Hei te uudet ja vanhat polvilaiset ja tervetuloa lukemaan syksyn ensimmäistä Policya! Ensimmäinen periodi on lopuillaan ja syksy alkaa vihdoinkin näyttää syksyltä. Tuntuu kuin kampukselle paluusta olisi vasta pari viikkoa. Paljon on silti jo tapahtunut.

Keväällä eduskuntavaalien lopputulos näytti uhkaavalta, ja nyt syksyllä uhka on materialisoitunut hallituksen budjettiesityksen muodossa. “Vahva ja välittävä Suomi” ei näytäkään enää niin vahvalta, eikä ainakaan välittävältä. Opiskelijat ovat vallanneet yliopistojen rakennuksia ympäri Suomen protestina hallituksen opiskelijoihin kohdistuvia leikkauksia kohtaan.

Valtaus on nähty vihervasemmistolaisten opiskelijoiden liikkeenä. Opiskelijaliike ei kuitenkaan ole sinänsä puoluepoliittinen, vaan ajaa nimensä mukaisesti opiskelijoiden oikeuksia. Varmasti suurin osa opiskelijoista puoluekannasta riippumatta tahtoisi kyetä opiskelemaan täyspäiväisesti ilman, että sen seurauksena jääkaappi ammottaa tyhjyyttään. Kukaan tuskin toivomalla toivoo heikkoa mielenterveyttä ja burnoutia sen seurauksena, että tavoiteaikataulut ja töiden paiskiminen eivät yksinkertaisesti vain sovi yhteen.

Opiskelu on työtä. Vaikka toiset kykenevät työskentelemään ja opiskelemaan täyspäiväisesti yhtä aikaa, ei sitä voida keneltäkään kohtuudella vaatia. Lisäksi jatkossa yhä vähäisemmät tulot vähentävät opiskelijan saamia tukia, jolloin töissä käyminen ei välttämättä kasvata rahasummaa opiskelijan tilillä. Ehkä Petteri Orpo voisi keksiä uuden sloganin, kun (pelkästään yksiin) töihin meno ei enää riitä.

Sen lisäksi, että välittävyys selkeästi puuttuu hallituksen tekemistä linjauksista, eivät budjettiesityksen leikkaukset ja veroalennukset tee Suomesta vahvempaa. Velkaa otetaan aivan samalla mitalla kuin aiemminkin, jolloin velkataakka ei vähene. Lisäksi leikkauksilla kurjistetaan jo entisestään niiden asemaa, jotka tarvitsevat eniten yhteiskunnan apua. Tämä johtanee yhä suuremman väestönosan aseman heikkenemiseen siinä määrin, että sote-palveluiden tarve kasvaa ja edellytykset töissäkäynnille (ja verojen maksamiselle) ovat vieläkin huonommat. Tässä potkitaan maassa olevaa.

Etenkin opiskelijoilta leikkaaminen tuntuu tekopyhältä. Presidentti Niinistö muistutti valtauksessa piipahtaessaan opiskelijoita siitä, että meidän vastuullamme on maksaa pois valtion velkaa tulevaisuudessa. Samalla meidän odotetaan konkreettisesti velkaantuvan yksilöinä enemmän, eikä valtionvelan kasvu näytä edes hidastuvan.

Tässä Policyn numerossa katsotaan sekä kauas että lähelle. Jos sisäpoliittinen tilanne alkaa kyllästyttää, voi katseensa suunnata ulkomaille maailmanpolitiikkaa käsittelevien juttujen parissa. Suomen kontekstissa keskitytään tällä kertaa erilaisiin muutosvoimiin ja politiikan luonteeseen. Myös polvin opiskelijayhteisö on tässä numerossa vahvasti edustettuna.

Antoisia lukuhetkiä!

Elli Pihlajaniemi •