Julkisuudessa on keskitytty presidenttiehdokkaiden ulkopoliittiseen kokemukseen. Suomen ulkopolitiikan johtamisen ohella Suomen tasavallan presidentti toimii puolustusvoimien ylipäällikkönä. Tulisiko ehdokkaiden sotilasarvolle antaa samanlainen painoarvo kuin ulkopoliittiselle osaamiselle?

Teksti ja kuvitus: Olivia Havinen

Elinkeinoelämän valtuuskunta (Eva) julkaisi lokakuun lopussa arvo- ja asennetutkimuksen suomalaisten toiveista seuraavan tasavallan presidentin toimintaa ja rooleja kohtaan. Suurin osa suomalaisista toivoo seuraavasta presidentistä kansakunnan keulakuvaa, ulkosuhteiden ammattilaista sekä arvojohtajaa. 74% suomalaisista kuitenkin toivoo seuraavan presidentin omaksuvan myös voimakkaan ylipäällikön roolin osoittamalla puolustusvoimien toiminnan tuntemusta ja kykyä tehdä sotilaallisia päätöksiä.

Vaikka presidenttiehdokkaiden ulkopoliittisesta osaamisesta ei ole epäselvyyttä, vain kaksi varteenotettavaa ehdokasta on käynyt pakollisen asepalveluksen. Olli Rehn on reservin luutnantti ja Alexander Stubb reservin korpraali. Pekka Haavisto ja Jussi Halla-aho ovat kertoneet käyneensä siviilipalveluksen, kun taas Mika Aaltola on vapautettu palveluksesta terveysongelmien takia. Li Andersson, Sari Essayah ja Jutta Urpilainen eivät ole suorittaneet naisten vapaaehtoista asepalvelusta.

Ristiriita kansalaisten toivoman vahvan ylipäällikön ja ehdokkaiden sotilaallisen kokemuksen välillä vaikuttaa ilmeiseltä. Tässä jutussa käydään läpi ehdokkaiden sotilasarvojen tai niiden puutteen vaikutus armeijan ylipäällikkönä toimimiseen käytännön sekä mielikuvien tasolla. Jutussa käsitellään myös sitä, miten ehdokkaat ovat ottaneet ylipäällikkyysaspektin huomioon kampanjoissaan.

Kuinka nimellinen ylipäällikön rooli on?

Suomen seuraavan presidentin tehtävä puolustusvoimien ylipäällikkönä korostuu nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa. Suomen edustajana Nato-huippukokouksissa toimii presidentti. Mutta mitä Suomen armeijan ylipäällikkönä toimiminen käytännössä tarkoittaa?

Helsingin yliopiston poliittisen historian tutkija Jenni Karimäki arvioi, että sodan aikana ylipäällikkyys olisi enemmän nimellistä, koska aseellisen konfliktin aikana presidentti hyvin todennäköisesti siirtäisi ylipäällikkyyden toisaalle. Suomen perustuslain mukaan presidentti voi sodan, aseellisen selkkauksen tai vastaavan poikkeustilan aikana luovuttaa ylipäällikkyyden toiselle Suomen kansalaiselle. Näin tapahtui esimerkiksi toisen maailmansodan aikana marsalkka Mannerheimin toimiessa ylipäällikkönä.

Rauhan aikana taas presidentille ylipäällikkönä kuuluu erilaisia tehtäviä, kuten upseerien nimittäminen sekä sotilaskäskyasioista, sotilaallisista nimitysasioista ja sotilasarvon ylentämisistä päättäminen. Vaikka konfliktitilanteessa ylipäällikkyys luovutetaan puolustusvoimien ammattilaiselle, rauhan aikana presidentti pääsee kyllä käyttämään valtaa ylipäällikkönä, Karimäki analysoi.

Ehdokkaiden sotilasarvojen merkitys

Karimäen mukaan on luonnollista, että ehdokkaiden ulkopoliittinen kokemus saa päähuomion, koska presidentin tehtävät liittyvät pääasiassa ulkopolitiikkaan.

Pakollisen asepalveluksen suorittaminen antaa varmasti hyvän kuvan Suomen armeijan toiminnasta ja rakenteesta. Ylipäällikön asemassa luulisi kuitenkin hyvän paineensietokyvyn, johtamistaitojen ja yhteistyövalmiuden merkitsevän enemmän.

Karimäki nostaa esiin, kuinka sotilasarvon painotus voisi olla kansalaisten demokraattisten oikeuksien suhteen ongelmallista. Sotilasarvoon vaikuttavat ehdokkaiden valinnat, joita he ovat tehneet nuoruudessaan. Olisi kyseenalaista, jos kauan ennen ehdokkaaksi pyrkimistä tehdyt päätökset asepalveluksen suorittamisesta, suorittamatta jättämisestä tai siitä, miten suurella motivaatiolla palveluksen suorittaa, vaikuttaisivat mahdollisuuteen pyrkiä presidentiksi myöhemmässä elämässä.

