Maaliskuun alussa Niinistön 12-vuotinen presidenttiys tulee päätökseen. Hänet tullaan muistamaan Nato-prosessista, mutta myös valtavasta kansansuosiosta. Mistä Niinistön historiallinen kansansuosio johtuu?

Teksti: Nanna Rein • Kuvitus: Ella Liimatainen

Sauli Niinistö on Suomen presidentinvaalien historian eniten toisella kierroksella ääniä saanut ehdokas. Kun Niinistö valittiin kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi vuoden 2012 presidentinvaaleihin, puolsivat samana päivänä julkaistut mielipidemittaukset vahvasti voittoa hänelle. Lopulta Niinistö voitti vuoden 2012 presidentinvaalit toisella kierroksella saaden 62,6 prosenttia äänistä. Kun Niinistö valittiin toiselle kaudelleen vuoden 2018 presidentinvaaleissa, hän onnistui rikkomaan aiemman ennätyksensä saaden 62,7 prosenttia äänistä – ja vieläpä ensimmäisellä kierroksella. 

Mistä Niinistön historiallinen kansansuosio sitten johtuu?

Niinistön suosion jäljillä

Jo poliittisen uransa alkuvaiheessa kansanedustajana Niinistö nautti kansansuosiosta voittaen eniten henkilökohtaisia ääniä eduskuntavaaleissa kolmeen kertaan. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Niinistö teki historiaa saaden ennätysmäärän ääniä koko eduskuntavaalien historiassa ja pitää tilastossa edelleen ykkössijaa. 

Kansanedustajana Niinistö toimi monissa luottamustehtävissä, mutta parhaiten hänet muistetaan valtiovarainministerin kaudestaan. Ministerikaudellaan Niinistö keräsi näkyvyyttä ja suosiota, mutta sai osakseen myös kritiikkiä muun muassa ankaraksi koetun säästölinjan takia. Kritiikki ei kuitenkaan onnistunut horjuttamaan hänen uraansa, kuten hänen myöhempi valintansa tasavallan presidentiksi on osoittanut. 

Vuonna 2019 Helsingin Sanomien tekemän gallupin mukaan jopa yli 90 prosenttia oli tyytyväisiä Niinistöön ja uskoi hänen onnistuneen erinomaisesti presidenttinä. Gallupista ilmeni myös, että Niinistö oli kasvattanut suosiotaan merkittävistä presidenttikautensa aikana. Alun perin Niinistöön neutraalisti tai kriittisesti suhtautuneiden osuus oli jo ensimmäisen kauden lopulla kääntynyt jyrkkään laskuun.

Presidenttien vertailua

MTV Uutisten kyselyssä (2022) Niinistö oli Suomen historian paras presidentti yli 70 prosentilla. Toiseksi suosituin oli Urho Kekkonen ja kolmanneksi Mauno Koivisto. 

Vaikka Kekkosen myös itsevaltaiseksi kutsuttu kausi on herättänyt kritiikkiä, pitivät suomalaiset silti hänestä johtajana. Ehkä tämä osaltaan selittää myös Niinistön kansansuosiota, sillä jopa tutkimukset osoittavat (EVA:n syksyn 2023 Arvo- ja asenne tutkimus) suomalaisten kaipaavan vahvaa johtajaa. 

On kuitenkin tärkeää huomioida kyselyn ajankohta. Niinistön suosioon vaikutti varmasti hänen roolinsa istuvana presidenttinä sekä vireillä ollut Nato-prosessi. Koivisto muistetaan ennen kaikkea Suomen viemisestä Euroopan unioniin. Kekkosen suosiota puolestaan selittävät hänen pitkäaikainen presidenttikautensa sekä rooli yöpakkasten, noottikriisin ja Etykin aikana. Kaikkia historian suosituimpia presidenttejä yhdistää siis sama piirre: Suomen vieminen kohti uutta aikaa. 

”Kaikkia historian suosituimpia presidenttejä yhdistää siis sama piirre: Suomen vieminen kohti uutta aikaa.” 

Presidentti-instituutio muutoksessa

Kun tarkastellaan Suomen presidenttien suosiota, on huomioitava presidentti-instituutin käymät muutokset vuosikymmenten varrella. Kekkosen aikana presidentillä oli laajat valtaoikeudet sekä ulko- että sisäpolitiikassa eikä istuvaa presidenttiä saanut kritisoida varsinkaan median puolelta. Sen sijaan Niinistön kaudella presidentin valtaoikeudet ovat merkittävästi pienentyneet vuoden 2012 perustuslakiuudistuksen myötä ja media saa vapaasti kritisoida presidentin työtä.

