Teksti ja kuva: Helmiina Humala

Suomen kansallisrunoilijan Johan Ludvig Runebergin syntymäpäivää vietetään 5. helmikuuta. Kuitenkin jo edeltävinä viikkoina siunataan suomalaisia leipomoista ja kaupoista saatavilla runebergintortuilla. Runebergintorttu onkin yksi ainoista varteenotettavista suomalaisista leivonnaisista ainakin heille, joilta löytyy edes alkeellisen sivistynyttä makuaistia ja kunnioitusta perinteitä kohtaan.

Tarinan mukaan runebergintortut ovat J.L. Runebergin vaimon Fredrika Runebergin keksintö. Monet valitettavasti tietävätkin Fredrikan vain torttuleipurina. Fredrika Runeberg oli kuitenkin paljon muutakin, kuten ensimmäisiä suomalaisia romaanikirjailijoita Zacharias Topeliuksen ohella. 

Runebergeillä oli myös suuri perhe, jonka hoitaminen oli tuona aikana tietenkin yksinään Fredrikan vastuulla miehensä runoillessa, kalastaessa sekä seikkaillessa vieraiden naisten vällyissä. Tämä ei kuitenkaan estänyt Fredrikaa kirjoittamasta menestyksekästä Fru Catharina Boije och hennes döttrar –kirjaansa. Kirja tosin ilmestyi nimimerkin -a-g takaa, sillä eihän naisten sopinut käyttää arvokasta kodinhoitoaikaansa tarinoiden kirjoitteluun.

Koska yleensä kehotetaan kuitenkin kirjoittamaan siitä, mistä tietää parhaiten, ei tämä juttu kerro Fredrikan rankasta – mutta sitäkin merkityksellisemmästä –  elämästä, vaan kansallisherkustamme, jonka laajalla tarjonnalla meitä tammi-helmikuun vaihteessa siunataan. 

En itse kuitenkaan ole kondiittori, kotileipuri tai mitään sinne päinkään, joten käytin leipomisen sijasta alkutalven vapaa-aikani (ja osan luennoista) erilaisten leipomoiden torttujen läpikäymiseen ja ruotimiseen, jotta teidän ei tarvitse.

Kauden 2024 parhaat runebergintortut 

Gastro Cafe Kallio – Joku saattaisi vedota epäeettiseen tutkimukseen kyseisen paikan ollessa myös allekirjoittaneen työpaikka, mutta näin tärkeiden asioiden äärellä en lähtisi koskaan valehtelemaan. Tortun ulkomuoto hiveli silmiä täydellisyydellään: paahtunut ruskean sävy, rustiikkinen ulkokuori sekä täydelliset mittasuhteet. Torttu oli kostea hatusta pohjaan, makumaailmaltaan täydellinen sekoitus kardemummaa, mantelia sekä punssia. Raikas vadelmahillo kruunasi. Kiinteä, ei murentunut lusikan alla. 5,50€.

Gateau – Tämä arrakilla kostutettu torttu on ehdottomasti siitä kosteammasta päästä! Tasapainoisen maukas sekä sopivan punssinen, vahva appelsiinin maku. Mehevä vadelmahillo. Hinnan puolesta saavutettavampi kuin monet. Huomattavasti edullisempi kuin emoyhtiönsä Fazerin torttu. 4,20€

Way Bakery  – Wayn torttukausi alkoi myöhään – vasta itse pääpäivänä 5.2.(!) –  yhtiön keskittyessä ensin laskiaispulla- sekä croissantsekoiluun. Torttu oli rakenteeltaan huokoisempi ja kevyempi kuin muut ehdokkaat. Runsaan kosteuden ansiosta leivos oli kuitenkin tyydyttävä suutuntumaltaan eikä murentunut liikaa haarukan alla. Tortussa oli hyvä rouheus ja punssin maku tuntui vahvemmalta kuin muissa, siis makumaailmaaltaan oikein koherentti torttu. Hillo oli liian mauton ja makea omaan makuuni. Kokonaisuudeltaan oikein toimiva torttu suloisella ulkokuorella. 5€

Fazer Cafe – Tämä oli vuoden ensimmäinen torttuni, joten sain suurta tyydytystä kyseisestä elämyksestä jo pelkästään siitäkin syystä. Torttu oli kiinteä ja tasapainoisen makuinen, mutta omaan makuuni leivos olisi saanut olla kosteampi sekä säväyttävämpi makumaailmaltaan. Oikein kelpo torttu silti. Hinnaltaan tosin vertailun korkein. 5,70€.

Kanniston leipomo – Pitkän odotuksen ja luennolta karkaamisen jälkeen pääsin maistamaan kovasti hehkutettua Kanniston leipomon torttua. Tortussa olikin reilusti rakastamaani kardemummaa, mutta kyseisen mausteen ei soisi tässä leivoksessa olevan aivan näin dominoiva. Pohjalta reilusti kosteampi kuin muualta, lievä punssisuus. Hyvä leivos, mutta runebergintortuksi maultaan hieman hämmentävä. Huomionarvoista: leipomosta on saatavilla myös vegaanisia torttuja – jotka olivat peukalonpään kokoisia, en kokeillut. Hinta oli tämän vertailun toiseksi huokein. 3,95€ (3,40€ vegaaninen).

Kaffila (Tampere) – Tamperelaisille tai tampereenmielisille kertoisin, että tänne ei kannata mennä ainakaan herkullisen tortun perässä. Torttu oli kuiva sekä täysin mauton sokerileivos. Hillo yritti pelastaa, mutta kokonaisuus petti. Pahasta tortusta riitti jopa koiralleni (hän ei valittanut). Hinta 4€ paikkeilla – syytän epätarkkuudesta huonoa kirjanpitäjääni.

Konditoria Mari (Tampere), teidän pitää tsempata. Olin kuullut paljon hyvää – luotettavista lähteistä – Marin viime vuoden tortuista, mutta.. noh, listasijoitus puhukoon puolestaan. Torttu oli kuivin, mauttomin, punssittomin ja luotaantyöntävin, jonka olen aikoihin nähnyt. Hinta vain 2,50€, mutta se onkin ehdottomasti maksimi, mitä tällaisesta tortusta pulittaisi…

Lisäksi! Työväelle Kallioon ilouutisia, sillä tämän vertailun 3 parasta torttua löytyvät kaikki Karhupuiston kulmilta.