Lisäksi ainakin toistaiseksi asevelvollisuus koskee vain miehiä, joten sotilasarvon korostaminen presidentin toimenkuvan kannalta keskeisenä tekijänä olisi Karimäen mukaan ongelmallista. Sen voisi siis tulkita vaarantavan sukupuolten mahdollisuuksien tasa-arvon presidentiksi pyrkimisessä.

Miten ehdokkaat huomioivat sotilasarvonsa kampanjoissaan?

Ehdokkaista Haaviston, Halla-ahon ja Stubbin lausunnot aiheeseen liittyen ovat olleet näkyvimpiä. 

Pekka Haaviston kohdalla siviilipalveluksen leima on epäilemättä vahvin. Vuoden 2012 vaalien jälkeen Ylen jutussa (6.2.2012) asiantuntijat arvioivat, että Haaviston homoseksuaalisuuden lisäksi hänen siviilipalveluksensa ja kirkkoon kuulumattomuutensa ratkaisivat vaalit Sauli Niinistön hyväksi.

Näissä vaaleissa Haavisto onkin pyrkinyt muuttamaan profiiliaan. Kampanjaa varten perustetulla TikTok-kanavallaan Haavisto kertoo saaneensa sotilasansiomitalin työskentelystään maailman kriisialueilla sodan ympäristövaikutusten selvittämiseksi. Ulkoministerikaudella tehty yhteistyö puolustusvoimien kanssa on Haaviston omien sanojensa mukaan johtanut siihen, että hän tuntee puolustusvoimien toiminnan ”melko hyvin”.

Suomen Kuvalehden tekemässä henkilöjutussa (19.10.23) kuvataan Pekka Haaviston muuttumista nuoresta pasifista Suomen Natoon vieneeksi ulkoministeriksi, joka on käynyt valtakunnallisen maanpuolustuskurssin.

Äänestäjien tehtäväksi jää arvioida, onko muutos heidän mielestään tarpeeksi uskottava. Toisaalta Haaviston vastustajien mielestä ”sivari” on vain yksi leima lisää kasvissyöjän, homon ja vihervassarin lisäksi. Haaviston kannattajiin hänen pehmeämpiä arvoja korostava maailmankatsomuksensa taas todennäköisesti vetoaa.

Haaviston lisäksi kiinnostavaa on, että myös Jussi Halla-aho on käynyt siviilipalveluksen. Halla-aho on ottanut siviilipalvelukseen samantyylisen kannan kuin Haavisto: Helsingin Sanomien henkilöjutussa (22.10.23) hän kuvaa päätöstä typeräksi ja kertoo sittemmin viisastuneensa.

On vaikea uskoa, että Halla-ahonkaan kohdalla hänen siviilipalveluksensa olisi ratkaiseva tekijä äänestäjille.

Alexander Stubb on reservin korpraali. Käytännössä hän on siis suorittanut vain pakollisen asepalveluksen. Kampanjassaan, tai ainakin sosiaalisessa mediassaan, hän kuitenkin tuo sotilasarvoaan vahvasti esiin.

Instagramissa hän poseeraa Mannerheimin patsaan ja Jarmo Lindbergin kanssa. Jarmo Lindberg on kokoomuksen kansanedustaja ja entinen puolustusvoimien komentaja. Kuvatekstinä on ”Korpraali, marsalkka ja kenraali. Parempaa perehdytystä ei voi saada.”

Stubb nostaa usein esiin myös poikansa Oliverin, joka suorittaa tällä hetkellä asepalvelustaan rannikkojääkärinä, esimerkiksi poseeraamalla armeijapukuisen poikansa ja tämän inttikavereiden kanssa. Linjapuheessaan Kokoomuksen ylimääräisessä puoluekokouksessa Stubb vitsailee poikansa kohta kyykyttävän häntä sotilasarvonsa puolesta, jos Stubbia ei valita ylipäälliköksi.

Stubbin kohdalla sotilasarvon ja sotilaallisuuden korostamisen voisi olettaa olevan laskelmoitua. Äänestäjien silmissä se ainakin lisää hänen uskottavuuttaan presidentin tehtävään.

Vaikutus mielikuviin ja kansalaisten äänestyspäätöksiin

Vaikka ehdokkaiden sotilasarvojen merkitys käytännön tasolla jää pieneksi, voi ehdokkaan sotilasarvo tai sen puute osaltaan vaikuttaa ehdokkaisiin liitettyihin mielikuviin. Jos äänestäjä pitää aseellista maanpuolustusta henkilökohtaisesti hyvin tärkeänä ja positiivisena asiana, voi se heijastua myös ehdokkaiden sotilasarvon painottamiseen, pohtii Karimäki.

Karimäki kuitenkin uskoo, että yleisellä tasolla ihmiset arvioivat, että toimiva yhteistyö presidentin, valtioneuvoston, eduskunnan ja puolustusvoimien välillä on konflikti- ja poikkeustilanteissa ratkaisevampaa kuin presidentin sotilasarvo. 

Ulkopoliittinen kokemus on jatkossakin painavin tekijä ehdokkaiden työhakemuksissa sotilasarvon rinnastuessa arvokysymyksiin. Ei olisi ensimmäinen kerta, jos Suomen presidentiksi valittaisiin henkilö, joka ei ole suorittanut asepalvelusta.