Toisaalta kansalaisten keskuudessa on jopa toivottu Niinistön valtaoikeuksien lisäämisestä ja mahdollisuutta asettua ehdokkaaksi vielä yhdelle kaudelle. Vaikka Kekkosen kautta voidaankin nykyään pitää tietynlaisena traumana Suomen historiassa tai vähintäänkin iskuna suomalaiselle demokratialle, on ainakin osalla suomalaisista kaipuu takaisin pitkäaikaisen ja vaikutusvaltaisen presidentin aikaan. Kohdistuvatko kansan toiveet vahvemmasta presidentistä vain Niinistöön, vai kaipaavatko suomalaiset muutosta koko presidentti-instituutioon? 

Niinistökään ei ole selvinnyt kausistaan kritiikittä. Esimerkiksi kansanedustajat ovat kritisoineet häntä presidentin valtaoikeuksien rajojen haastamisesta. Niinistöä on kritisoitu erityisesti sisäpoliittisiin kysymyksiin puuttumisesta sekä presidentin ulkopoliittisen johtajuuden ylikorostamisesta. Perustuslain mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, mutta Niinistö on itse lisännyt sanan “presidentti” perään tauon korostaakseen presidentin roolia ulkopolitiikassa. 

Niinistön suuri kansansuosio on varmasti antanut hänelle isomman liikkumatilan ja mahdollistanut valtaoikeuksien venyttämisen. Kuitenkin lainoppineena Niinistö kunnioittaa perustuslakia, joten pelkoa uudesta Kekkosesta ei ole ollut.

”Pelkoa uudesta Kekkosesta ei ole ollut.”

Arvojohtajuus

Presidentin valtaoikeuksien kaventamisen myötä arvojohtajuus on noussut keskiöön. Nykyään yksi presidentin tärkeimmistä tehtävistä on herättää ja johtaa yhteiskunnallista keskustelua sekä samalla toimia esimerkkinä kansalaisille.

Niinistö on presidenttikautensa aikana korostanut demokratiaa, tasa-arvoa ja eurooppalaisia arvoja. Hän on myös puhunut esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumisesta sekä syrjäytyneiden nuorten puolesta. Niinistön kansansuosio osoittaakin hänen onnistuneen arvojohtajana erinomaisesti.

Niinistöä on pidetty vakaana ja vahvana johtajana, jolta ei kuitenkaan ole puuttunut huumorintajua tai vilpittömyyttä. Häntä luonnehditaan “koko kansan presidentiksi”, minkä osoittavat niin hänen järjestämänsä urheilutempaukset kuin kansalaisten puheeseen vakiintunut lempinimi, Sale. 

Vaikka Niinistöä kuvailtiin kansanedustajana hyvin oikeistolaiseksi ja konservatiiviksi, hän on presidenttinä silti onnistunut voittamaan myös poliittisesti vasemmalla olevien kansalaisten luottamuksen ja kannatuksen. 

Niinistöä pidetään koko kansan presidenttinä ja vahvana arvojohtajana, mutta toisaalta Suomen kansa on hänen kaudellaan jakautunut entistä enemmän poliittisesti kahtia. Viime eduskuntavaalien aikana taktinen äänestäminen tuli kaikille tutuksi, mikä on jatkunut myös käynnissä olevien presidentinvaalien myötä. Onkin kysyttävä, onko Niinistö sittenkään onnistunut työssään arvojohtajana ja kansan yhdistämisessä?

Niinistön perintö

Niinistön kauden lähestyessä loppuaan on olennaista myös pohtia, millaisena presidenttinä hänet tullaan muistamaan. Ennen kaikkea Niinistö jää historiaan presidenttinä, joka vei Suomen Natoon. Haluaako hän itse tulla muistetuksi vain ja ainoastaan tästä saavutuksesta? 

Kun viime aikoina mediasta on saanut lukea Niinistön vierastavan Nato-Suomi ja Nato-presidentti -termejä, voi pitää todennäköisenä, että hän haluaa jättää kaudeltaan perinnöksi muutakin kuin vain Natoon liittymisen. Ehkä hänet tulisikin muistaa pikemminkin vakaana ja kansanläheisenä johtajana, joka ylläpiti Suomen hyviä ulkosuhteita ja vahvisti kansan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Selvää ainakin on, että Suomen seuraavalla presidentillä on suuret saappaat täytettävänä, eikä samanlaista kansansuosiota kuin Niinistöllä todennäköisesti tulla näkemään.