueet vihreät ja keskusta ottivat yhteen maataloudesta, joten nuorisojärjestöt päättivät pyrkiä madaltamaan aitaa puolueiden välillä.

Yhteinen viikonloppu keskustan puoluetoimistolla vietettiin keskustellen omista näkemyksistä maaseutuun ja maatalouteen liittyen. “Me lukittauduttiin saunakabinettiin siksi aikaa, että oltiin saatu kirjoitettua parin liuskan yhteinen linjaus siitä, miltä suomalaisen maatalouspolitiikan pitäisi näyttää.”

Mitä seuraavaksi?

Vuodenvaihteessa Haavisto siirsi Vihreiden nuorten puheenjohtajuuden eteenpäin ja totuttelee nyt uudenlaiseen ja rauhallisempaan arkeen. ”Viimeset kaks vuotta meni aika kovaa ajoa nuoriso- ja opiskelijapolitiikan näkyvillä tolpilla ja aika isoilla työtunneilla.”

Nuorisopolitiikka on kenties jäänyt nyt taa, mutta politiikka ei. Haavisto pyörii edelleen näköalapaikoilla puoluehallituksessa. Sekä tietysti tekee toisen Haaviston presidentinvaalikamppanjaa. Sitä hän tosin kuvailee mukavaksi harrastukseksi, koska ei tarvitse olla vastuussa koko kampanjakoneiston pyörimisestä.

Onko Vihreiden nuorten puheenjohtajuus vain yksi osa Haaviston suurta suunnitelmaa? Mitkä ovat hänen seuraavat tavoitteensa politiikassa?

”Ajopuuna ei ole hyvä ajelehtia politiikassa, vaan kannattaa olla jonkinlainen suunta ja askelmerkit mietittynä muutama steppi eteenpäin”, kuuluu Haaviston kryptinen vastaus. ”Sen varaan en kyllä elämääni laskisi, että sattuisi joskus vaalilotossa voittamaan, vaan olen koittanut miettiä elämää vähän laajemmin.”

“Ja sitten katotaan, että kuinka kova kallo mulla on. Eli kuinka monta kertaa vaaleissa paukutan vielä päätä tiiliseinään ja katon, että meneekö se siitä lävitse.”

Ennen haastattelun lopettamista on vielä selvitettävä yksi asia: onko tässä Haavistossa yhtään punaista? 

Jami Haavisto naurahtaa kysymykselle, mutta toteaa, että ainakin verenperintönä löytyy punaisuutta. Haaviston isovaari oli kommunisti ja vaari demariaktiivi. Nyt hän on taas ottanut askeleen keskiviivan suuntaan. “Pitää pitää huoli, että omista jälkeläisistä ei tule kokoomuslaisia”, Haavisto vitsailee.